Nyt sitten pyrin tekemään tunnari kerran päivässä (taas =) Tärkeää on tehdä se aina lenkin jälkeen ei ennen. Ennen tunnaria syötän jonkun herkun (esim. mahalaukku siivun) ja puhun rauhallisella äänellä "rauhotu" Haluan, että ehdollistuu rauhalliseen mielen tilaan tuolla sanalla. Sitten vien kapulat paikalleen ja teen normi virittelyt. Ennen kuin lähetän kapuloille syötän vielä parit herkut saate sanoilla "rauhotu" Sitten vielä itse huokaan ja pyrin rentouttamaan oman kropan, ennen kuin lähetän koiran matkaan.
Olen tehnyt nyt tätä muutaman kerran ja huomaan, että tämä todella auttaa. Ruu kyllä lähtee edelleen matkaan, kuin nappi housuista, mutta ei kaahota palikoiden päälle kita auki. Eli on ruvennut haistelemaan ja keskittyy puuhaansa. Vielä ei ole myöskään ilmennyt sivu juonteita, eli palauttaa ihan nätisti. Loppuun annan vielä nameja sivulla sekä isomman herkun jonka aikana taas hoen "rauhotu" Tämän vire muokkauken myötä menee siis virittely sana uusiksi, eli se on tästä lähtien "rauhotu"
Sisällä kun tekee, on myös tärkeää Ruu'n kanssa muistaa, että on matto pyllyn alla... ai miksikö?! Tyttö lähtee aina niin vauhdilla, että laminaattilattialla tassut sutii hetken tyhjää, ennen kuin pääsee matkaan. Tämä ei haittaa muuten (laminaatti on kyllä koiran kynsien kestävää) mutta musta tuntuu, että tuo lähtö ruopiminen aiheuttaa entisestään kierrosten nousua, kun sutii ja sutii ja mieli on jo kapuloilla. Ei tarvittaisi enää yhtään patoamisia tähän liikkeeseen ;0)
Ruu'n asenne edelleen nameja kohtaan, hih =D (kuva: Leena)