Elen lenkin yhteydessä tein pellolle jäljen. Jälki oli n. 200m pitkä (tupla edelliseen) ja kaksi kulmaa. Kulmat tamppasin hyvin. Jälki vanheni 25 min. Tein jäljen askeltaen aivan peräkkäisin askelein. Vettä tuli jonkin verran ja lisäksi tuuli puuskittain. Pelto oli pehmeä sateesta ja kasvoi orastavaa viljaa...
Ruu muisti, kun tultiin oikeaan kohtaa peltoa, että tästähän se jostain lähti. Laitoin koiran liinaan ja aloitettiin jäljen haku. Nenä menee heti maahan, mutta pääsi pyörimään jäljen alussa, kun ei oikein paikallistanut mihin pitäisi suunnata. Otin koiran vierelle ja näytin kädellä suuntaa. Hyvin lähti. Nyt täytyy vain ruveta oikeasti lähettämään sitä jäljelle, että saadaan jonkilnlainen järjestys myös alkuun.
Hyvin siis lähti jäljelle, kun selvittiin alun sählingistä. Hiukka jossain vaiheessa jäljesti hieman jäljen vieressä. Haki uudsetaan jäljelle ja ajautui taas jäljen viereen jäljestämään, josta taas itse korjasi jäljen päälle. Joka kerta ajautui samalle puolelle jälkeä (viistosti oikealle eteen), joten luulen tuulen ja sateen vaikuttavan hajun kulkuun. Nenä oli kuitenkin maassa koko ajan eikä se ollut sen oloinen, että olisi hukannut jälkeä.
Ensimmäinen kulma ajeltiin railakkaasti yli. Alkoi välittömästi pyörimään, että mihinkäs se jälki nyt hävisikään. Hetken itsenäisesti etsittyään löysin jäljen ja jatkoi matkaa. Jälki kääntyi oikealle, jossa ei ollut mitään ongelmaa jäljen sivuun ajautumisen suhteen, mutta itse sen sijaan kulman jälkeen onnistuin kompuroimaan pariin kertaan liinan päälle ja Ruu raukan meno stoppasi joka kerta äkisti. Katsoi hiukka kummissaan, että mitä sä oikein säädät siellä.
Toisessa kulmassa olikin sitten huomattavasti tarkempi. Meni vain alle metrin liian pitkäksi, josta kääntyi oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä lähti vielä kertaalleen tarkastamaan muualta jäljen tilannetta. Palasi oikeaan kohtaan ja jatkettiin taas oikealle, jossa jäljestys oli taas hyvää, rauhallista ja tasaista. Lopussa oli taas vinkkis, jolla leikittiin oikein kunnolla.
Ruu on riemuissaan, kun löytää pehmon lopusta ja Hessu lähtee sitä ajamaan takaa. Tämä on sille paras palkka -> rallata lelu suussa ja kiusata kaveria jahtaamaan itseään. Mitähän sitten, kun vanhuksesta aika jättää. Pitääkö mun sitten juosta pitkin peltoja tytön perässä, että neiti saa oikean palkan ;0)
Keppejä ajattelin ottaa erikseen lyhyelle suoralle jäljelle, niin että tuuli tulee takaa ja keppejä on runsaasti. Ruu saa nähdä, kun käyn viemässä ne. Ja jokaisella leikitään pitkään ja hartaasti, että saadaan se keppimotivaatio heti alkuun löytymään. Lisäksi ajattelin ottaa kulma reeniä nyt. Eli lyhyelle jäljelle kohtalaisesti kulmia.
Janaakin lienee pitäisi ruveta opettamaan jossain vaiheessa, lyhyiden jälkien muodossa. Olenkin miettinyt, kun kerta toi jälki sujuu noin hyvin, että ehkäpä me jossain vaiheessa voitaisiin ajatella kokeisiin menoa (ei tänä vuona, mutta kuka tietää ehkä ensi vuona) En kuitenkaan aijo ottaa mitään paineita tästä, kun kerta ei ole päälajimme.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
torstai 4. kesäkuuta 2009
Bc-reenit
Alkuun otettiin paikka istuminen ja makuu sailan ja Sagan kanssa Minnan (bc Liz) toimiessa liikkurina. Aikalailla taisi olla kisa ajat molemmissa. Istumisessa olin näkösällä hetken ennen piiloon menoa. Istui hyvin. Vapautus takapalkalle.
Paikkamakuussa meni aika vänkkärään, kun mentiin piiloon yhdeksän asteen kulmassa. Tähän siis lisää reeniä. Lonkalleen saa mennä, mutta ei kieroon. Muuten makasi rauhallisesti. Ehkäpä tässäkin auttaisi takapalkka kuurina. Hyvin kuitenkin vänkkyrä asennosta nousi perusasentoon.
Askelsiirtymiä seuraavaksi. Nyt todella tuo oikealle siirtyminen sujuu. Vasen ehkä hiukka heikompi. Eteen ok. Taakse pitäisi ottaa ohjelmistoon.
Noutoja kierroilla. Ensin palkkaa oikeasta nostosta. Meinasi oikaista suoraan kapulalle. Tokalla kiersi hyvin ja nosti nopeasti, josta heti palkka. Näitä muutama toisto. Loppuun kapulan kanssa kiertona palautuksia. Pari suorapalkkaa ja loppuun pari palautus. Ihan siistit "pikku-nätit" palautukset, mutta saisi tulla mun makuun nopeammin loppuun saakka.
