Luoksetuloa odotellessa...
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Kisa kuvia...
SBCAK'n harjoitutus toko-koe
Kentästä sen verran, että oli mielestäni aivan ihanaa ruohikkoa, missä oli kiva tepsutella paljain varpain =D Siinä tulee jotenkin niin mukavan kotoisa olo. Mun puolesta saisi aina olla ruohikko kisoja ja auringon paistetta. Toki aurinko ei ole koirille kiva juttu ja hiukka liian pitkäksi venähtänyt nurtsi aiheutti lisä proplematiikkaa esim. ohjatussa noudossa ja tunnarissa. Mutta tuollaisesta tulee ihan mökki fiilis! Kisat oli muutenkin tunnelmaltaan sellaiset pienet vanhan ajan maalais kisat. Oikein suloinen tapahtuma kaikenkaikkiaa <3
Paikkamakuu: Hyvin maahan naapurin käskystä =D Omani oli lähinnä tuplakäsky... makuu oli oikein hyvä samoin ylös ok, 10p.
Seuruu: Ruu ei painanut, eikä edistänyt, kuumuus lienee tasoitti menoa. Tuntui, jopa siltä, että se jätättää, kun ei tuntunut miltään =P Sen verran kuitenkin vilkuilin, että oli se mukana ja ihan kivalla kontaktilla. Hiukka oli muutamassa käännöksessä jotain pientä epäpuhtautta joten tästä 9p.
Maahanmeno: Ennakoi käskyä jo seuruussa ja avatessani oman suun tippui Ruu samotein maihin. Tuomari totesi, että "joko se ennakoi tai oli sairaan nopee" Ilmassa molempia ;0) Tästä kuitenkin 10p.
Luoksetulo: Hyvä vauhti ja stoppi ok. Samoin loppu osa, joten 10p.
Seisominen: ok, 10p.
Nouto: Vähän joutui hakemaan kapulaa, kun heinä sen verran pitkää. Muuten ok, 10p.
Kauko: Ok... tosin se istuminen kalvaa mua joka kerta, mutta kaikki sanoo kuitenkin, että kyllä se täyttää istumisen kriteerit, joten uskotaan sitten! Ko. liikkeestä 10p.
Hyppy: Mennessään kolautti jalkansa, jota tuomari ei ilmeisesti kuullut =o Ihan hyvin istui ja sivulle ok, joten 10p.
Kokonaisvaikutus 9,5p.
Yhteensä: 198,5p. ja 1/7 palkinnoksi saatiin namia koirille, pieni pokaali ja sitten se päivän koho kohta! Toko väreillä tehty narulelu. Koirasta en tiedä, mutta se on kyllä mun lemppari reeni lelu tästä lähtien. Lelu friikki, ai miten niin !?! =D
Loppuun otettiin hiukka agia, kun kentällä oli kepit, rengas, pöytä ja kaikki kontaktit. Keinua en ottanut, mutta kaikkia muita kyllä. A on todella hyvä nyt, mutta puomi tarvii vielä reeniä. Kun innostuu tarjoaa 2on2off asentoa vasta maassa. Kun sain toista vähän laskemaan kierroksia, niin jo alkoi löytymään oikea asento.
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Edelleen tapaus suoliluu
Lisäksi oli mielenkiintoista lukea ihmisten tarinoita ko. vaivasta ja siitä minkälaisia kipuja se aiheuttaa ja minne päin kehoa. Tässä muille aiheesta kiinnostuneille mielenkiintoinen sivu joka on nimetty Lantioperäinen ryhtipoikkeama. Artikkeli on kirjoitettu ihmisten ko. vaivasta, mutta siitä lienee apua myös koirien puolella, näin uskoisin.
Meillä tilanne tuntuisi helpottuvan. Ruu on ollut jotenkin rennompi, mikä kyllä varmasti osittain johtuu valeraskauden jäädessä pois, mutta luulen, että tuo lanne vaiva on saanut sen jotenkin pinna kireeksi myös. Nyt se on kuitenkin ollut sisälläkin varsin levollinen, eikä hötky joka äänen perään mitä oli keväällä paljonkin ilmassa. Lisäksi tiistai käynnin jälkeen on lakannut kirputtamasta kupeitaan, mikä kielii varmasti kivun helpottumisesta.
