Ajatuksia agilitystä

Inka on luvannut ystävällisesti auttaa meitä agilityn parissa. Käytiin sunnuntaina yhdessä reenamassa ja sain mukavasti vinkkejä miten jatkaa omissa reeneissä. Laitan tähän listaa Inkan kanssa pohditusta ja joitakin omia ajatuksia.

1. Ruu'lla ihan ok hyppytekniikka. Tuntuu kunnioittavan rimoja
2. Tekniikkareeneissä hyvä olla medi hypyt, niin ei tarvii keskittyä hyppyyn, muuten alettava ajamaan maxeja sisään esim. hyppy suorat.
3. Kontakteja targetilla. Ensin oikeapuoli sujuvaksi. Oma rauhallisuus tärkeää samoin rintamasuunta. "pinta" ja "vapaa" palkan saa heittää eteenpäin.
4. Targetin treenausta mahd. paljon eri paikoissa ja tilanteissa. Lisäksi opetellaan laittamaan molemmat tassut alustalle "pinta" käskyllä.
5. Targetilta ei saa poistua ilman "vapaa" -käskyä.
6. Keppejä paljon eri kulmista lähettämällä. Lisäksi hyppy mukaan ja toisinaan palkka heti ekan kepin takse, että oikea väli vahvistuu. Oma rauhallisuus tässäkin tärkeää.
7. Lisäksi keppejä tehdään vain oikealta puolelta, kunnes tämä sujuu. Tekniikka tässä on hyvällä mallilla ja Ruu pujottelee jo ilman käsi ohjausta, mun liikkuessa mukana samaan suuntaan.
8. Muuri, pöytä, rengas ja pituus paljon yksittäistä reeniä oikeasta suoritustavasta palkiten. Taas ensin oikea puoli kuntoon ja vasta sitten paneudutaan vasempaan.
9. Erilaisia ohjauskuvioiden reenausta -> valssi, leikkaukset, välistä vedot lähetykset ja haltuun otot. Lisäksi jo nyt reenattava tiukkoja käännöksiä -> löysät pois!
10. Lisäksi opeteltava sitä mikä on oman koiran kääntövara. Miten tiukkaa käännöstä voi vaatia ja miten aikaisin voi ruveta kääntämään seuraavalle, ettei aja esteen ohi jne.

Paljon siis on tehtävää, ennen kuin Ruu on siinä pisteessä, että voidaan kisata. Hyppy kisoja voidaan ehkä jo ajatella vuoden alussa, mutta kontakti radoille mennään vasta keväällä/kesällä. Ruu kuitenkin on kehittynyt aika mukavasti, vaikka ei kovin montaa kertaa olla agilityä reenattu. Se etenee sujuvasti 10 esteen sarjoja ja hallitsee ihan mukavasti monien ohjaus kiuvioiden alkeet. Lähinnä isoin työ on siinä, että itse opin ohjaamaan sitä ja antamaan käskyt tarpeeksi ajoissa =D Ruu tuntuu kuitenkin jo nyt varsin mukavalta agi-koiran alulta, jolla järki kulkee mukana radallakin ja silti mennään lujaa!

Kuulumisia ja rukousvastaus

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä bloggauksesta. Eikä kaiketi ole luvassa parannusta lähi tulevaisuudessakaan. Sen verran aikaan saamaton tämä mun elämä tällä hetkellä on. Mutta mennämpä tuohon rukousvastaukseen, jonka koin muutama viikko takaperin. Mulla oli kuukauden vanha uusi puhelin. Olin sitten eräänä sunnuntaina vessassa ja tietenkin puhuin samalla luuriin. Kuinka sattuikaan, että tuona aamuna mulla oli vatsa sekaisin ja vessa vetämättä. Lopun lukija saattaa arvatakkin... plumps! ja sinnehän se sukelsi. En suinkaan rynnännyt työntämään kättäni moisen ryynin sekaan, mutta hetken tuumattuani päätin sen sieltä nostaa, kun ei sitä kaiketi voinut vetää alaskaan.... YÄK!!

Yritin putsata ja kuivata puhelinta parhaani mukaan, mutta mykkähän se oli. Pari päivää operaattori oli mykkä, kunnes taas yhden kokeilun ja rukouksen jälkeen käynistyi iloisesti PIN-koodia kysellen!!

