Verijälki ja hiukka tavallistakin

Tänään olin ystävän kanssa tutustumassa verijäljen saloihin. Eilen kävimme tekemässä kaksi jälkeä toisen hänen koiralleen (basset) ja toisen yllätys yllätys Ruut'lle! Mehän emme ole koskaan haaveilleet PK jälkikokeista, joten kaikkea pitää jälki rintamalla päästä kokeilemaan. Olen aina halunnut tarjota tuolle nenätyötä, mutta kun ne makkara jäljet ei vaan kiinosta. Tein sille yksi päivä taas sellaisen jäljen ja meininki oli aivan samaa, kuin viime kesänä, eli boring!

Mutta sitten itse jälkeen. Eilen siis käytiin tekemässä jälki, jossa oli 2 kulmaa ja pituutta ehkä sellainen vähän vajaa kilometri (700-800m). Jälki oli n. 17-18 tuntia vanha. Lisäksi jälki mutkitteli aikamoisesti ja meni risukoista ja lopussa vetiseastä alueesta. Jäljen loppuun laitoin vanhan sukan joka oli sivelty vereen. Sillä leikin eilen illalla ja toi syttyi siihen todella hyvin. Ei vierastanut siis verta lainkaan =D

Täytyy sanoa, että hiukka olin skeptinen jäljen suhteen tai lähinnä sen suhteen jaksaako keskittyä noin pitkään jälkeen. Lähdimme matkaan. Löysi hyvin ensimmäisen makuun, joka siis oli lähtö. Merkkasi sen ja lähti matkaan. Eteni hyvin jälkeä pitkin 20-30 metriä ja kääntyi vilkaisemaan mua ja meni moikkaamaan ystäväni. Tämän jälkeen eteni puoleenväliin jälkeä todella hyvin nenä massa edeten aivan jäljen päällä. Ensimmäisen kulman selvitti todella hyvin ja jos eksyi jäljeltä etsi sen itsenäisesti ja nopeasti. Työskentely oli todella tarkkaa ja rauhallista.

Puolessavälissä pysähtyi pienen kuusikko "puskan" eteen ja tuli epä varmaksi. Näki kait jotain, joka alkoi jännittämään. Päästi pieniä pöhähtelyjä ja seilasi mun etu ja taka puolta. Rauhoittelin äänellä ja odotin, että ratkaisee itsenäisesti tilanteen. Pienen hetken epäiltyään rohkaisi mielensä ja omatoimisesti jatkoi jäljestämistä. Viimeinen kulma meni myös hyvin. Samoin merkkasi hyvin makuun ja jatkoi matkaa. Puoliväli "hässäkän" jälkeen loppu sujui todella hyvin. Ja kun pääsi "kaadolle" missä verinen sukka odotti oli tyttö todella riemuissaa! Sillä sitten leikittiin hetki ja heittelin sitä muutaman kerran.

Olipa todella hieno kokemus, kun näki kuinka hyvin tuo jäljesti ja ennen kaikkea, että se jaksoi keskittyä loppuun asti erinomaisesti. Nyt se todisti, ettei sen keskittymiskyvyssä jäljelläkään ole mitään vikaa. Ruut vain tarvitsee tarpeeksi mielekkään asian jota jäljestää. Jäljen lopussa oli tunne, että tuo olisi jaksanut keskittyä vieläkin pidempään jälkeen! "MEJÄ-Maistron" ;0) mukaan Ruut kuulemma jo tällä ekalla jäljellään "hakkasi" monta metsästyskoiraa... mun pieni etelä-venäjän ajokoira <3

Hessu sai myös ajaa jäljen. Se olikin alkuun ihan kiinostunut asiasta, merkkasi lähdön (makuun) ja suunnisti suht oikeaan suuntaan. Välillä meno hyvinkin tarkkaa ja toisinaan... no ei ihan niin tarkkaa =D Puolen välin tienoilla alkoi sitten Hessun keskittyminen herpaantua. Se alkoi merkkailee sinne tänne, piehtaroi välillä lumisissa kohdissa ja katseli mua, että mitäs me olimmekaan täällä tekemässä. Jouduin auttamaan sitä aika paljon. Toisinaan kuitenkin jäljesti ihan kohtalaisesti ja makuut se merkkasi hyvin. Jälki kuitenkin lienee oli liian vaativa tuon keskittymiselle ja olisi se saanut olla helpommassa maastossakin. Loppuun kuitenkin päästin enemmän ja vähemmän auttaen ja lopussa oli Hessulla mukava ylläri.. hirvensorkka, jota olisi mieluusti jäänyt mettään syömään. Hessulle kuitenkin plussaksi luettava, että se jäljesti tällä kertaa paremmin, kuin koskaan. Makkarajälkeähän se sahaa edes takaisin ja oikealta vasemmalle. Nyt se kuitenkin meni suurimmaksi osaksi jälkeä eteenpäin ja oikeasti jopa jäljesti välillä. Eikä höyrynnyt sinne tänne =D

Tätä lajia pitää saada lisää! Olen itse ihan täpinöissäni. Hiukka jo taidan haikalla MEJÄ-kokeden perään.. Ennen kaikkea olen todella tyytyväinen, että löytyi haju jota tuo on kiinostunut jäljestämään. Nenätyö, kun on niin hyvää tuollaiselle vilkkaalle koiralle. Nyt molemmat makaa raukeina Hessu sohvalla ja Ruut tassut kohti kattoa mun sängyllä tyytyväisenä huokaillen. Voi miten suloinen se onkaan!

Sitten toisenlaisiin jälki touhuihin, jota ollaan puuhattu lähinnä kokeilu mielessä. Olen siis jättänyt Ruut'lta makkarat pois, kun ei ne kerta tota voisi vähempää kiinostaa. Sen sijaan olen tallannut sille tavallisen jäljen, niin että se saa nähdä sen ja samalla näytän sille lelua. Tuulen olen katsonut, että tulee mun selkä puolelta, jotta ei saa lelusta hajua vaan joutuu oikeasti jäljestämään löytääkseen sen. Jälki on ollut n. 50-60m Lopussa siis lelu, jota on vähän piilotettu. Tällä tavalla suostuu jäljestämään ja on jopa hiukka innostunut asiasta. Joten jatkossa en enää sotke jäljelle ruokaa, kun se kerta ei tota kiinosta. Hiukka jo heräsi ajatus jopa veren käyttämisestä ihmis jäljellä, mutta ehkäpä en ihan kaikkia ajatuksiani tänne kirjoita, ne kun saattavat saada Mejä ja PK ihmisten karvat nousemaan pystyyn. ;0) Itse kuitenkin olen aina halunnut rikkoa rotu ja lajirajoja yhdistellen asioita sen mukaan miten ne sopii juuri mun koiralle.