Pohdittiin porukalla, että palkka vedettävä ihan lopussa yllärinä esiin, että oppi, palkan voivan tulla ihan viime metreilläkin. Taidan käyttää jotain pientä esinettä, että ei tarvitse kaivella liivin taskuja vaan voi vain avata vasemman käden ja "vapauttaa" palkan heti koiralle.
Paikanhakua ruudussa. olin unohtanut oman tarketin kotiin. Ei oikein meinannut hahmottaa pidemmältä matkalta ilman tuota. Aivan loppuun otinkin sitten Minnan targetilla ja jo alkoi löytymään, vaikka alkuun olin kankeutta ilmassa. Luulen, että rupeen nyt ottamaan täydeltä matkalta ruutua tuolla alustalla.
Tunnari vimpaksi. Ensin oma heinikkoon, muiden kapuloiden taakse. Hyvin haisteli ja haki omansa. Tokalla vein oman muiden joukkoon. oli aluksi sitä mieltä, että oma ei voi olla näkösällä ja haki aika pitkään paljon kaempaan. Kysyi apuakin katseella, mutta jatkoi itsenäisesti etsimistä jolloin löysi.
Täytyy nyt ruveta ottamaan, niin että joku klähmii noita mun kapuloita, että haisevat muillekkin. Tuo saattoi olla myös yksi syy siihen miksi haisteli harvinaisen pitkään, etsien omaa. Mun haju ei varmaankaan tullut nyt niin voimakkaasti sen nenään, kun haisivat hiukka Sailalle. Ei kuitenkaan sortunut tuomaan niitä.
Kiitos Minnalle ja Sailalle mukavista yhteis reeneistä!
Paikkamakuussa meni aika vänkkärään, kun mentiin piiloon yhdeksän asteen kulmassa. Tähän siis lisää reeniä. Lonkalleen saa mennä, mutta ei kieroon. Muuten makasi rauhallisesti. Ehkäpä tässäkin auttaisi takapalkka kuurina. Hyvin kuitenkin vänkkyrä asennosta nousi perusasentoon.
Askelsiirtymiä seuraavaksi. Nyt todella tuo oikealle siirtyminen sujuu. Vasen ehkä hiukka heikompi. Eteen ok. Taakse pitäisi ottaa ohjelmistoon.
Noutoja kierroilla. Ensin palkkaa oikeasta nostosta. Meinasi oikaista suoraan kapulalle. Tokalla kiersi hyvin ja nosti nopeasti, josta heti palkka. Näitä muutama toisto. Loppuun kapulan kanssa kiertona palautuksia. Pari suorapalkkaa ja loppuun pari palautus. Ihan siistit "pikku-nätit" palautukset, mutta saisi tulla mun makuun nopeammin loppuun saakka.
Pohdittiin porukalla, että palkka vedettävä ihan lopussa yllärinä esiin, että oppi, palkan voivan tulla ihan viime metreilläkin. Taidan käyttää jotain pientä esinettä, että ei tarvitse kaivella liivin taskuja vaan voi vain avata vasemman käden ja "vapauttaa" palkan heti koiralle.
Paikanhakua ruudussa. olin unohtanut oman tarketin kotiin. Ei oikein meinannut hahmottaa pidemmältä matkalta ilman tuota. Aivan loppuun otinkin sitten Minnan targetilla ja jo alkoi löytymään, vaikka alkuun olin kankeutta ilmassa. Luulen, että rupeen nyt ottamaan täydeltä matkalta ruutua tuolla alustalla.
Tunnari vimpaksi. Ensin oma heinikkoon, muiden kapuloiden taakse. Hyvin haisteli ja haki omansa. Tokalla vein oman muiden joukkoon. oli aluksi sitä mieltä, että oma ei voi olla näkösällä ja haki aika pitkään paljon kaempaan. Kysyi apuakin katseella, mutta jatkoi itsenäisesti etsimistä jolloin löysi.
Täytyy nyt ruveta ottamaan, niin että joku klähmii noita mun kapuloita, että haisevat muillekkin. Tuo saattoi olla myös yksi syy siihen miksi haisteli harvinaisen pitkään, etsien omaa. Mun haju ei varmaankaan tullut nyt niin voimakkaasti sen nenään, kun haisivat hiukka Sailalle. Ei kuitenkaan sortunut tuomaan niitä.
Kiitos Minnalle ja Sailalle mukavista yhteis reeneistä!
Kuvan on ottanut Katri
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Pentutreffit
Sunnunataina oli tarkoitus kokoontua L-pentujen 1-vuotis pentupäiville. Mukana menossa oli myös Elina & Io ja Njodi, HannaO & Veikka ja Veeti sekä Kaarinan Heta-hoffi. Siima oli ainoa joka L-pennuista ei ollut paikalla.
Pakkasin sunnunaitain aamuna kamat ja suuntasin kohti Järvenpään asemaa, josta juna lähti 6.40 suuntana Lahti, josta Katri ja Elina noukkivat meidät kyytiin. Siitä ajeltiin sitten Tampereelle, jossa oli tarkoitus Pirkka-hallin kentällä kokoontua treenaamaan toko/tottista klo 10 alkaen.
Aloitettiin paikka istumisella ja jatkettiin makuilla. Istumisessa jäin näkösälle, kun siinä ollut keväällä ongelmaa. Istui hyvin. Lelu palkka takana, jonne suora vapautus. Paikkamakuu oli n. 3-4 min. Olin koko ajan piilossa. Hyvin makasi. Oli tosin mennyt lonkalleen.