Olen aikaisemminkin kokenut ihmeen ja rukousvastauksen liittyen puhelimeen. Ensimmäinen kännykkäni vuosia sitten oli ollut mulla vain kuukauden, kun unohdin sen takkini taskuun ja näin se päätyi pesukoneeseen kera pesuaineen ja neljänkympin ohjelman. Olin asiasta harmissani, kun kertomattakin on selvää ettei uusi puhelimeni inahtanutkaan moisen käsittelyn jälkeen. Epäilin näinkö rukous auttaisi, tai lähinnä epäröin, että näinkö Jeesus viitsisi vastata näin arkipäiväiseen pyyntöön, mutta äiti totesi, että "Anna nyt Jumalalle edes mahdollisuus" Niin'pä laitoin kädet ristiin, huokaisin ylös päin ja laitoin puhelimen kasaan ja hämmästys oli suuri; Puhelin toimi kuin toimikin, ihan kun mitään ei olisikaan kaksi päivää aikaisemmin tapahtunutkaan!!

Kun onnettomuus oli sattunut olin ollut yhteydessä kännykköjä myyvään liikkeeseen josta kerrottin, että puhelimeni (Nokia 3310) ei ole edes roiskesuojattu, joten mahdollisuus siihen, että se tuosta pesukone hässäkästä olisi selvinnyt oli myyjän mielestä mahdottomuus. Akku nimittäin hapettuu, kun joutuu veteen ja sen jälkeen ilman kanssa tekemisiin hajoittaen näin myös puhelimen. SIM-kortin kohtalosta ei ollut ihan varma. Sanoi että se mahdollisesti oli saattanut selvitä, joskaan sekään ei ole ihan varmaa.

Rukouksen jälkeen, kuitenkin puhelimeni toimi moitteettomasti vielä pitkään ja mikä ihmeellisintä akku ei edes hapettunut, enkä näin ollen joutunut siihen vaihtamaan uutta. Samoin SIM oli ok!! Tähän kohtaan on mainittava, että takki ei ollut todellakaan koretex ja eikä pesuohjelma lyhyimmästä päästä ajallisesti. Työkaveri nauroikin kuullessaan näistä kahdesta ihmeestä, että mun kannattaisi hakea töihin firmaan, joka korjaa puhelimia. Kävisi varsin näppärään puhelimien korjaus, kun laittaisin vain kädet ristiin ja siirtyisin seuraavaan puhelimeen ;0) Pitääkin harkita alan vaihtoa =D

Sitten muita kuulumisia. Ollaan ahkerasti tokoiltu vaikken olekkaan jaksanut reenejä naputella tänne. Seuraamista ollaan otettu pitkinä pätkinä ja alkaa rauhoittua kivasti. Lisäksi ollaan kokeiltu seuruuta niin, että lelu on kannon nokalla (koti pihalla) Tämä aiheuttaa yllättävän paljon katseen herpaantumista ja lelun suuntaan vilkuilua =o Kävelemme kantoa ympäri, teemme askel siirtymia ja pitkiä suoria kannosta pois ja kohti. Haluan tietoisesti jättää lelun näköpiiriin ja haetaan se sitten yhdessä, kun kontakti ja paikka hyvä. Ihan kiva reeni ja saa lisää haastetta seuruuseen.

Liikkeestä istuminen edistyy myös hyvin, joskin haluan pelata varman päälle ja tehdään mahdollisimman hetsaamattomasti -> varmuus.

Tunnari oikein hyvällä mallilla. Olen nyt ruvennut tekemään, niin että otetaan tunnari kerran päivässä liikkeenä. Mulla on ulkosalla hajustamattomat kapulat yötä päivää. Sinne vien aina oman ja hyvin tuntuu nenä toimivan. Tällä hetkellä 8/11 on onnistunut, eli ihan hyvä onnistumisprosentti. Pidän tunnarilaskuria ja päivitän tänne aina välillä kuinka monta ollaan tehty ja moniko on onnistunut. Aloitettiin tunnari-tehotreenit ja tätä olisi tarkoitus jatkaa muutama kuukausi ajatuksella, varmutta rutosti lisää.

Lisäksi joka kerta virittelen koiran alkuun johon kuuluu oma kääntyminen, ennen liikkeen alkua (myös yksin) Kaverin ollessa läsnä teemme samat rutiinit, ainoana erotuksena se, ettei yhteisessä treenissä käytetä vieraita kapuloita (ruu kuumuu yleisistä reeneistä ja liikkuroinnista) vaan liikkuri vie mun kapulan ja repii heinää sen päälle. Näin saadaan tehtyä tunnari turvallisesti liikkeenomaisesti. Lisäksi heinä haisee vieraalle, mikä sekin hyvä juttu.

