Väärinymmärretyt koirat osa 1

Tiedän, että blogiani lukee muutamat SH-koiran omistaja, joten tämä on heille kirjoitettu. Lisäksi artikkeli on tarkoitettu myös niille jotka haluavat ymmärtää enemmän koirien monimutkaista luonnetta, sekä käyttäytymistä. Paljon on kirjoituksia sekä luentoja käyttäytymisestä, koulutuksesta, ruokinnasta jne. mutta signaaliherkät koirat ovat vielä toistaiseksi aika tuntematon käsite monille. Artikkelin on kirjoittanut Carita Peura (myös SH-koiran omistaja) ja osittain artikkelissa on minunkin "pohdintaa". Iso kiitos hänelle, että sain luvan "julkaista" artikkelin blogissani. En ole muuttanut tekstiä ollenkaan, vaan olen sen kopioinut sanasta sanaan. Ertikkeli on pitkä, joten kirjoitan sen 3-4 osassa.

Jos artikkeli kiinostaa tai sinulla on mahdollisesti SH-koira, niin laita s.postia tulemaan. Olisi todella kiva kuulla, mitä aihe sinussa herättää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jokaisessa koirassa voi esiintyy joitakin artikkelin mainitsemia piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tee koirasta vielä signaaliherkkää. Kokonaisuus on siis se mikä tässäkin ratkaisee =D

Haluan myös muistuttaa, että kirjoitus on "maallikkojen" tekemä, eikä se edusta absoluuttista totuutta aiheesta. Jonkinlaista kokemusta on kuitenkin molemmille karttunut aiheesta, oppiessamme tuntemaan omia koiriamme ja tutustumalla toisiin samanlaisiin koiriin omistajineen. Artikkeli perustuukin SH-koiranomistajien omiin kokemuksiin ja joihinkin ammattiihmisten kertomaan. Tietoa on myös haettu netistä, joskin se on jäänyt varsin vähäiseksi, aiheen ollessa vielä tuntematon käsite monellakin saralla.

Jutussa voi olla epäkohtia, mutta älä anna niiden häiritä itseäsi. Lienee tässäkin taas se kokonaisuus ratkaisee ;0)

VÄÄRINYMMÄRRETYT KOIRAT

On suuri joukko koiria, joiden käytös aiheuttaa omistajilleen, ympäristölleen ja jopa asiantuntijoille päänvaivaa. Usein omistajilla menee sormi suuhun, kun he eivät enää tiedä, kuinka toimia milloinkin koiransa kanssa, jotta yhteiselo olisi kaikin puolin sopuisaa ja koiralla ja omistajalla olisi mukavaa yhdessä. Ns. asiantuntijat taas tekevät virheellisiä "diagnooseja" tuon tuostakin, eikä harvinaisempana ole paljon puhutun johtajuusongelman vilauttaminen. Joskus koiralla voidaan epäillä kipua tai jotakin sairautta syyksi erikoislaatuiseen käytökseen, ja onkin hyvä sulkea pois niiden mahdollisuus. Itse asiassa nämä aiheen koirat sattuvat vain olemaan hieman omanlaisiaan.

Artikkelissa kerrotuista koirista voidaan käyttää esimerkiksi nimitystä signaaliherkät, ylireagoivat tai reaktiiviset koirat. Asiaa tuskin on liiemmin tutkittu, ellei lasketa mukaan toista muoti-ilmiötä, nimittäin omistajan koirassaan aiheuttamaa stressiä! Nyt on kuitenkin kyse aivan eri asiasta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selventää koiraharrastajille ja koikoiranomistajille kyseisten koirien käytöstä, sekä kertoa elämästä niiden kanssa.

Toiveena tietysti on, että tästä olisi apua mahdollisimman monelle koiranomistajalle. Ei olisi lainkaan pahitteeksi, että kirjoitus herättäisi koira-alan ihmiset huomaamaan kyseisten koirien käytöksen, sekä tunnistamaan nämä signaaliherkät koirat kentällä. Näin moni koira ja omistaja pääsisivät ikään kuin syytetyn penkiltä, koska usein koirien käytös katsotaan vain ohjaajan puutteelliseksi koulutustaidoksi tai johtajuus kysymykseksi.