Omalla vuorollani tein aika paljon täsmä treeniä, ettei ihan hirveästi hilluttaisiin. Aloitin askelsiirtymillä. Aika hyvin meni. Nyt mullakin alkaa pelittämään siirtymiset oikealle, niin eiköhän ne avaudu siitä koissullekkin.
Seuraavana vuorossa paikan hakua ruudussa. Aluksi tarjosi merkkiä. Jouduin tokalla kierroksella pysäyttämään oikeaan kohtaan. sen jälkeen alkoi kivasti tarjoamaan. Tässä näköjään pitää tehdä niin, että ekalla pysäyttää, niin eiköhän se siitä ala sujumaan.
Kaukoista otin ensin pari istumaan nousua. Ekalla nousi seisomaan, toka ok. josta kierto palkaksi. Loppuun sitten I-S-M-I ja palkka kierron kautta suoraan nartsaan. Tästä Ruu pitää =D
Tunnarin tein tällä kertaa niin, että en piilottanut ensin omaa vaan laitoin sen suoraan muiden joukkoon. Matka edelleen hyvin lyhyt (n. 2m) Meni ja haisteli hyvin, otti heti oman kun kohdalle osui, mutta pudotti sen ja jatkoi haistelua. kutsuin pois, kun pelkäsin, että päätyy väärään. Uusinta kierros oli oikein hyvä. palautti heti kun oma osui kohille. Tämä tuntuisi nyt pelittävän. Ruu haistelee todella kivasti ja rauhallisesti. Tuntuu, että se on selkeästi hoksannut, että tämä on nenä liike.
Loppuun otin idarin asennoissa pysymisiä. En seuruuttanut edelleenkään, vaan laitoin aina kulloiseenkin asentoon. Palkan laitoin aina ekan merkin kohdalle ja jatkoin kierrosta. Hyvin tuntuu pysyvän aloillaan. Ei enää seisomisessakaan kääntyile tai makuussa väänny lonkalleen. Vapautin aina kohdalle saapuessani suoraan leluun.
Pakkasin sunnunaitain aamuna kamat ja suuntasin kohti Järvenpään asemaa, josta juna lähti 6.40 suuntana Lahti, josta Katri ja Elina noukkivat meidät kyytiin. Siitä ajeltiin sitten Tampereelle, jossa oli tarkoitus Pirkka-hallin kentällä kokoontua treenaamaan toko/tottista klo 10 alkaen.
Aloitettiin paikka istumisella ja jatkettiin makuilla. Istumisessa jäin näkösälle, kun siinä ollut keväällä ongelmaa. Istui hyvin. Lelu palkka takana, jonne suora vapautus. Paikkamakuu oli n. 3-4 min. Olin koko ajan piilossa. Hyvin makasi. Oli tosin mennyt lonkalleen.
Omalla vuorollani tein aika paljon täsmä treeniä, ettei ihan hirveästi hilluttaisiin. Aloitin askelsiirtymillä. Aika hyvin meni. Nyt mullakin alkaa pelittämään siirtymiset oikealle, niin eiköhän ne avaudu siitä koissullekkin.
Seuraavana vuorossa paikan hakua ruudussa. Aluksi tarjosi merkkiä. Jouduin tokalla kierroksella pysäyttämään oikeaan kohtaan. sen jälkeen alkoi kivasti tarjoamaan. Tässä näköjään pitää tehdä niin, että ekalla pysäyttää, niin eiköhän se siitä ala sujumaan.
Kaukoista otin ensin pari istumaan nousua. Ekalla nousi seisomaan, toka ok. josta kierto palkaksi. Loppuun sitten I-S-M-I ja palkka kierron kautta suoraan nartsaan. Tästä Ruu pitää =D
Tunnarin tein tällä kertaa niin, että en piilottanut ensin omaa vaan laitoin sen suoraan muiden joukkoon. Matka edelleen hyvin lyhyt (n. 2m) Meni ja haisteli hyvin, otti heti oman kun kohdalle osui, mutta pudotti sen ja jatkoi haistelua. kutsuin pois, kun pelkäsin, että päätyy väärään. Uusinta kierros oli oikein hyvä. palautti heti kun oma osui kohille. Tämä tuntuisi nyt pelittävän. Ruu haistelee todella kivasti ja rauhallisesti. Tuntuu, että se on selkeästi hoksannut, että tämä on nenä liike.
Loppuun otin idarin asennoissa pysymisiä. En seuruuttanut edelleenkään, vaan laitoin aina kulloiseenkin asentoon. Palkan laitoin aina ekan merkin kohdalle ja jatkoin kierrosta. Hyvin tuntuu pysyvän aloillaan. Ei enää seisomisessakaan kääntyile tai makuussa väänny lonkalleen. Vapautin aina kohdalle saapuessani suoraan leluun.
Ruokailujen jälkeen siirryttiin sitten maastoon. Ohjelmassa jälki, haku ja esineet. Oli varsin mielenkiintoista seurata muiden reenejä ja päästä tutustumaan "uusiin" lajeihin. Kiitos myös kaikille jotka jaksoivat vastailla kärsivällisesti alati ihmettelevälle perässä hiihtäjälle ;0) Maalimiehenä oleminen oli myös varsin mielenkiintoista puuhaa, joskin piilojen paikallistaminen itselle oli kyllä aika vaikeeta.