Ruu ei enää juurikaan pureskele varsinaisesti tunnari palikkaa, muttaa saattaa korjata sitä suussaan jopa pari kolme kertaa (pyöräyttää sitä suussa ympäri) ennen sivulle tuloa. Yleensä kuitenkin tekee tämän vain yhden kerran. Ollaan myös kovasti reenattu tunnarin palautusta, niin että jätän Ruu'n seisomaan ja kapulan sen tassujen eteen. Menen n. 10m päähän ja pyydän "hakemaan" Tässä reenissä Ruu ei pyörittele kapulaa juuri koskaan. Palkkailen välillä nostoista, välillä puolivälistä ja välillä ihan lopussa. Tuntuu toimivan.

Lisäksi ollaan otettu ihan perus settiä, jossa ei ole huomauttamista. Toimii pääsääntöisesti aikas kivasti kaikissa liikkeissä ja innolla odotankin mitä mahdollinen joulukuun Pieksämäen-koe tuo tullessaan ;0)

Treeni, treeniä

Maanantaina treenattiin Keravalla kera Sailan&Sagan, Minna&Liz ja Pia&Jack. Alustana nurmikenttä. Sää aika ihanan aurinkoinen.

Paikkaistuminen: Ok

Paikkamakuu: Ok, en jättänyt etupalkkaa.

Seuraaminen: Lyhyitä pätkiä. painoi ja yli yritti. Pia ehdotti, että pistän Ruun tekemään huomattavasti pidempää pätkää. Tuumasta toimeen ja kyllä vaan toimi. Rauhoittui sivulle hyvin.

Ohjattu: haettava vasen. Lo alkuun. Vein merkille ja lähetin. Ei oikein tajunnut. Toka ok.

Ruutu: Tämä ei oikein sujunut mun makuun niin kuin olisin sen halunnut sujuvan. Myyriä taas nähtiin... ilmeisesti ruohikko alusta oli jotenkin toisesta vaikee hahmottaa merkkejä...

Keskiviikkona treenattiin taas nurmikentällä Järvenpään rantapuistossa. Reenikaverina tällä kertaa mukava uusi tuttavuus Pihla ja hoffi neiti Vinka. Sää aurinkoinen.

Ruutu: Odotellessa otettiin ruutua. Nyt sujui oinen mallikkaasti. Otin alkuun suorapalkan. Toka stopilla ja loppu suoralla. Tämä malli näyttää toimivan parhaiten, joten jatketaan tällä. Loppuun otin myös häiriö esineitä matkalle. Alku oli hankalaa. Pyöri ja ihmetteli. Laitoin liikaa esineitä ja varsinkin toko kamat (kapula ym,) hämäsivät toista. Lyhennettiin matkaa ja lopulta lähetys ruutuun onnistui hyvin kahden esineen (reppu ja bot-loimi) häiriöstä huolimatta. Tämä oli kiva reeni. Näitä lisää!

Paikkamakuu: Ok

Seuraaminen (LO): Paljon pitkiä suoria ja muutama käännös sinne tänne. Oli ihan kivan rauhallinen. Täyskäännöksissä ei ollut ihan niin terävästi mukana kuin yleensä. Pitää taas niistä ruveta palkkaamaan. Muuten ok.

Luoksetulo (LO): suora-maahan-suora. Suorat ok. mutta, ei voi millään mennä ekalla maahan vaan haikailee pallon puoleen, joka odottaa takapalkkana. Seisomisena stoppi olisi ollut ihan suht hyvä. Otettiin sitten kiertojen yhteydessä pari kertaa, jossa maahan menot olivatkin sitten aikas mainioita =D

Kauko (LO): M-I ja I-S-M Eka istuminen hiukka vajaa. Tokassa satsissa ihan ok. nousi kuitenkin molemmissa ekalla.

Liik.istu: Pihla naksutteli, kun pylly osui maahan. Tätä täytyisi tehdä aina, kun vain on apuja käytettävissä. Ei tarvitse vilkuilla milloin annan palkan. Ihan ok meininki.

