maanantai 24. elokuuta 2009

Missä mennään voi-luokka?

Aika pitkällä luulisin. Kirjaan tähän nyt ylös liikekohtaisesti mitä tytteli osaa ja mitä pitää vielä reenata. Reeneistä noin, niin kuin muuten, että ollaan kyllä säänöllisesti reenailtu... en vain ole ehtinyt päivittelemään. Mutta sitten voi-voi-luokkaan...

  1. Paikkamakuu: Suorassa pysymistä reenattava. Lyhyitä aikoja + etupalkka. Muuten ok.
  2. Seuraaminen: Askeleet; erityisesti vasemmalle ja taakse. Lisäksi ainaista oikean paikan reeniä varsinaisessa seuruussa.
  3. Liikkeestä istuminen: Hitaassa vauhdissa tekee jo kivasti. Paljon reeniä.
  4. Luoksetulo: Molempia stoppeja vahvistettava erillisinä kokonaisuuksina. Osaa tehdä molemmat stopit samalla kerralla.
  5. Ruutu: Paljon reeniä. Lisäksi taitaa olla tästä luokasta kaikkein eniten palasina. Osaa kuitenkin hakea katseella ruudun ja suunistaa sinne. Loppu onkin vielä aika hämyisää...
  6. Hyppynouto: Reenattava nopeita kapulaan tarttumisia. Muuten ok.
  7. Metallinouto: Sama kuin hyppynoudossa. Muuten ok.
  8. Tunnari: Paljon oman etsimistä heinikosta. Lisäksi pureskelee jonkin verran...
  9. Kauko: Jumitusta M-I vaihdossa ajoittain. Lisäksi etenee hieman S-M-S vaihdossa. Reeniä siis tälläkin rintamalla. Voi miten mä sitten pidän kaukoista ;0)

Että näin... Olen tuossa hiukka miettinyt, että josko sitä vain siirtyisi suoraan voi-luokkaan. Nyt kun noiden touppinkien kanssa jouduin pulaamaan, niin en pääse niihin avo-kisoihin joihin suunittelin. Loppu vuosi taas tuo tullessaa juoksut, enkä haluisi ensi vuotta aloittaa avo'ilemalla. Joten taidan suosiolla kääntää katseen ylempiin luokkiin. Tavoite startata voittaja on ensivuoden alku, riippuen siitä mihin ajan kohtaan Ruu'n sterilointi sijoittuu.

tiistai 18. elokuuta 2009

Luuston kuvaus

Eilen oli Ruut'n viralliset lonkka -ja kyynärkuvaukset Jär-vet'ssä. Ruun Kuvasi Elli Kivikoski. Pidän hänestä kovasti. Oikein mukava ja ystävällinen ihminen =) Ruu laiettiin uneen ja se simahtikin saman tien, kun suoneen laittoi. Odotellessa (ell. kiireitä) leikkasin tytön kynnet samalla.

Kauaa Ruu ei malttanut olla unessa, kun jo kuvauksien aikana yritti jo punkea ylös ja ell. viritti hiekkasäkin painoksi toiselle. Kun kuvat oli otettu ja Ruu laskettu alas patjalle alkoi taas punkea ylös. Kait se jonkinlainen eloonjäämis vietti ajaa koiria ylös vaikka kuinka horjuttaisi.

Ruu olikin nukutuksen jäljiltä hiukka varautunut ja kommentoi herkästi ympäristössä olevia asioita. Lisäksi kotosalla pari kertaa kesken unen säntäsi ylös hätääntyneen oloisena. Ruu raukka muistutti jollain lailla pientä villieläintä, joka panikoi uutta ja outoa olotilaa. Koki kait jollain tavalla itsensä puolustuskyvyttömäksi. Luulen, että tämä osittain menee sinne sh-käytöksen piikkiin...