Ruu'lle tein ensin jäljen. Ei juurikaan vanhentunut, kun lähdin ajamaan sitä HannaT lähtiessä katsomaan peräämme. Jälki oli ehkä hiukka vajaa 100m pitkä ja siinä oli yksi pyöreä kulma vasemmalle. Maasto ihan kohtalainen (metsä)
Ruu ajoi ihan kivasti, eikä hukkiakaan tullut, kun yhdessä kohdassa, jossa jälki kulki jonkun eläimen papanoiden yli. Hyvin kuitenkin löysi uudestaan jäljen ja lelun lopusta. Olinkin varsin tyytyväinen toisen menoon. Ruu ajoi todella keskittyneesti ja suurimmaksi osaksi nenä visusti maassa.
Hanna kommentoi, että jälki voi olla seuraavalla kerralla tupla ellei jopa tripla. Kulmia voisi alkaa ottamaan mukaan ja niitä voisi olla useampikin. Lisäksi voisi ottaa pari keppiä mukaan, jotka ovat hajustuneet hyvin esim. mun paidan sisällä. Alkuun niin, että yksi keppi, kun löytyy niin leikkiä sillä ja lopetus. Muutaman tällaisen jälkeen voi sitten lisätä jäljestyksen jatkamisen. Kiitos Hanna, nyt taas olen hiukka viisaampi. Täytyy myöntää, että tähän alkaa tulemaan himo, kun koirakin on syttynyt lajista!
Esineitä otettiin seuraavaksi. Ei ollakkaan tätä tehty aikaisemmin. Tehtiin hajun hakuna. Metsässä ilma oli lämmin ja seisoi. Aluksi oli ihan pihalla, että mitä mä oikein marhaan edes takaisin. Aika pitkään meni ennen kuin sai hajun tumpusta, mutta kun sai niin otti heti suuhun ja lähti tuomaan kohti. Tästä nartsu heti palkaksi, ettei opi mälväämään ja että palautus vauhti olisi myös hyvä.
Hakua lopuksi... tai siis hajunhakuna otettiin tämäkin. Tultiin metsään jossa Katri, Elina, HannaT ja HannaO istuivat ripotellen ringissä. Ruu juoksi heti moikkaamaan ja mussuttamaan namia. Katri meni piiloon ja lähdimme alueelle kävelemään. Taas pihalla. Sai lopulta hajun Katrista takapuolelta ja alkoi vispilöimään häntää heti. Katrilta herkku ruoka ja loppu leikki, josta ei kumma kyllä innostunut juurikaan =o Johtunee varmaan kuitenkin oudosta ympäristöstä ja uudesta tilanteesta. Oikein reipas Ruu kuitenkin oli.
Paluumatkalle lähdettiin kahdeksan maissa. Katri ja Elina heittivät meidät Riihimäen asemalle jossa sitten jouduttiin odottelemaan kolme varttia junan tuloa. Kotosalla olin joskus 23.45 Täytyy myöntää, että varsin rankka reissu oli itsellekkin puhumattakaan koirasta. Lämpötila kun päivällä oli hiukka yli 30c astetta.
Reissu oli kuitenkin varsin antoisa. Oli todella mukava tavata taas pentu sisaruksia ja muita mukavia T-ihmisiä. Paljon jäi hyviä vinkkejä takataskuun. Kiitos kaikille mukana olleille ja kuvia ottaneille. Katrin kuvat ovat TÄÄLLÄ ja Lauran kuvat TÄÄLLÄ
Ryhmä potretti; Kaarina&Hiski, Katri&Mervi, Hanna&Hui, Susan&Ruut ja Laura&Glenda ja Bestis. Alkuperäinen kuva löytyy TÄÄLTÄ Elinan ottamana.
perjantai 29. toukokuuta 2009
Pienet piha tokot
Töiden jälkeen otin tunnaria, paikkamakuun ja hiukka askelsiirtymiä. Selkä vaikuttaa menevän parempaan suuntaan. On nyt jonkin verran venytellyt takapäätä itsekkin. Hyvä niin. Kun vain saisi ton pitämään uimisesta, mutta herkkänä koirana muistaa viime kesäisen laituri episodin ja tyytyy vain lottaamaan ja ottamaan aaltoja kiinni. Ehkä sitten joskus...
Tuunnaria otin aluksi, niin, että piilotin sen puuhakkeen (mänty) sekaan, jota oli tuotu kukkapenkkejä varten tien reunaan. Ruu pitää tuosta leikistä, eikä se teetä vaikeuksia. Vaikeutin niin, että laitoin viistoista vierasta kapulaa kasan viereen. Ei ongelmaa. Poimi oman kasasta.
Laitoin kapulan muiden joukkoon. Nyt nosti ekan mikä vastaan tuli pyörähti ympäri ja lähti palauttamaan. Saman tien huomasi itse virheen sylki väärän pois ja poimi oikean. Piilottelin kapulaa myös lähellä olevan heinä tupsujen sekaan. Haki hyvin. Alkuun klähmi muita, mutta toistojen myötä keskittyi todella hyvin ja malttoi haistella hyvin. Nostaa heti oman kun haistaa sen.
Tunnari on nyt mennyt aimo harppauksen eteenpäin näiden muutamien päivien aikana, kun olen ottanut kuurina tuota. Täytyy jatkaa pari viikkoa ja jättää sitten hetkeksi tauolle. Palautukset ovat toisinaan hiukka pureskelun sekaisia, joten pitänee ottaa erikseen tunnarin palautuksia lelu-palkalla.