Tunnari (LO): En ole ottanut tätä taas vähään aikaan, joten ei olisi pitänyt ottaa sitä kentälle mukaan ohjelmistoon saati sitten liikkeenä... tyhmä, tyhmä! Koiralla kierrokset kaakossa =/ Ensin heinikkoon piilotus liikkuroituna. Tämä loistava! Sitten Pihla vei vieraat n. 5 metrin päähän ja minä oman. Juoksi kapuloille ja nappasi vain jonkun kohdalle osuvan suuhun katsoi silmiin ja näytti pohtivan omia tekosiaan. Olin aivan hiljaa ja räkäs palikan suusta ja lähti sitten haistelemaan muita. Nappasi oman. Palautus ok. Tähän olisi pitänyt jättää.... Toka samalla tavalla (alku) Malttui haistella, otti väärän ja lähti iloisesti palauttamaan. Otin kapulan suusta rauhallisesti ja lähetin hakemaan uudemman kerran. Haisteli, otti oman ja palkka puolessa välissä.

Nyt pitää ottaa noita tunnareita useita viikossa. Joka päivälle lenkin yhteyteen kerran oman etsimistä (alku valmistelut liikkeen omaisesti) Palkka vasta, kun on sivulla. varsinaista tunnaria tehdään joko sisällä tai omalla kotipihalla, että löytyy varmuus. Yhteis reeneissä aina pyydettävä jota kuta tekemään ko. liike käskytettynä -> liikkuri käy piilottamassa oman heinikkoon. Näin liike tulee tutuksi ja vasta myöhemmin yhdistetään kokonaiseksi liikkeeksi.

"heitä, heitä, heitä!"

Terveys tulokset...

...tulleet koiranettiin. Kiitos Amy vinkistä ja onnitteluista ;0) Eli kyynärät oli nollat ja lonkat (molemmat) oli B't Ihan hyvä tulos ja näin ollen terveen paperit tyttelille. En tiedä muistinko edellisessä postauksessa mainita, että fyssari totesi, että suoliluu oli pysynyt suorana. Samaa totesi ell. lonkkakuvauksien yhteydessä. Taidan jossain vaiheessa kuitenkin otattaa lanneranka kuvat, mutta kiirettä sillä kuvauksella ei ole. En usko että sieltä mitään kummallista löytyy.

Loppuun Maria Sorvalin ottama kuva viikon takaisista reeneistä. Laitan niitä tänne lisää myöhemmin. Kiitos vain hovi-kuvaajalleni ;0)

Fyssarilla

Tänään matkustettiin taas Hyvinkäälle koirakylpylään Riinan hoteisiin. Suoliluu oli pysynyt paikoillaan, mikä näkyikin jo lonkkakuvien yhteydessä. Sen sijaan jumeja löytyi rintarangan alueelta sekä vasemmalta puolelta niskaa/lapaa (seuraamisen tulos). Sanoi, että kannattaa opettaa Ruu seuraamaan myös oikealla puolella, niin tulee rasitusta myös sillekkin puolelle.

Ruu kiemurteli aikalailla koko hoidon ajan ja oli pariin otteeseen lähdössä käpyttelemään pois. Ruu'ta ei tuollain ole koskaan ennen venytelty/taivuteltu ja luulen sen johtuvan tottumattomuudesta. Riina sanoikin loppuun, että ei usko todellakaan siihen, että koira olisi niin jumi mitä liikehdintä antoi ymmärtää.

Seuraava käynti onkin sitten n. kahden kuukauden päästä. Kysyin hänen mielipidettä agilityn suhteen. Riina totesi, ettei Ruu'lla sellaisia jumeja ole hänen mielestään, etteikö voisi huoletta reenata. Sanoi myös (mitä olen itsekkin pohtinut) että ei tälläiset (harrastus) koirat ole koskaan täysin jumittomia ja jos sitä hetkeä odottaa, niin sitä ei vain tule koskaan. Hankkivat jumeja myös ihan omasta takaakin.

Saatiin ohjeeksi jatkaa pyörälenkkejä. Lisäksi metsässä peruuttelua ja sisällä kirjojen yli peruuttelua. Taivutteluja oikealle ja vasemmalle sekä seuraamisen opettelua vastapainoksi oikealla puolella. Lisäksi jumppa-pallon päällä taiteilua (365 asteen kulmaa ym.) n. 15-30 sekunttia x 2-3 ->viikossa .n 3 kertaa. Lisäksi portaiden kulkemista takaperin hitaasti, että joutuu käyttämään harkitusti molempia jalkojaan vuoron perään.