Toivotaan, että meillä vaiva ei olisi ollut niin pitkään, että olisi löysyttänyt tuota (sl-niveltä?) ja hoito olisi tuonut pysyvän ratkaisun meidän tilanteeseen. Itse ainakin otan tästä lähtien vakavasti tuon elikon kaikki telomiset vaikka näyttäisikin päällisin puolin ok'lta. Seurauksena kun voi olla lantion vino asennosta välilevyn pullistuma, mikä ei sitten ole enää leikin asia.
Lisäksi aijon lämmitellä tästä lähtien koiran toko reeneihinkin. Vilkkaalla koiralla se lienee viisasta ja itse asiassa, nyt kun muistelen, niin Riina mainitsikin lämmittelyn tärkeyden tässäkin lajissa ja kylmillä ilmoilla manttelin pitämisen. Lisäksi ei pidä päästää kylmiltään juoksemaan, vaan lämmitellä silloinkin ensin esim. pienen hihnassa kävely lenkin muodossa.
torstai 25. kesäkuuta 2009
15. jälki
Kulmat olivat tänään Ruu'n parhaita! Jokainen kulma mentiin erittäin hyvin ja tarkasti. Ei siis ajeltu yhdenkään kulman ohi. Eli se mitä tänään oli tarkoitus reena onnistui sitten yli odotusten. Kuumuus kuitenkin lienee verotti, koska hiukka lopussa harhaili jäljen molemmin puolin. Työskentely oli todella tarkkaa mutta hiukka alavireinen. Pystyin hyvin lompsimaan perässä kävelyvauhtia ja liina oli suurimman osan ajasta löysällä.
Ruu ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään siltä, ettei sitä huvittaisi, lähinnä kuumuus oli se tekijä joka laski virettä. Hyvin kuitenkin pikku-likka selvitti jäljen loppuun ja mikä parasta teki elämänsä kulmat =D
14. jälki...
Yritin jonkin aikaa ja annoin toisen pyöriä. En kuitenkaan sortunut näyttämään toiselle jälkeä. Totuuden nimissä en itsekkään ollut varma missä se menee ja ajattelin, että Ruu saa itse selvittää tiensä jäljen loppuun ja jos ei selvitä jää palkka saamatta. Hetken katsoin touhua, mutta Ruu ei mielestäni mitenkään kovin tosissaa etsinyt hukattua jälkeä, kunhan vain marhasi sinne tänne touhottaen omiaan ja välillä maata haistellen.
Lopulta se löysi jonkun hajun johon päätti käydä pyörimään. Siinä vaiheessa marssittiin pellolta pois. Mua ei kuitenkaan harmita tuo ihme kyllä. Päätin kuitenkin tehdä uuden jäljen kuudella kulmalla helpompaan maastoon. Se on nyt vanhentunut melkein kolme varttia, joten taidan ajaa sen nyt. Katsotaan mitä siitä tulee ;0)
Jäljen vanhentumista odotellessa
Odotellessa jäljen vanhentumista istun tässä luonnon keskellä kirjoittelemassa blogia ja kuunnellen radio Dei'tä =D Koirille varasin kongit jotka oli täytetty liha pullilla. Hessu alkoi saman tien syömään omaansa, kun taas neiti nirso heitteli omaansa sinne tänne ja otti aina kiinni. Siitä on paljon kivempi leikkiä kongilla, kuin keskittyä sen sisällön tyhjentämiseen. Hessu taas katsoi Ruu'ta aika halveksivasti "Ei ruualla saa leikkiä!" ja tyhjensi myös tytön kongin, Ruu'n rallatessa kepin kanssa pitkin pusikoita.
Aika ihanaa vain olla täällä luonnon ääressä musiikkia kuunnellen. Kyllä mieli lepää, kun ei ole mihinkään kiire ja saa nauttia kauniista päivästä koirien kanssa heppojen ympäröimänä. Mutta nyt taidan lähteä jäljen ajoon =)
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Toko ja fyssari
Paikkamakuu: kait joku 3-4min. Vaihdoin silloin tällöin paikkaa puun luonta toiselle. Hyvin makasi vaikka pallo lentelikin takana. Ei kääntyillyt sinne päinkään =D
Seuruu: Paikka oli ok eikä painanut, mutta käännökset jonkin verran takkusivat. Tytöllä vain ruutu mielessä. Ei kuitenkaan herpaantunut kontakti vaikka mieli teki. Tämä palkatta ja käskytettynä.