Hessukin sai ottaa muutamia tunnareita. Se tekee niin rauhallisesti nykyisin, ei hauku eikä hössötä. Se on suorastaan liikuttavan totinen, kun haisteli pitkään ja hartaasti kapuloita. Häntä sillä kuitenkin heiluu kaiken aikaa. Viimeisen piilotin puuhakkeen sekaan. Ei olla tehty Hessulle aikaisemmin noin. Joutui etsimään aika pitkään, mutta hyvin jaksoi keskittyä ja haistella aina vain uudestaan ja uudestaan kapulat, ennen kuin paikallisti hajun. Tää on Hessun bravuuri-liike.
Paikkamakuu molemmille yhtäaikaa. Hyvin makasivat. Laskin kaksi kertaa 120 ja kehuin välissä vaihtaen piiloa. Lopussa naapurin koira tuli räksyttään aika lähelle. Ei ongelmaa. Hessun vapautin suoraan ja Ruu'n pyysin perusasentoon. Luulen, että tämä liike alkaa olemaan nyt pikkuhiljaa kasassa.
Askelsiirtymiä otin loppuun (lähinnä sivu askeleita) En nyt uskalla varsinaisesti seuruuttaa, ennen kuin saadaan lupa siihen. Nämä sujuivat nyt hyvin. Hiukka tosin tarvitsee apuja oikealle siirryttäessä.
Tuunnaria otin aluksi, niin, että piilotin sen puuhakkeen (mänty) sekaan, jota oli tuotu kukkapenkkejä varten tien reunaan. Ruu pitää tuosta leikistä, eikä se teetä vaikeuksia. Vaikeutin niin, että laitoin viistoista vierasta kapulaa kasan viereen. Ei ongelmaa. Poimi oman kasasta.
Laitoin kapulan muiden joukkoon. Nyt nosti ekan mikä vastaan tuli pyörähti ympäri ja lähti palauttamaan. Saman tien huomasi itse virheen sylki väärän pois ja poimi oikean. Piilottelin kapulaa myös lähellä olevan heinä tupsujen sekaan. Haki hyvin. Alkuun klähmi muita, mutta toistojen myötä keskittyi todella hyvin ja malttoi haistella hyvin. Nostaa heti oman kun haistaa sen.
Tunnari on nyt mennyt aimo harppauksen eteenpäin näiden muutamien päivien aikana, kun olen ottanut kuurina tuota. Täytyy jatkaa pari viikkoa ja jättää sitten hetkeksi tauolle. Palautukset ovat toisinaan hiukka pureskelun sekaisia, joten pitänee ottaa erikseen tunnarin palautuksia lelu-palkalla.
Hessukin sai ottaa muutamia tunnareita. Se tekee niin rauhallisesti nykyisin, ei hauku eikä hössötä. Se on suorastaan liikuttavan totinen, kun haisteli pitkään ja hartaasti kapuloita. Häntä sillä kuitenkin heiluu kaiken aikaa. Viimeisen piilotin puuhakkeen sekaan. Ei olla tehty Hessulle aikaisemmin noin. Joutui etsimään aika pitkään, mutta hyvin jaksoi keskittyä ja haistella aina vain uudestaan ja uudestaan kapulat, ennen kuin paikallisti hajun. Tää on Hessun bravuuri-liike.
Paikkamakuu molemmille yhtäaikaa. Hyvin makasivat. Laskin kaksi kertaa 120 ja kehuin välissä vaihtaen piiloa. Lopussa naapurin koira tuli räksyttään aika lähelle. Ei ongelmaa. Hessun vapautin suoraan ja Ruu'n pyysin perusasentoon. Luulen, että tämä liike alkaa olemaan nyt pikkuhiljaa kasassa.
Askelsiirtymiä otin loppuun (lähinnä sivu askeleita) En nyt uskalla varsinaisesti seuruuttaa, ennen kuin saadaan lupa siihen. Nämä sujuivat nyt hyvin. Hiukka tosin tarvitsee apuja oikealle siirryttäessä.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Tunnaria, jälki ja pitkä lenkki
Aamusta sitten piti taas kokeilla uutta teoriaa. Haki molemmilla kerroilla hyvin oman, mutta vauhtia alkoi jo olemaan ihan jonkin verran =o Illalla otin uudet tunnari sulkeiset ja nyt oli nupit kaakossa =/ Ei toimi, ei! Ei tunnari, eikä mun teoria =( Blaa... No ei auta kuin palata naksuttelu tunnareihin (ovat ihan suht kivasti toimineet) ja siihen heinikko piilotukseen. Ja ennen kaikkea unohtaa tai paremminkin ummistaa silmät sille, että toi klähmii muita. Se kun aiheuttaa verenpaineen nousua mulla. Mietitään sitten uudestaa jos ei jää varmuuden karttuessa pois...
Minnan ja Liz'n kanssa lenkkeiltiin päivällä töiden jälkeen. Oli mukavaa turista taas pitkästä aikaa ja katsella miten koirat nauttivat lenkistä metsässä (meille harvinaista herkkua) toistensa seurassa. Löydettiin uusi kiva lenkki maasto. Tein sinne myös jäljen Ruu'lle.