Mitään ei kielletty, ei edes tokoa vaikka tuo rintarangan ongelma tuleekin innokkaasta seuraamisesta. Lähinnä vain saatiin ohjeeksi tehdä vasta painoksi myös sitä oikean puolen seuruuttamista. Taidan sille puolelle kokeilla seuraamisen opettamista täysin imutus pohjalta. Ruu'llehan on seuraaminen opetettu seka tyylillä.

Ja sitten aiheen vierestä: Molemmat koirat olivat tänään apteekin edessä kiinni, kun kävin ihan pikaseen siellä. Huomasin äidin ja pojan lähtevän pois ja menin perään vakoilemaan miten Ruu reagoi tilanteeseen. Se kun on kokenut tuollaiset tilanteet ahdistavina ja reagoi helposti haukkumalla niissä. En olekkaan sitä kovin usein tästä syystä jättänyt kiinni minnekkään. Vain sattunnaiseti ollaan ihan pikku hetkiä oltu kiinni kaupan liepellä, että tottuisi.

Ruu oli noussut ylös ja oli ehkä aavistuksen varautunut, ollen kuitenkin kropaltaan vielä rentona. Ei äännellyt tai muutakaan. Tarkkaili vain tilannetta. Menin palkkaamaan ja jatkoin ostoksieni tekoa. Ruu on muutenkin tuossa lapsi-asiassa mennyt huimasti eteenpäin. Lääkkeenä tähän on ollut vain yksin kertaisesti etäisyyden lisääminen ja koiran kuuntelu. Näillä jatketaan eteenpäin =D

Vielä noudosta..

Tässä vielä Maria Sorvalin ottama kuva siitä miltä Ruu'n kapulaan tarttuminen näyttää edestäpäin. Ruu siis jarruttaa vasta ihan viime tingassa ja työntää suullaan kapulaa eteenpäin ennen kuin kääntyy palauttamaan sitä. Tekniikka ei kaiketi ihan paras mahdollinen ole, mutta en jaksa puuttua siihen. Se ei kuitenkaan törmäile kapulaa päin, testi ja kuva sen todistavat =D

Tokoilua ja kuvia

Torstaina reenaamassa Koiviksen kentällä Sailan&Sagan, Leenan&Priman/Ritan ja Marian&Remun kanssa. Aikalailla mentiin Ruu'n kanssa samalla setillä kuin ennenkin.

Paikkamakuu.. Hyvin maahan omalla vuorolla. Etupalkka. Oli hiukka levoton vatkasi kolmesti itseään lonkalta toiselle. Luulen, että etupalkka (palkka yleensä) on tuonut tuon tullessaan. Nyt etupalkka pois ja muutenkin harkittava palkattomuutta ko. liikkeeseen -> oletus arvo koiralle nolla.

Seuruulla aloitettiin. Aaargh! Kyllä ahdisti. Ruu paino ihan kunnolla! Muutama huomautus. Jatkoi painamista... tosin pienemmällä voluumilla. Seuraaminen on kait meidän ikuisuus projekti. Teemana oli vauhdin muutokset. Ne ihan ok. Hitaassa käynnissä oli joka välissä painamassa pyllyä maahan. Sitä siis reenattava lisää.

Luoksarin stoppi kierron yhteydessä. Tämä oli ihan ok. Napakka seisominen ja heti pallopalkka kohti koiraa, ei yli (niin, kuin Katja neuvoi) -toimii!

Ruutua leikkien. Ekalla lähetys tyhjään tämä ok. Palkkaus ruudussa leikkien. Toka oli loistava ja siitä koira hakemaan multa palkka. Kolmas oli hiukka ennakoitu, mutta meni loppuun saakka, tosin taisi tehdä parit myyrät. Muuten ok.

Nouto. Palkka nostoista. Itse olin lähempänä (kapulan sivussa) Kaikki nostot oli ok. Takaa katsottuna näyttää, että törmää kapulaan, mutta sivusta huomasin jotain mielenkiintoista. Sepä ei pamauttanutkaan kapulaan, niin kuin luulin. Kapula kyllä siirtyy paikaltaan ja takaa katsottuna Ruu'n syöksy saa näyttämään tilanteen toiselta mitä se todellisuudessa on (oneksi tuomari katsoo sivusta!) Reenin lopussa tehty koe sitten vahvisti mun havainnon. Leena ja Saila katsoi edestä miltä tilanne näyttää. Heitin kapulan heitä kohti. Ruu painoi vauhdilla kapulalle ja se (kapula) kohahti taas hiekkaa pitkin. Tämä johtuu siis siitä, että Ruu syöksyy kapulalle suu auki ja jarruttaa samalla. Ruu ei sulje heti suutaan vaan pitää pään jarrutuksen ajan alhaalla, joilloin kapula siirtyy hiukka maata pitkin suun työntäessä sitä edellään. Tämä oli kyllä aika helpottava uutinen mulle!

