Voi miten olikaan mukavaa onnistua tuossa. On ollut hyvin pitkään vaihe mun elämässä, että reenataan verenmaku suussa ja tarkerrutaan virheisiin, eikä nähdä koirassa enää mitään hyvää. Mulle vaan ei sitten kertakaikkiaan sovi niiden virheiden syynäys. Toki ne tulee ottaa huomioon ja siksi treenataan, mutta kun mulla ei ole pitkiin aikoihin ollut muuta mielessäkään, kuin ne virheet joiden kanssa sitten muutenkin jo uupuneena taistelen yöt kaudet.
Reenit ovatkin hyvin pitkälle menneet kaavalla; vähän leikkiä ja palljon toistoja. Ruut on kyllä koira joka kestää toistot, mutta kyllä siitä näkee, kun mulla hirttää levy kiinni ja alkaa se armoton junnaaminen. Ihme ylipäänsä miten vauhdikkaasti siihen nähden toinen kuitenkin suorittaa asiat ja jaksaa olla yhtä innostunut joka reenikerran alussa. Mutta jos tämä peli jatkuu, niin en usko, että se sitä tekee enää 3-4 vuoden päästä.
Eikä tämä ole mullekkaan enää hauskaa. Täydellisyyden tavoittelu menee toisinaan niinkin pitkälle, etten voi elää muuta elämää, kun kaiken aikaa murehdin sitä Ruu'n vasenta pikkuvarvasta mikä liikahti väärässä kohtaa liian paljon. Olen joka kerta reenin jälkeen yhtä masentunut siitä, että jälleen jäin junnaamaan jotakin asiaa. Ääri esimerkkinä tästä ruutu jota tein koiran kanssa tunnin ilman taukoja! En todellakaan ole ylpeä itsestäni.
Myönnettäköön, että mun onneksi Ruut on valtavalla työinnolla varustettu pikku bc, mutta olen aivan varma, että kyllä se bortsullakin tulee joskus se raja vastaan (vaikkei sitä vielä olekkaan näkynyt, onneksi!). Moni muu koira olisi jo tuuminut vartin jälkeen, että juokse itse sinne ruutuun, jos ei kelpaa.
No tämä oli tämmöinen vuodatus, mutta olen miettinyt ihan tosissaan, että mun on pystyttävä muuttumaan tässä asiassa. En halua tappaa toisen intoa ja haluan nähdä metsän puilta. Nyt siis kaava uusiksi; Paljon leikkiä ja vähän toistoja ja sitten eiliseen reeniin, tavoite siis oli tehdä reenit joista jää hyvä mieli.
Merkki: Vein ohjatun kapulat häiriöksi. Jätin koiran kymppiin ja menin itse merkille. Tämä helpottaa Ruu'ta huomattavasti. En muistanut antaa pysäytyskäskyä. Tässä oltava tarkempi. Muuten oikein hyvä!
Ohjattu: Vein koiran merkille ja siitä sitten vasen ja oikea. Nyt oli todella tarkka ottaessaan kapulaa. Vauhtipalkka molemmista.
Idari: Tässä täytyy olla itsekkin kävellessä rauhallinen ja tehdä muutenkin pienempää neliötä, niin malttaa tehdä oikein. Onnistui ekalla todella hyvin ja minäkin maltoin lopettaa siihen =)
Fiilis: Ruut teki hyvällä asenteella (niin kuin aina) Itse maltoin olla (yhtä ohjattua lukuunottamatta) toistamatta liikaa liikkeitä ja maltoin lopettaan hyvään. Leikkiä olisi saanut olla selkeästi enemmän välissä ja lopussa. Mutta opetellaan,opetellaan =)
perjantai 19. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)