Olin suunitellut tekeväni 100m pitkän, mutta maaston ollessa hyvin kivikkoinen päädyin puolet lyhyempään. En tehnyt myöskään mitään mutkitteluja. Ajattelin (taas) että mitähän tästä tulee.. Paluu matkalla meni suunnat mulla sekaisin ja talsin paluu matkalla jäljen alun päällä =(
Olen nyt päättänyt yrittää jonkinlaisia lähetyksiä, kun ne alut on niin kaaottisia, kun toi kyntää vain maata innoissaan sinne tänne etsien jäljen päätä. Kun sai hajun jäjestä lähti hyvin ja vauhdilla jälkeä pitkin. harhautui jäljeltä ja ajattelin, että hukkasi sen, mutta jälkeen päin Minna sanoi, että oli vain lähtenyt "taka" jäljelle kun tullessani menin sotkemaan kuvioita. Se ei siis hukannut jälkeä vaan valisti mun harha jäljen =D
Pysähdyin ja etsittiin uudestaan jälki (autoin aika paljon) Nyt jäljesti loppuun todella hyvin aivan jäljen päällä. Hankala maasto sai sen rauhoittumaan loppua kohden, kun huomasi, että pitää olla tarkkana jäljen suhteen, jotta kadonnut vinku-pinku löytyy. Ja löytyihän se! Ruu on niin suloinen, kun ylpeenä kantaa sitä metsästä pois mun kehuessa sitä taitavaksi tytöksi <3
Minnan ja Liz'n kanssa lenkkeiltiin päivällä töiden jälkeen. Oli mukavaa turista taas pitkästä aikaa ja katsella miten koirat nauttivat lenkistä metsässä (meille harvinaista herkkua) toistensa seurassa. Löydettiin uusi kiva lenkki maasto. Tein sinne myös jäljen Ruu'lle.
Olin suunitellut tekeväni 100m pitkän, mutta maaston ollessa hyvin kivikkoinen päädyin puolet lyhyempään. En tehnyt myöskään mitään mutkitteluja. Ajattelin (taas) että mitähän tästä tulee.. Paluu matkalla meni suunnat mulla sekaisin ja talsin paluu matkalla jäljen alun päällä =(
Olen nyt päättänyt yrittää jonkinlaisia lähetyksiä, kun ne alut on niin kaaottisia, kun toi kyntää vain maata innoissaan sinne tänne etsien jäljen päätä. Kun sai hajun jäjestä lähti hyvin ja vauhdilla jälkeä pitkin. harhautui jäljeltä ja ajattelin, että hukkasi sen, mutta jälkeen päin Minna sanoi, että oli vain lähtenyt "taka" jäljelle kun tullessani menin sotkemaan kuvioita. Se ei siis hukannut jälkeä vaan valisti mun harha jäljen =D
Pysähdyin ja etsittiin uudestaan jälki (autoin aika paljon) Nyt jäljesti loppuun todella hyvin aivan jäljen päällä. Hankala maasto sai sen rauhoittumaan loppua kohden, kun huomasi, että pitää olla tarkkana jäljen suhteen, jotta kadonnut vinku-pinku löytyy. Ja löytyihän se! Ruu on niin suloinen, kun ylpeenä kantaa sitä metsästä pois mun kehuessa sitä taitavaksi tytöksi <3
tiistai 26. toukokuuta 2009
Jälkeä jälleen
Tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki Mannin metsiin. Loppuun tein sitten Ruu'lle pelto jäljen kohtalaisern pitkään heinään. Jäljen pituus n. 150m. Ei vanhentamista ja taas voimakkaasti tampaten. Sai myös katsella kun tein sen. Alkuun näytin lelua, että täällä tämä on.
Virittelyt sai toisen täpinöihin. Hinku ja köhi ja oli tukehtua ennen jäljestystä ;0) Nenä meni samo tein maahan ja alkoi vimmattu jäljen etsiminen. Alkuun pyöri, mutta etsi tosissaan jäljen päätä. Pitäisi varmaan alkaa näyttämään kädellä mihin suuntaa kannattaa mennä.
Jälki löytyi ja päästiin vauhdilla matkaan. Jouduin ihan tosissani pitää kiinni. Alkuun oli suoraa joku 30m jonka jälkeen jälki lähti kaartamaan vasemmalle (pyöreä kulma) meni todella hyvin jäljen päällä "kurvissa" matka jatkui joitaki kymmeniä metrejä. Työskenteli todella hyvin ja nenä pysyi kaiken aikaa maassa.
Pellolla oli myös pieni oja joka ei tuottanut ongelmaa, vaikka kuvittelinkin sen sekoittavan toisen menoa. Jäljen lopussa oli taas "kurvi" oikealle. Tämä myös hienosti. Loppuun joitakin kymmeniä metrejä suoraa ja pellon päässä vinku-pinku palkaksi ja valtavat kehut ja pieni muotoista leikkimistä.
Ruu on nyt todella saanut kiinni siitä, mitä jäljellä tapahtuu. Kaikki oli vain kiinni siitä, että vaihdan palkkaa. Voi miten yksin kertaista. Tämä meni nyt hehkuttamiseksi, mutta olen niin iloinen siitä miltä jäljestys näytti tänään =D
Kotosalla otin tunnaria. Olen nyt ottanut ulkona sitä ja päätin kokeilla sisällä useamman kapulan satsissa. Alkuun ei luonnistunut. Tai no pari ekaa ok, mutta nosteli kyllä jonkun verran muita. Aloin pohtia, että Ruu ei ole tarpeeksi motivoitunut etsimään oikeasti omaansa. Kapuloilla oleminen on sille selkeesti palkitsevampaa. Sitten mulla syttyi lappu!