Liikkeestä istuminen takelteli alkuun, mutta loppua kohti istumiset napakoituivat huomattavasti. Lisäksi virittelin Ruu'n muihin jääviin ja palkkasin vain seuruusta, joka oli oikein hyvää nyt, kun oli saanut päästellä ensin pahimpia höyryjä ulos. Ei myöskään ennakoinut vaan seurasi hyvässä kohdassa.

Perjantaina töiden jälkeen nappasin kameran mukaan ja suunnattiin koirien kanssa lähi pellolle, jossa oli vilja leikattu. Ruu löysi rikkinäisen vinkuvan koiran lelun jolla rallatteli pitkin peltoa. Välillä Hessu katsoi vanhemman oikeudeksi ottaa ipalta lelun pois. Se käy käsittömän näppärästi! Molemmat nauttivat pellolla juoksemisesta suunnattomasti. Koirilla on selvä työn jako. Ruu juoksee edellä lelu suussa ja Hessu huutaa, kuin heikkopäinen ja juoksee perässä. Ihanaa, että se jaksaa vielä tuollain touhuta =D Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Hessu kirmaa Ruut'n perssä.

Ruu'lla vauhti päällä!

Hetken hengähdys tauko...

... ja taas mentiin!

Hessu hurjana...

... ja söpönä <3

Katja Tammisen koulutus..

.. oli oikein hyvä ja onnistunut. Ja nähtiipä päivän aikana rukousvastauskin säiden suhteen. Oli nimittäin aika kamalaa ilmaa luvannut edellisenä päivänä lauantaista alkaen. Vaan kuinkas kävikään! Päivä alkoi harmaana, mutta ei satanut ja iltaa kohti vain kirkastui, jopa siinä määrin, että muutamilla oli jopa kuuma, kun oli siihen koiranilmaan varautunut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Päivä alkoi klo 9 ja kesti klo 17 asti. Jokaisella oli mahdollisuus käydä kaksi liikettä läpi päivän aikana. Katja näytti alkuun kunkin liikkeen kohdalla miten itse on opettanut sen Nevadalle ja sitten käytiin ongelmien kimppuun. Päivään oli ilmoittautunut kymmen kunta koirakkoa ja suunilleen saman verran kuunteluoppilaita.

Itse valitsin ruudun ja siinä paikan haun. Olen siis opettanut seka tekniikalla Ruu'lle ruudun. Viimeisimpänä kosketusalusta. Ongelmamme on se, että Ruu tekee myyrä loikkia pari kappaletta ennen alustalle läppäämistä. Yritettiin sitten, niin että minä olen lähellä (ruudussa) ja palkkaan heti, kun koskee. Ei oikein toiminut. Yritettiin hetsata Ruu'ta ennen liikettä, niin että minä innostin ja Katja piti kiinni. Tämä vain mielestäni aiheutti entisestään hitaamman lähestymisen ruutuun (rauhoitteli meitä) ja loppu pompun alustalle.

Päädyttiin siihen, että Ruu'lle ei sovi kosketusalusta tähän liikkeeseen. Lisäksi alusta aiheuttaa myös sen, että jatkaa edelleen loikkimista ruutuun mennessä vaikka se oli otettu pois. Tosin väheni kerta kerran jälkeen.

1. Alusta ruudusta pois


2. Palkka heitettävä koppina, ei ruudun taakse


3. Jos palkka ruudussa, niin keskelle, ei enää takareunalle.


4. Jos menee itse palkkaamaan ruutuun, pidettävä huolta ettei peruuta (ulos ruudusta)


5. Ruutu -leikkiä -> välillä palkka viedään ruutuun, välillä saa hake ohjaajalta.


6. Läheltä itsenäistä paikan hakua

Mielestäni Ruu'lla on nyt naksahtanut joku palikka paikalleen ruudun suhteen. Se hakee aika hanakasti, jopa itse keskelle ruutua odottelemaan palkkaa =D

Toiseksi liikkeeksi valitsin kaukot ja siinä erityisesti ekan istumaan nousun, joka tahtoo jäädä mun makuun hiukka vajaaksi tai sitten se jumii, eikä suostu nousemaan ylös. Tällä harjoitus kerralla ei esiintynyt, kuin ensimmäistä, eli vajailua...