Karita oli lupautunut ystävällisesti kuskiksi klinikalta kotiin, joten ei tarvinnut hoippuvaa koiraa kävellen kuljettaa. Kiitos vain kovasti Karita avusta! Ruu olisi varmasti nähnyt tuolla lyhyellä matkalla miljoona mörköä, jotka olisivat voineet pikkuisen syödä suihinsa ;0)

Ruu'lta kuvattiin siis lonkkien ja kyynäreiden lisäksi selkä ja olkapäät. Lonkat lähti kennelliittoon A'na ja kyynärät nollana. Elli kommentoi lonkkia ja sanoi, että hänen mielestä oikein kauniit ja tiiviit ja sanoi, että ei jos arvio huononee, niin ei B'tä alemmas pitäisi mennä, mutta hänen mielestään siis molemmat oli A't

Olkapäissä ei ei ollut mitään vikaa, joten se reilu viikon takainen ontuminen oli siis vain rasitus vamma. Selkä oli myös ok. Elli kommentoi, että Ruu'lla oli kaunis ja vahva luusto. Sanoi, että lyhyt karva hämää ja antaa vaikutelman hentosesta, mutta sanoi että neidillä on jämerä luusto jolla on hyvä harrastaa =D

Olipa helpottavaa kuulla, että selässä eikä muuallakaan ollut mitään vikaa. Ruu'n jumit siis on vain lihas peräisiä joihin sitten auttaa säännöllinen hieronta ja silloin tällöin käynti fyssarilla. Mukavaa, että elämä jatkuu =0)

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Jälki ja kuulumisia

Ensin kuulumiset. Ruut söi siis 5 päivää Dolagis -nimistä tulehduskipulääkettä ja oli myös tuon ajan levossa. Ontuminen loppui sunnuntaina. Lisäksi ell. tarkasti jalan tunnustelemalla sekä hieroja tsekkasi lihakset sunnuntai iltana. Mitään kummallista ei jalasta löytynyt, eli rasituksen/pienen revähdyksen piikkiin meni tuo ontuminen.

Meillä meni nyt sitten kisasuunitelmat uusiksi tuon takia ja ajattelin sitten samaan kisakarenssi syssyyn kuvata koko koiran. Tiistaina otetaan sitten viralliset lonkka ja kyynärkuvat sekä lisäksi kuvataan selkä ja olkapäät... kaiken varalta. Ruu'n selässä napsuu edelleen pari nikamaa, joten haluan kuvilla varmistua asiasta. Tämän jälkeen sitten käännymmekin mahdollisesti osteopaatin puoleen ja lisäksi Ruut'a hierotaan kuurina nyt joka toinen viikko. Tuo nikamien naksuminen aiheuttaa ilmeisesti lannerangan alueella jatkuvaa lihas jumitusta. Vaiva voi olla myös suoliluussa edelleen.

Sitten jälki. Eilen pitkästä aikaa otettiin jälki. Meillä on mennyt kesän jäljet aika pieleen. Esim viimeinen jälki ennen taukoa meni seuraavalla tavalla. Tein normi jäljen mökillä pellolle ja sinne 4-5 keppiä. Koira ei nähnyt jäljen tekoa (oli sisällä) Jälki ehti vanhentua jonkun puoli tuntia, kun Ruu laukkaa iloisesti kuistille "aarre" suussa. Esine osoittautui sitten 5. jälikepiksi!! Tyttö oli saanut hajun siitä ja hakenut sen itseasiassa aika kaukaa ja nyt sitten hyvin tyytyväisenä itseensä palautti sen mulle kesken salaatin teon.

En tiennyt oliko Ruut jäljestänyt jäljen vai bongannut kepin kauempaa, mutta päätin sitten kokeilla jälkeä. Juu ehkä ei olisi pitänyt... Ruut lähti hyvin matkaan, mutta sitten alkoi säätö. Välillä jäljesti ja välillä meni ihan suvereenisti ilma vainulla. Uskomattominta tässä jäljestyksessä -joka siis ei oikeasti muistuttanut pätkääkään jäljestämistä! oli se että kaikki kepit nousi.

Ruut on muutenkin ruvennut jäljestämään aika korkealla nenällä keppien tultua mukaan. Olenkin miettinyt, että nyt se taitaa sitten etsiä niitä keppejä jäljellä ja se itse jäljestys sitten unohtuu. Aika omituinen ongelma. Olen ratkaissut tämän, niin että teen jälkiä ilman keppejä ja sitten niin, että lyhyehköllä suoralla on muutama keppi ja tuuli tulee seläntakaa, että toinen joutuu oikeasti jäljestämään päästäkseen kepin luokse. Voihan olla että teoriani on väärä, mutta näin minusta touhu on näyttänyt. Ruu'llehan on alusta asti ollut kepit jäljellä itsestään selvyys. No katsotaan...