En ole ottanut lelu-palkalla tunnaria, kun olen ajatellut, että se opettaa väärän vireen ko. liikkeeseen ja saa aikaan vain sen, että toi hössöttää ja ottaa vain jonkun. Tänään sitten päätin kokeilla teoriaani.
Kaivoin kaapista nahkarätin jota toi rakastaa. Näytin rättiä ja vein oman muiden kapuloiden joukkoon. Vaihdoin myös käskyn "oma" käskyyn "etsi" joka tarkoittaa "ole tarkkana ja käytä nenääsi"
Ekalla meni kapuloiden luokse ja katsoi rättiä. Annoin uuden käskyn ja sitten tuntui Ruu'n päässä syttyvän lamppu! Heti kun otti oman vedin rätin esiin ja palkkasin. Seuraavat pari toistoa menivät todella hyvin. Viimeisellä kerralla keskittyi erityisen hyvin ja keskittyneesti, koska halusi ansaita palkkansa. Jätti myös kapuloiden maistelun tyystin.
Ajattelin nyt kokeilla tätä. Jos tuo väärän otan hiljaa pois ja jää sillä kertaa ilman palkkaa. Luulen, että super palkka saa tuon työskentelemään tosissaan. Lelu sai sen keskittymään ihan toisella tavalla kuin ruoka, yllätys!
Virittelyt sai toisen täpinöihin. Hinku ja köhi ja oli tukehtua ennen jäljestystä ;0) Nenä meni samo tein maahan ja alkoi vimmattu jäljen etsiminen. Alkuun pyöri, mutta etsi tosissaan jäljen päätä. Pitäisi varmaan alkaa näyttämään kädellä mihin suuntaa kannattaa mennä.
Jälki löytyi ja päästiin vauhdilla matkaan. Jouduin ihan tosissani pitää kiinni. Alkuun oli suoraa joku 30m jonka jälkeen jälki lähti kaartamaan vasemmalle (pyöreä kulma) meni todella hyvin jäljen päällä "kurvissa" matka jatkui joitaki kymmeniä metrejä. Työskenteli todella hyvin ja nenä pysyi kaiken aikaa maassa.
Pellolla oli myös pieni oja joka ei tuottanut ongelmaa, vaikka kuvittelinkin sen sekoittavan toisen menoa. Jäljen lopussa oli taas "kurvi" oikealle. Tämä myös hienosti. Loppuun joitakin kymmeniä metrejä suoraa ja pellon päässä vinku-pinku palkaksi ja valtavat kehut ja pieni muotoista leikkimistä.
Ruu on nyt todella saanut kiinni siitä, mitä jäljellä tapahtuu. Kaikki oli vain kiinni siitä, että vaihdan palkkaa. Voi miten yksin kertaista. Tämä meni nyt hehkuttamiseksi, mutta olen niin iloinen siitä miltä jäljestys näytti tänään =D
Kotosalla otin tunnaria. Olen nyt ottanut ulkona sitä ja päätin kokeilla sisällä useamman kapulan satsissa. Alkuun ei luonnistunut. Tai no pari ekaa ok, mutta nosteli kyllä jonkun verran muita. Aloin pohtia, että Ruu ei ole tarpeeksi motivoitunut etsimään oikeasti omaansa. Kapuloilla oleminen on sille selkeesti palkitsevampaa. Sitten mulla syttyi lappu!
En ole ottanut lelu-palkalla tunnaria, kun olen ajatellut, että se opettaa väärän vireen ko. liikkeeseen ja saa aikaan vain sen, että toi hössöttää ja ottaa vain jonkun. Tänään sitten päätin kokeilla teoriaani.
Kaivoin kaapista nahkarätin jota toi rakastaa. Näytin rättiä ja vein oman muiden kapuloiden joukkoon. Vaihdoin myös käskyn "oma" käskyyn "etsi" joka tarkoittaa "ole tarkkana ja käytä nenääsi"
Ekalla meni kapuloiden luokse ja katsoi rättiä. Annoin uuden käskyn ja sitten tuntui Ruu'n päässä syttyvän lamppu! Heti kun otti oman vedin rätin esiin ja palkkasin. Seuraavat pari toistoa menivät todella hyvin. Viimeisellä kerralla keskittyi erityisen hyvin ja keskittyneesti, koska halusi ansaita palkkansa. Jätti myös kapuloiden maistelun tyystin.
Ajattelin nyt kokeilla tätä. Jos tuo väärän otan hiljaa pois ja jää sillä kertaa ilman palkkaa. Luulen, että super palkka saa tuon työskentelemään tosissaan. Lelu sai sen keskittymään ihan toisella tavalla kuin ruoka, yllätys!
Nenä touhuja
Nyt kun ei voida reenata agia, ja tokoakin rajoitetusti ja kun pentupäivä lähestyy päätin ryhdistäytyä taas jälki puuhissa. Tein kokeilu mielessä 4 lyhyttä jälkeä. Kolme sai nähdä kun tein ja yksi niin, että näki ja teimme muita juttuja (tunnari) välissä.
