tiistai 30. joulukuuta 2008

Huokaus..

... Nyt ollaan otettu takkiin isommastikkin kahtena päivänä peräkkäin lapsi_asian_tiimoilta. Ei voi sanoa muuta, kuin kyllä masentaa, ahdistaaja vähän pelottaakin eikä häpeän tunnettakaan voi kieltää. Eniten kuitenkin harmittaa, etten ole taaskaan osannut toimia ihan niin, kuin olisi pitänyt. Tänään serkkuni tuli käymään (9-vee) Hän pelkää koiria ja Ruut sitä. Tosin kesällä hyväksyi lapsen oleilun sisätilassa ja ehkä tuudittauiduin siihen. En tiedä miksi tässä kohtaa ollaan menty huonompaan suuntaa, mutta ei kait sitä aina voi ymmärtää kaikkea koiran käyttäytymistä.

Olin alusta asti päättänyt, että Ruut saa olla häkissään. Ongelmana vain oli se, että olimme ulkona kun Pihla tuotiin. Ruut siis alkoi mesota jo silloin, joskin sain sen hiukka rauhoittumaan. Ruut'n olisi kuitenkin ollut hyvä olla jo valmiiksi häkissään. Sisällä vielä haukkui, mutta kun sai naudan ruokatorven häkkiin alkoi tyytyväisenä syömään sitä. Pihla sai tulla keittiöön kanssani jossa Ruut'n häkki on. Tästä innostuneena ajattelin kokeilla (huokaus... ) josko Pihla antaisi makkaraa kaltereiden välistä. Kun Pihla lähestyi häkkiä alkoi Ruut haukkua ja murista. Nyt ääni oli jo varoittavampi. Keskeytin tilanteen ja ajattelin, että olisihan tämä pitänyt arvata. Tämän jälkeen Ruut ei enää rauhoittunut häkkiinsä vaan jatkoi haukkimista sekä murinaa. Ei auttanut vaikka laitoinkin viltin häkin päälle =(

Sitten onneksi (ensimmäinen järkevä teko) keksin koota kevythäkin vessaan. Laitoin Ruut'n sinne ja viltin vielä päälle. Vedin suihku verhon kiinni sammutin valot ja vedin vessan oven raolleen. Häkkiin laitoin lisää herkku puuhailuja. Tämän jälkeen Ruut rauhoittui, eikä alun pienten haukahduksien jälkeen päästänyt enää ääntäkään. Harmittaa vain ihan tajuttomasti, miksen tehnyt sitä heti alkuun. Miksen tajunnut laittaa sitä valmiiksi jo sinne, miksi taas piti säätää.

Nyt sitten taas mennään tällaisen tilanteen jälkeen pari päivää ulkona lapsia epäluuloisesti pälyillen. Tiedän kuitenkin, että tästä mennään eteenpäin, kun vain muistaisin aina tomia oikein noissa tilanteissa. Sitä on vaan vaikea omilta tunnetiloiltaa (pettymys, epätoivo ja häpeä) toimia järkevästi.

Että tämmöistä tänne vaihteeksi. Saa nähdä, kuinka uusivuosi sujuu. Tällä hetkellä ei reagoi juuri mitenkään. Poikkeuksena läheltä tulevat pommia muistuttavat äänet. Mutta niissäkin vain pysähtyy katsomaan mistä ääni tuli, sitten vilkaistaa mua jolloin kaivan lelun esiin ja jo unohtuu pommit =0)