Mutta sitten se eilinen jälki... Tein sen myös pellolle. Jälki oli joku 200-300m pitkä ja vanhentui puolisentuntia. Puolessa välissä kuppi, jossa kissan märkäruokaa ja loppuun vinkkis palkaksi. Jäljellä oli kaksi pientä ojan ylitystä. varsinaista janaa ei otettu, mutta kun lähestyimme jälkeä suorassa kulmassa, niin jäljen kohdalla Ruu nappasi heiti jäljen ja lähti kovaa eteenpäin. Tätä vauhtia riitti aivan loppuun saakka. Itse olin aika hengästynyt, kun jäljestys oli ohi. Pari kertaa jäljellä tarkisteli kohtia, mutta muuten meno oli todella hyvää ja tarkkaa. Merkkasi myös kannelsin purkin ja söikin sen kissan ruuan, mutta myönnetään, että hiukka pitkinhampain ja kärsimättömänä moisesta katkoksesta kesken ihanan jäljen ajon. Höpsö koira! Ojan ylitykset meni todella hyvin ja loppupalkkakin löyty, jolla sitten varovasti leikittiin saikusta johtuen. Olipa ihana nähdä toinen niin tohkeissaan jäljellä. Tauko tehnyt ilmeisesti hyvää, mutta niinhän se tekee aina.

Olen ihmetellyt jonkin aikaa nenän jälkiä keittiön ikkunassani. Tiedän, että Ruu usein on siellä, kun olen poissa kotoa, mutta mua on askarruttanut se, että mikä mahtaa olla niin kiinostavaa mun takapihassani, kun ei siellä juuri ole elämää...



Sitten yksi päivä "yllätin" toisen makaamasta keittiön pöydältä nenä ikkunassa kiinni. Lähempi tarkastelu sitten paljasti, uuden asukkaan muuttaneen pihapiiriin =D

perjantai 7. elokuuta 2009

Rasitusvamma =(

Ruu'lla rasitus vamma oikeassa etujalassa luultavammin lavan kohdalla. Olimme pyöräilemässä torstaina agi-reeneihin. Tähän kohtaan sanottakoon, ettei ollut ensimmäinen pyörä reissu. Olin hankkinut pyörään kiinitettävän Walky dog -nimisen juoksutuslaitteen. Ajatuksena helpottaa molempien menoa ja tehdä pyöräilystä vieläkin turvallisempi.

Tuo laite vaimentaa n. 90% koiran aiheuttamat vetämiset. Varsin tehokkaaksi se osoittautuikin, kun Ruut veti niin paljon, kuin vain jaksoi pyörästä pois päin ja silti pystyin polkemaan lähes vaivatta eteenpäin. Ajattelin sen rauhoittuvan kun jatkamme matkaa. Ruu ei kuitenkaan halunnut juosta niin lähellä pyörää ja vänkäsi toden teolla vasempaan. Tästä Ruu'n aiheuttamasta vasta liikkeestä johtuen, jouduimme lopettamaan polkemisen 2km kohdalla ja kääntymään kotiin.

Ruu rupesi välittömästi ontumaan ja iltaa kohti jalan kipu vain paheni siinä määrin, ettei suostunut hyppäämään sänkyyn tai menemään maahan. Tuntui todella pahalta katsoa sitä niin surkean näköisenä.

Tänään sitten soitin Jär-Vet'n ja sain ohjeeksi syöttää 3-5pv. kipulääkettä ja pitää levossa pari viikkoa, kuitenkinkin niin, että remmissä liikumme jalkaa verrytellen, ettei jäykisty. Piti myös vaivaa rasituksesta tulleena, eikä uskonut että esim irtopala olisi ontumisen aiheuttaja, kun koira ei ole elämässään ikinä ontunut (joulun tassu haavaa lukuunottamatta) ja ikää jo kuitenkin sen 1,5 vuotta. Sanoi kuitenkin, että jos vielä viikonpäästä ontuu kuurin loputtua, niin kuvataan jalka.

Nyt sitten jää sunnuntai toko-koe, mikä kyllä vähän kirpasee, mutta eniten mua huolettaa Ruu'n tilanne ja säälittää sen puolesta, kun se könkkää eteenpäin. Sitä, kun olisi tajunnut ettei se vekotin sovi meille, mutta eihän sitä voinut tietää.

