keskiviikko 12. elokuuta 2009

Jälki ja kuulumisia

Ensin kuulumiset. Ruut söi siis 5 päivää Dolagis -nimistä tulehduskipulääkettä ja oli myös tuon ajan levossa. Ontuminen loppui sunnuntaina. Lisäksi ell. tarkasti jalan tunnustelemalla sekä hieroja tsekkasi lihakset sunnuntai iltana. Mitään kummallista ei jalasta löytynyt, eli rasituksen/pienen revähdyksen piikkiin meni tuo ontuminen.

Meillä meni nyt sitten kisasuunitelmat uusiksi tuon takia ja ajattelin sitten samaan kisakarenssi syssyyn kuvata koko koiran. Tiistaina otetaan sitten viralliset lonkka ja kyynärkuvat sekä lisäksi kuvataan selkä ja olkapäät... kaiken varalta. Ruu'n selässä napsuu edelleen pari nikamaa, joten haluan kuvilla varmistua asiasta. Tämän jälkeen sitten käännymmekin mahdollisesti osteopaatin puoleen ja lisäksi Ruut'a hierotaan kuurina nyt joka toinen viikko. Tuo nikamien naksuminen aiheuttaa ilmeisesti lannerangan alueella jatkuvaa lihas jumitusta. Vaiva voi olla myös suoliluussa edelleen.

Sitten jälki. Eilen pitkästä aikaa otettiin jälki. Meillä on mennyt kesän jäljet aika pieleen. Esim viimeinen jälki ennen taukoa meni seuraavalla tavalla. Tein normi jäljen mökillä pellolle ja sinne 4-5 keppiä. Koira ei nähnyt jäljen tekoa (oli sisällä) Jälki ehti vanhentua jonkun puoli tuntia, kun Ruu laukkaa iloisesti kuistille "aarre" suussa. Esine osoittautui sitten 5. jälikepiksi!! Tyttö oli saanut hajun siitä ja hakenut sen itseasiassa aika kaukaa ja nyt sitten hyvin tyytyväisenä itseensä palautti sen mulle kesken salaatin teon.

En tiennyt oliko Ruut jäljestänyt jäljen vai bongannut kepin kauempaa, mutta päätin sitten kokeilla jälkeä. Juu ehkä ei olisi pitänyt... Ruut lähti hyvin matkaan, mutta sitten alkoi säätö. Välillä jäljesti ja välillä meni ihan suvereenisti ilma vainulla. Uskomattominta tässä jäljestyksessä -joka siis ei oikeasti muistuttanut pätkääkään jäljestämistä! oli se että kaikki kepit nousi.

Ruut on muutenkin ruvennut jäljestämään aika korkealla nenällä keppien tultua mukaan. Olenkin miettinyt, että nyt se taitaa sitten etsiä niitä keppejä jäljellä ja se itse jäljestys sitten unohtuu. Aika omituinen ongelma. Olen ratkaissut tämän, niin että teen jälkiä ilman keppejä ja sitten niin, että lyhyehköllä suoralla on muutama keppi ja tuuli tulee seläntakaa, että toinen joutuu oikeasti jäljestämään päästäkseen kepin luokse. Voihan olla että teoriani on väärä, mutta näin minusta touhu on näyttänyt. Ruu'llehan on alusta asti ollut kepit jäljellä itsestään selvyys. No katsotaan...

Mutta sitten se eilinen jälki... Tein sen myös pellolle. Jälki oli joku 200-300m pitkä ja vanhentui puolisentuntia. Puolessa välissä kuppi, jossa kissan märkäruokaa ja loppuun vinkkis palkaksi. Jäljellä oli kaksi pientä ojan ylitystä. varsinaista janaa ei otettu, mutta kun lähestyimme jälkeä suorassa kulmassa, niin jäljen kohdalla Ruu nappasi heiti jäljen ja lähti kovaa eteenpäin. Tätä vauhtia riitti aivan loppuun saakka. Itse olin aika hengästynyt, kun jäljestys oli ohi. Pari kertaa jäljellä tarkisteli kohtia, mutta muuten meno oli todella hyvää ja tarkkaa. Merkkasi myös kannelsin purkin ja söikin sen kissan ruuan, mutta myönnetään, että hiukka pitkinhampain ja kärsimättömänä moisesta katkoksesta kesken ihanan jäljen ajon. Höpsö koira! Ojan ylitykset meni todella hyvin ja loppupalkkakin löyty, jolla sitten varovasti leikittiin saikusta johtuen. Olipa ihana nähdä toinen niin tohkeissaan jäljellä. Tauko tehnyt ilmeisesti hyvää, mutta niinhän se tekee aina.

Olen ihmetellyt jonkin aikaa nenän jälkiä keittiön ikkunassani. Tiedän, että Ruu usein on siellä, kun olen poissa kotoa, mutta mua on askarruttanut se, että mikä mahtaa olla niin kiinostavaa mun takapihassani, kun ei siellä juuri ole elämää...



Sitten yksi päivä "yllätin" toisen makaamasta keittiön pöydältä nenä ikkunassa kiinni. Lähempi tarkastelu sitten paljasti, uuden asukkaan muuttaneen pihapiiriin =D