Luoksetulo: Tainan käskyttäessä. Ja taas tytteliä kaiveli ruutu. Tuli loppuun hyvin, jossa sitten alkoi jäkittämään ruutuun päin. Perusasento tästä syystä vajaa. Uusittuna ok. Ei palkkaa tästäkään.
Nouto: Käskytettynä. Tätä ollaan treenattu ja se näkyi. Nappi suoritus, ei voi muuta sanoa.
Kauko: I-S-M-I viidestä metristä. Taina takana huitomassa. Hyvin vaihtoi ja palkaksi tästä kierto palkka.
Hyppy: Käskytykset. Ensin pari satsia istumiseen saakka. Ei aijannut. Loppuun pari perusasentoon siirtymistä, mitkä myös ok.
Tunnari: Ensin oman piilotus heinikkoon. Sitten vieraiden joukkoon. Lähti vauhdilla ja nappasi ekan suuhun. Katsoi mua ja tuntui tuumivan, että "ai niin, nää piti haistella" nyt työskenteli hyvin ja otti oman. Tokalla työskentely hyvää alusta asti ja heti otti oman.
FYSSARI
Illalla ajeltiin vielä Hyvinkäälle koirakylpylään fyssari Riina Kellman-Raution luokse tarkoituksena tsekata mikä aiheutta "napsumista" parissa lanne nikamassa. Ruut kun tuntui menevän hiromisesta huolimatta aina uudestaan ja uudestaan jumiin. Täytyy myöntää, että moni asia on ehtinyt käymään mielessä...
Riina tuntui todella pätevältä ja löysi heti vian jota Ruu potee. Käytiin Ruu'n kanssa ekalla hierojalla huhtikuun alussa ja silloin todettiin koiran olevan kunnossa. Vaihdoin hierojaa ja tuomio oli toinen. Mietin mikä ihme tässä oikein on. Riina kuitenkin löysi vian lantiosta, joka on sattunut tapaturmaisesti. Ruu'lla oli vasemman puolen suoliluu vääntynyt eteenpäin painaen lähimmäisiä nikamia. Tämä taas sai selän jumittumaan.
Nyt ymmärrän miksi kahden eri hierojan tuomiot olivat erilaisia. Ruu nimittäin otti yhteen näiden kahden käynnin välillä renkaan kanssa ;0) Se nimittäin arvioi hyppynsä väärin ja jäi lonkista kiinni renkaaseen täydestä vauhdista. Tämä on ilmeisesti aiheuttanut vääntymisen.
Riina sai aika kivasti suoristettua tuota lannetta ja sanoi, että saa jatkaa normaalia elämää. Voi miten helpottunut olin, ettei asia ollut sen "isompi" ja se oli varsin nopeasti hoidettu kuntoon. Saatiin ohjeeksi tulla uusinta käynille parin kuukauden päästä.
Ruu oli varsin hoito myönteinen vaikka sitä selkeesti sattuikin välillä aika kovaa. Tosin myönnetään, että suht herkkis se on noiden kipujen suhteen. Ei kuitenkaan pahemmin pyörinyt, vaikkei oikein pitänytkään kopeloinnista.
Nyt sitten jatketaan agi-reenejä heinäkuu. Tosin rimoja en nyt laita. Haluan opettaa ensin oikean hyppytekniikan tuolle. Pitäisi perehtyä asiaan. Sitä voisi varmasti ottaa rataharjoittelun ohellakin. Ja mikä parasta saadaan taas mennä kontakteja sekä keppejä. Jee!!
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Reeni koostetta
Jälki lenkin yhteyteen. Maasto vaihtelevaa ja aika risukkoista. Pituus joku 200-300m Vanhensin puolisen tuntia. Muutamia kulmia ja tien ylitys, joka ei kyllä ollut suunitelmissa, mutta kun jälki olisi jäänyt niin nysäksi päätin mennä tien yli. Merkkasin jäljen tien toiseltapuolelta, että jos joudun ottamaan uuden lähetyksen siihen.