Oli kuitenkin pakko katsoa jo seuraavat kokeet... ja sellaisethan löytyi Helsingistä syyskuun puolenvälin jälkeen. Eli 19.9 ja 20.9 Yritämme molempiin. Toinen koe oli UMN'n järjestämä ja etusijalla noutajat. Paikkoja kokeessa 60. Toinen koe oli Labbis kerhon järjestämä seuran mestaruus koe ja paikkoja vain 30. Saa nähdä päästäänkö jompaan kumpaan. Koepaikat, kun ovat täällä kortilla.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Tokottelua

Iltalenkin yhteydessä lähi hiekkakentällä.

  1. Paikkamakulla aloitettiin. Palkkausta ensin maahan menosta. Piilossa olo aika joku reilu minuutti. Etu palkka n. 15 m Hyvin makasi. Ei lonkalleen menoa vapautus suoraan leluun.
  2. Seuruu: Ensin namilla muutama lennosta seuruu. Palkkaus edelleen taakse heitettynä. Sitten lelulla muutama liikkeelle lähtö. Nämä ok. Hieman jossain kohdin painoi, mutta pieni lempeä huomautus sai toisen rauhoittumaan oikeaan kohtaan. Tylsää kun tokossa ei suosita sellaista vietikkyyttä, jos itse pidän.
  3. Metalli noutoa seuraavaksi. Muutamia kertoja heitettynä ja palkka nostosta. ok.
  4. Ruutu ensin pitkältä matkalta. Lätkä ruudussa. Meinasi mennä vinoon, mutta iffasi tarketin ja suuntasi suoraan siihen. Sitten paikan hakua lyhyeltä matkalta, niin että Ruu sai tarjota itse. Aluksi oli kankeeta, kun toinen vain odotti käskyä, mutta lopussa jo meni ihan kivasti.
  5. Luoksetulo suorana. Aivan lopussa palkka.
  6. Tunnaria ensin kerta heinikkoon ja palautus. Ei pureskellut. Tokalla reilu 10 kapulaa sikin sokin ja oma vietynä joukkoon. Lähtee mun makuun "hiukka" liian korkealla vireellä. Etsii kuitenkin ihan hyvin. Maisteli muutamaa, mutta ei nostanut vääriä. Poimi oman heti kun kohdalle sattui ja lähti palauttamaan vauhdilla. Palkka aivan lopussa. Matka oli joku vajaa 10m Nyt näyttäisi, että tunnari sujuu. Kapuloille meno saisi olla hiukka hillitympi, eikä posauttaisi täysillä keskelle, niin että pari lentää minne sattuu...hmmm Taidan ottaa nyt vain tuon tunnarin lenkin lopuksi, että vire matalampi.
Hessu pääsi myös hommiin. Ruu teki osan omasta setistä ja Hessu sitten siinä välissä. Hessulle otin ruudun pari kertaa. Alkuun ei meinannut nähdä palloa, mutta tokalla löytyi sitten ruudun lisäksi myös se pallo. Sitten otettiin pari kertaa metalli nouto. Hyvin haki molemmilla kerroilla ja ennen kaikkea sillä tutulla louskutuksella säestettynä. Hessu on sitten liikkis <3

lauantai 1. elokuuta 2009

Epv kisojen rata ja Emmi huom!


Eli tässä tämä rata... Kyselit Emmi miten tämän sain liitettyä tänne (Flexitrack) Ensin tein radan normaalisti ohjelmalla. Sitten painan koneen vasemmassa laidassa olevaa "prt sc" näppäin. Tämä kopioi kuvakkeen, jonka jälkeen liitän sen normaalistii Microsoft picture manager ohjelmaan ja muokkaan siinä samalla esim. otan ylimääräisiä reunoja pois. Sitten tallennan sen omiin tiedostoihin ja vasta sitten käyn hakemassa sen liittääkseni radan blogiin.

Aika hankalaa ja vielä hankalammaksi sen tekee se, ettei jostain syystä koneeni ota aina komentoja vastaan ja tallentaminen kestää mulla tuplasti pidempää, kuin normaalisti... luulisin. Joten itse en ainakaan kovin innokkaasti jaksa ratoja väsätä... Toivottavasti ymmärsit =D