1. Ehdotettiin pelkkien suullisten käskyjen käyttö (olen itsekkin harkinnut tuota...)


2. Vajailu ei ole kovin todellista. Ruu istuu selkeesti. Se mikä häiritsee on, ettei se nouse istumaan etujalat tasan, vaan toinen jää hiukka "vajaaksi"


3. Ed. kohtaan: uusi pienempi käsky etujalkaan (korjaa kyllä sen) ja palkka siitä. Ei siis varmaankaan tajua sitä itse. Kokeillaan näin, jos vaikka toimisi.


4. Hiukka peruuttaa (20-30cm) koko sarjassa.


5. Kaukot pakettina kunnossa.


6. Jokaisen osion säännöllistä hiomista läheltä ja kaukaa.


7. Ekaa vaihtoa palkattava säännöllisesti, niin kokee kannattavana tehdä heti ekalla.

Mutta näin. Päivä oli siis varsin antoisa, kun perehdyttiin jokaisen yksittäisiin ongelmiin. Lisäksi oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa vanhoja koira tuttuja ja turista niitä näitä!

Plääh!

Tehtiin eilen jälki ja tokoiltiin. Aika kökkö maku jäi molemmista. Jälki siis sänkipellolle. Pituus joku 200m ja pari kulmaa. Kävelin vahingossa hevosen jätöksen poikki ja lopussa pupujussin reitin yli. Haastetta ihan tarpeeksi siis meille. Jäljen vanhentumista odotellessa paikalle pyyhältää ratsastaja ja suuntaa suoraa samalle pellolle johon juuri olin tehnyt jäljen.

Ajattelin sitten kaikesta huolimatta yrittää, vaan ei olis pitänyt... Jälki oli vanhentunut reilu vartin, kun suuntasimme "janalle" hyvin eteni suoraa, ei häiriintynyt ratsastajasta ja nappasi nerokkaasti takajäljen. Aikamme säädettyä pääsimme matkaan. Jäljesti hyvin muutaman kymmenen metriä, kunnes hukkasi jäljen. Eikä sitten enää löytänyt sitä. Hevostelija käytti nimittäin todella tehokkaasti koko pelto alan kuviointiin.

Päätin sitten marssia jäljen loppu päähän. Uusi nosto ja ihan ok jäljestys ja palkkakin löytyi. No kerta jälki ei sitten sujunut enkä jaksanut uusinta jälkeä ottaa päätin reenata heppa häiriössä tokoa. Häiriö reeni olikin sitten ainut mikä onnistui. Liikkeet sitten menikin hiukka mun maun vastaisesti seuraamista lukuun ottamatta.

Aloitettiin siis seuraamisella. Suoria pätkiä kohti laukkaavaa hevosta. Ei tippunut kontakti kertaakaan. Hevonen siis laukkaili ja ravasi meidän ympäri. Kummatkin siis reenasimme omia kuvioita, eikä ketään näyttänyt häiritsevän toisen puuhat =D Tämä olikin päivän ainut koho kohta...

Luoksari oli ihan ok. Jäävistä otettiin kaikki. Sekoili minkä ehti. Lisäksi seisomisessa valuu hiukka mun mielestä, eikä maahanmenokaan ollut sitä parasta Ruu'ta. Yritettiin taas sitten takapalkalla, joka ei tällä kertaa aiheuttanut himmailua vaan väljäilyä, edistämistä sekä poikittamista =0 ?!? Olin kyllä todella ihmeissään moisesta. Kontakti ei tosin tippunut, mutta muuten oli kyllä aivan karsee valmisteleva osuus!

Tätä jäätiinkiin sitten hinkuttaa enemmän, kuin laki sallii. Eikä parantunut paikka vaikka kuinka yritin. Lisäksi otettiin ekan kerran eteen lähettämistä matkan ollessa n. 30m Hyvin irtoo ja lähtee, kuin pieni ohjus luoti suoraa kohti kohdetta, aikas hienon näköistä =0)