Kuljet lenkillä koirasi kanssa. Vastaan tulee kumarassa kävelevä ihminen, jolla on kaiken huipuksi sateenvarjo päänsä päällä. Koira hädin tuskin antaa ennakkovaroitusta, tai et sitä ehdi huomata, kun koira on jo hyökkäämässä kyseisen, viattoman kulkijan päälle. Onneksi osaat pitää koiran tiukassa otteessa, jottei vaaratilanteita pääse syntymään. Tällainen reaktio, joka voi liittyä äkilliseen tapahtumaan, tietyn ulkomuodon omaavaan ihmiseen tai vieraaseen koiraan, tai mihin tahansa koiran kokemana outoon ilmiöön, on meille lähes arkipäivää. Naapurin sesse tulee samaa reittiä ja kulkee kuin mitään mainittavaa ei olisi lähistöllä.

Tutun lenkkipolun varrella on joku raahannut joulukuusen tai vaikkapa hiekoitusastian. Koira jäykistyy, ottaa pakoasennon ja pelkohaukun. Mitä teen? Minä kuljen muina miehinä kohti tuota kamalaa puuta tai laatikkoa, menen kenties koskettamaan sitä, saatan laittaa siihen pari makupalaakin. Jos koirani suostuu edes pitkin, vapisevin koivin lähestymään tuota kammotusta, kehun sitä siitäkin tekemättä asiasta kuitenkaan numeroa. Jos koira jää haistelemaan, vaikka pakenee taas haukkuen, nousen ja poistun kuin olisin taputellut mitä tahansa kiveä matkan varrella.

Olet alakuloinen, mutta koiran kanssa on lähdettävä lenkille tai treeneihin. Esität ulospäin pirteää ja hyväntuulista, mutta koirasi kulkee kuin olisit juuri piessyt sen nahkaremmillä. Miksi? Näillä koirilla on uskomaton kyky lukea omistajansa tunnetiloja. Jos olet hermostunut koiraasi, se kulkee takuulla loppumatkan pälyillen sinua aavistuksen epävarmana. Tuskimpa harjoituksistakaa tulee mitään.

Kyseiset koirat ovat myös loistavia, suorastaan mestareita käyttämään itse elekieltä toisten koirien kanssa. Kohteliaisuussäännöt pätevät näiden koirien keskuudessa vahvasti. Uroksista sanommekin, että ne ovat herrasmiehiä henkeen ja vereen. Nartuista...hmm...emme ole keksineet osuvaa sanaa vielä, mutta kyllä sekin vielä tulee.

Samaten näiden koirien luottamuksen voittamiseen voi mennä yllättävästikin aikaa, ne saattavat olla epäluuloisia jopa omistajaansa kohtaan, riippuen siitä, miten tämä koiraansa lähestyy. Mutta kun sen luottamuksen on voittanut, tämän uskollisempaa kaveria saa kaukaa ja pitkään hakea.

Harjoituskentällä tallaisen koiran keskittyminen voi herpaantua aivan pienestä, ja silloinhan on turha treenata. Se on voinut havaita jotakin todella mieletöntä sen mielestä, ja se ei sitten voi enää olla täysillä mukana.

Lapset, oudosti liikkuvat ja ääntelevät ihmiset, mm. eriasteisesti kehitysvammaiset, saattavat laukaista äkillisen pelko-agressioreaktion näissä signaaliherkissä koirissa. Koiran äkillisen, ns. selittämättömän reaktion syynä on varmastijoskus vain jokin haju, mistä me voimme sen tietää!

Jos koira huomaa, etä omistaja itse katsoo kohdetta, sepäs saattaakin olla olla joskus jo riittävä signaali koiralle reagoida-tavalla tai toisella, vaikkei kyseinen kohde muuten olisikaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota koirassa. Tässä tulee juuri aijemmin mainittuseikka, eli koira tarkkailee ja lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa.