Tänään matkustettiin taas Hyvinkäälle koirakylpylään Riinan hoteisiin. Suoliluu oli pysynyt paikoillaan, mikä näkyikin jo lonkkakuvien yhteydessä. Sen sijaan jumeja löytyi rintarangan alueelta sekä vasemmalta puolelta niskaa/lapaa (seuraamisen tulos). Sanoi, että kannattaa opettaa Ruu seuraamaan myös oikealla puolella, niin tulee rasitusta myös sillekkin puolelle.
Ruu kiemurteli aikalailla koko hoidon ajan ja oli pariin otteeseen lähdössä käpyttelemään pois. Ruu'ta ei tuollain ole koskaan ennen venytelty/taivuteltu ja luulen sen johtuvan tottumattomuudesta. Riina sanoikin loppuun, että ei usko todellakaan siihen, että koira olisi niin jumi mitä liikehdintä antoi ymmärtää.
Seuraava käynti onkin sitten n. kahden kuukauden päästä. Kysyin hänen mielipidettä agilityn suhteen. Riina totesi, ettei Ruu'lla sellaisia jumeja ole hänen mielestään, etteikö voisi huoletta reenata. Sanoi myös (mitä olen itsekkin pohtinut) että ei tälläiset (harrastus) koirat ole koskaan täysin jumittomia ja jos sitä hetkeä odottaa, niin sitä ei vain tule koskaan. Hankkivat jumeja myös ihan omasta takaakin.
Saatiin ohjeeksi jatkaa pyörälenkkejä. Lisäksi metsässä peruuttelua ja sisällä kirjojen yli peruuttelua. Taivutteluja oikealle ja vasemmalle sekä seuraamisen opettelua vastapainoksi oikealla puolella. Lisäksi jumppa-pallon päällä taiteilua (365 asteen kulmaa ym.) n. 15-30 sekunttia x 2-3 ->viikossa .n 3 kertaa. Lisäksi portaiden kulkemista takaperin hitaasti, että joutuu käyttämään harkitusti molempia jalkojaan vuoron perään.
Mitään ei kielletty, ei edes tokoa vaikka tuo rintarangan ongelma tuleekin innokkaasta seuraamisesta. Lähinnä vain saatiin ohjeeksi tehdä vasta painoksi myös sitä oikean puolen seuruuttamista. Taidan sille puolelle kokeilla seuraamisen opettamista täysin imutus pohjalta. Ruu'llehan on seuraaminen opetettu seka tyylillä.
Ja sitten aiheen vierestä: Molemmat koirat olivat tänään apteekin edessä kiinni, kun kävin ihan pikaseen siellä. Huomasin äidin ja pojan lähtevän pois ja menin perään vakoilemaan miten Ruu reagoi tilanteeseen. Se kun on kokenut tuollaiset tilanteet ahdistavina ja reagoi helposti haukkumalla niissä. En olekkaan sitä kovin usein tästä syystä jättänyt kiinni minnekkään. Vain sattunnaiseti ollaan ihan pikku hetkiä oltu kiinni kaupan liepellä, että tottuisi.
Ruu oli noussut ylös ja oli ehkä aavistuksen varautunut, ollen kuitenkin kropaltaan vielä rentona. Ei äännellyt tai muutakaan. Tarkkaili vain tilannetta. Menin palkkaamaan ja jatkoin ostoksieni tekoa. Ruu on muutenkin tuossa lapsi-asiassa mennyt huimasti eteenpäin. Lääkkeenä tähän on ollut vain yksin kertaisesti etäisyyden lisääminen ja koiran kuuntelu. Näillä jatketaan eteenpäin =D
tiistai 15. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)