1. Jälki näki kun tein ja ajettiin heti perään. Talloin jäljen pellon keskellä olevaan pieneen "metsä saarekkeeseen, jossa heinää. Pituus n. 40m. Jälki mutkitteli, kun jouduin kiertämään mm. ison kiven. Jäljen päässä lelu. Ei nameja jäljellä (kun ei niistä ole kiinostunut) Jäljesti Ruu'ksi hyvin. Oli innoissaan ja suht hyvin pysyi nenä maassa. Aikas hyvin pysyi jäljellä.
2. Jälki pellolle, jonka pituus 100m mutkittelua enemmän. Suoraan jäljelle. Vetää aika kivasti jäljestäessään ja on oikein keskittynyt. Hiukka tosin on intoa enemmän kuin taitoa, mutta ihan kohtalaisesti meni. Mutkittelut tosin kuivalla pellolla tuotti vaikeuksia, mutta lopulta lelu löytyi ihan jäljestämällä. Välillä yritti saada ilmasta vainua lelun suhteen.
3. Jälki pellolle, jonka pituus n. 60-80m luokkaa. Välissä tein 4 tunnarin piilotusta heinikkoon. Nä oikein hyviä. Sitten jäljelle. Tämä jälki meni sitten aivan pyörimiseksi. Välillä jäljellä ja välillä jossain aivan muualla. Hyvää tässä jäljessä oli se, että Ruu yritti koko ajan itse löytää alvariinsa hukkuvaa jälkeä. Lelu löytyi... öh sattumalta ;0) mikä lie sitten sotki, saattoi olla vaihto tunnarista jälkeen mene ja tiedä, mutta ei haittaa meitä, kun ei siitä edelleenkään tule kisa koiraa jälkeen.
4. Jälki taas pellolle (eri kohtaan niin kuin kaikki jäljet) ja loppuun lelu (niin kuin kaikilla jäljillä) pituus n. 50m Nyt lähti todella hyvin ja keskittyi oikein tosissaan. Nenä pysyi koko ajan maassa. Yksi kaari jäljellä oli lopussa, joka ei nyt tuottanut mitään vaikeuksia. Lelu löytyi hyvin jäljestyksen tuloksena. Voi miten olin iloinen erityisesti tästä viimeisestä jäljestä.
Nyt kun vaihdoin nakit leluun on ruvennut kiinostumaan oikein kunnolla jäljestä. Joudun ihan tosissaan pitämään liinasta kiini. Lelun olen piilottanut aina jäljen loppuun ja jäljen tallon aina myötä/sivu tuuleen, ettei saisi hajua lelusta vaan joutuisi oikeasti jäljestämään, näin olen päätellyt pienessä päässäni, mutta sanottakoon että ihan keltis olen näissä jutuissa, joten odotan innolla tulevaa pentupäivää ja tuomiota touhuistamme ;0)
1. Jälki näki kun tein ja ajettiin heti perään. Talloin jäljen pellon keskellä olevaan pieneen "metsä saarekkeeseen, jossa heinää. Pituus n. 40m. Jälki mutkitteli, kun jouduin kiertämään mm. ison kiven. Jäljen päässä lelu. Ei nameja jäljellä (kun ei niistä ole kiinostunut) Jäljesti Ruu'ksi hyvin. Oli innoissaan ja suht hyvin pysyi nenä maassa. Aikas hyvin pysyi jäljellä.
2. Jälki pellolle, jonka pituus 100m mutkittelua enemmän. Suoraan jäljelle. Vetää aika kivasti jäljestäessään ja on oikein keskittynyt. Hiukka tosin on intoa enemmän kuin taitoa, mutta ihan kohtalaisesti meni. Mutkittelut tosin kuivalla pellolla tuotti vaikeuksia, mutta lopulta lelu löytyi ihan jäljestämällä. Välillä yritti saada ilmasta vainua lelun suhteen.
3. Jälki pellolle, jonka pituus n. 60-80m luokkaa. Välissä tein 4 tunnarin piilotusta heinikkoon. Nä oikein hyviä. Sitten jäljelle. Tämä jälki meni sitten aivan pyörimiseksi. Välillä jäljellä ja välillä jossain aivan muualla. Hyvää tässä jäljessä oli se, että Ruu yritti koko ajan itse löytää alvariinsa hukkuvaa jälkeä. Lelu löytyi... öh sattumalta ;0) mikä lie sitten sotki, saattoi olla vaihto tunnarista jälkeen mene ja tiedä, mutta ei haittaa meitä, kun ei siitä edelleenkään tule kisa koiraa jälkeen.
4. Jälki taas pellolle (eri kohtaan niin kuin kaikki jäljet) ja loppuun lelu (niin kuin kaikilla jäljillä) pituus n. 50m Nyt lähti todella hyvin ja keskittyi oikein tosissaan. Nenä pysyi koko ajan maassa. Yksi kaari jäljellä oli lopussa, joka ei nyt tuottanut mitään vaikeuksia. Lelu löytyi hyvin jäljestyksen tuloksena. Voi miten olin iloinen erityisesti tästä viimeisestä jäljestä.
Nyt kun vaihdoin nakit leluun on ruvennut kiinostumaan oikein kunnolla jäljestä. Joudun ihan tosissaan pitämään liinasta kiini. Lelun olen piilottanut aina jäljen loppuun ja jäljen tallon aina myötä/sivu tuuleen, ettei saisi hajua lelusta vaan joutuisi oikeasti jäljestämään, näin olen päätellyt pienessä päässäni, mutta sanottakoon että ihan keltis olen näissä jutuissa, joten odotan innolla tulevaa pentupäivää ja tuomiota touhuistamme ;0)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