Lähti hyvin jäljelle (tosin hiukka liian vauhdikkaasti) osa kulmista kohtalaisia osa pientä pyörimistä. Tielle tullessa hukkasi jäljen. Annoin haravoida itseneisesti. Aika kivasti työskenteli ja lopulta löysikin jäljen päädyn ja jatkoi varmasti metsään. Tiellä ei taidettu olla minuuttiakaan. Olin kyllä aikas tyytyväinen. Loppu oli myös aika vauhdikasta menoa. Lopussa ollut iso kuoppa tuottikin sitten enemmän vaikeuksia. Ei meinannut millään löytää tietä ulos montusta. Liekö haju teki montussa tepposen. Lopulta löysi ja päästiin jäljen loppuun.
Lauantai:
Tokottiin lenkin alkuun. Ruu teki paikkamakuun 4min. Ihan ok makuu. Seuraaminen oli hiukka painamiseen taipuvaista, mutta muuten ok. Kaukot S-I-M-I ihan ok matkan ollessa se 5-6m Palkaksi merkin kierto. Noutoa nostoina josta suora palkka. Pari heittoa Tainan käskyttäessä. Palkka istumisesta. Hyvin pysyi peppu maassa. Loppuun hyppy. Hiukka ilmassa aijaamista. Pylly jää keikkumaan ilmaan, kun kytätään lentävää palkkaa. Enää ei lennä! Lisäksi tarkkana oman naksutuksen suhteen, ettei enää naksauta puolikkaista istumisista. Paluu hypyt sivulle olivat tällä kertaa todella hyviä ja suoria.
Jälki tallottiin tälläkin kertaa metsään pituuden ollessa 200-300m. Vanhensin tunnin. Kulmia muistaakseni joku 4-5 ja keppejä kuusi. Maasto aikas risukkoinen. Yritin lähettää hiukka kauempaa jäljelle. Ei onnistunut vaan jouduin lähettämään uudestaan läheltä. Tämä hyvä. Eka keppi nousi hyvin joka oli aivan jäljen alussa. Toka jäi metsään loppujen neljän noustessa hyvin. Kepit pyrin sijoittamaan meille vaikeisiin paikkoihin kuten heti kulman jälkeen. Oikein tyytyväinen olin tähänkin jälkeen. Kulmat olisi tällä jäljellä saaneet olla parempia.
Sunnuntai:
Tokolla taasen aloitettiin. Ruulla ohjelmassa seuruu, joka eliseen verrattuna parempaa. Seuruutin kohti ruudun merkkejä ja kävin siellä kääntyilemässäkin. Lisäksi juoksu osuus kohti ruutua oli oikein onnistunut. Ei katsonut tällä kertaa merkkejä, hyvä, hyvä! Kaukot S-I-M-I oli hyvät samoin jäävät (seisominen ja maahanmeno) joissa palkka edessä ja vapautus suoraan leluun. Ruutu oli super! Kosketus alusta ruudussa valmiina, jota ei nähnyt kun vietiin. Lähti nopeasti ja parkkeerasi itsensä suoraan lätkän päälle. Hyppy käskytettynä ihan ok. Tosin saisi istua hiukka ripeämpää. Loppuun tunnari puulastun (höylättyä puuta) joukkoon piilotettuna. Näitä pari kipaletta. Ok meininki.
Hessu sai ottaa loppuun ruudun pariin kertaan. Hiukka kaarsi aina toiseen laitaan, mutta oikaisi itsensä hyvin oikeasta kohtaa sisään. Kyllä se vaan papalla on tämä liike muistissa. Palkka valmiina ruudussa.
Jälki tällä kertaa pellolle. Pituus n. 500m kaksi kulmaa ja neljä keppiä. Kaksi polun ylitystä. Vanhensin reilu tunnin. Kepit niin, että ensimmäinen oli heti jljen alussa, toinen heti kulman jälkeen, kolmas toisen kulman jälkeen ja viimoinen lopussa, josta tarkoitus oli palkata lelulla. Lähti hyvin jäljelle ja nosti heti ekan kepin leikittiin sillä sitten aika kauan. Lähti hyvin uudelleen jäljelle. Polun ylitys oli ihan ok samoin ensimmäinen kulma, jossa meni aivan jäljen päällä. Nosti heti kepin kulman jälkeen jolla myös leikittin antaumuksella.
Tähän olisi sitten kait pitänyt jättää, vaan en sitä voinut tietää. Kuumuus, vaudikkaat toko reenit, pitkä lenkki alle ja kunnon revittelyt kahdella ekalla kepillä olivat ilmeisesti syöneet mehuja niin, että nyt alkoi väsymys näkymään. Tokaan kulmaan saakka vielä mentiin kohtalaisella tahdilla ja selvitettiin kulma pienillä pyörimisillä. Kulman jälkeinen keppi nousi kyllä, mutta sitten muuttui tahti aika haahuksi. Polun ylitys tuotti vaikeuksia ja loppu matkakin mentiin varsin usein jäljeltä harhaantumisten merkeissä vaikka olikin aivan suoraa pätkää =0 Hienosti kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan luotsasi itsen takaisin reitille. Lopussa ollut neljäs keppi nousi myös hyvin ja innostui kuitenkin vielä leikkimään pinkulla. Kun tultiin pellolta tielle Ruu lösähti heti varjoon kieli pitkänä läähättäen. Sydäntä kyllä lämmitti erityisesti toisen sitkeä asenne jäljen ajoon vaikka väsy painaakin.
Hieno pieni Ruu!!
Loppuun vanhukselle jälki. Tallasin pienen suoran (n. 20m) jonka päähän vein kannellisen kipon jossa nakkeja. Hessu sai nähdä kun tein jäljen. Poika oli innoissaan ja lähtikin yllättävän hyvin matkaan jälkeä pitkin. Sitten alkoi seikkailu jäljen molemmin puolin. Lopussa meni taas jäljen päällä. Ei kuitenkaan meinannut löytää purkkia kun olin sen piilottanut. Täytyy myöntää, että Hessun aikaisempiin tyyleihin verrattuna tämä oli jo varsin jäljestystä muistuttavaa etenemistä =D Hessulle lienee tehtävä jatkossa tällaisia helppoja jälkiä missä nami palkka lopussa. Vanhuksella tuntui olevan oikein kivaa <3
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Juhannuksen viettoa
Itse tein Ruu'lle sekä pelto, että metsä jälkeä kepeillä ja ilman. Tokossa lähinnä pääpaino AVO'ssa. Hassua että tää käy mulle joka kerta ennen kisoja. Muut luokat vaan unohtuu täysin, kun sitä rupee syynäämään urakalla tulevaa luokkaa. En nyt jaksa kirjoittaa reeneistä sen enempää. Laittelen huomenna tarkempaa selon tekoa. Nyt nukkumattia tapaamaan ;0)
torstai 18. kesäkuuta 2009
Huah!
Nyt sitten otan uuden käskyn -> "ylös" ja siihen myös uuden tekniikan. Eli tästä lähtien Ruu'n tulee nousta maasta istumaan etujalkoja siirtelemällä. Eli ei saa enää hypähtää ylöspäin. Meillähän ei ole ollut ongelmaa etenemisen kanssa, mutta toisinaan istumaan nousut jää vajaiksi, kun kun pitää päätä alhaalla, odottaa lelua (hiukka siis kyttää) ja samalla kuitenkin "hypähtää yöspäin painon ollessa vahvasti edessä. Luulen, että tuolla jalka tekniikalla asia paranee.
No tämmöistä tää laji on. Aina säännöllisesti saa olla opettamassa uusia tekniikoita vanhan tilalle, kun ei ole osannut ottaa joitakin asiaa huomioon ja sitte myöhemmin homma vain ei pelitä. Onneksi nämä ovat fiksuja otuksia ja päivittäminen on yleensä aika nopeaa touhua. Eilen nouto, tänään kaukot ja mitähän huomenna ;0)
Sitten loppuun vielä kokemuksia suihkusta Ruu'n kanssa. Olin siis pesulla yksi päivä. Koira oli samassa tilassa kanssani. Kyttäsi taas tavanomaiseen tapaan vettä silmät kiiluen pylly pystyssä, josko suihkusta lentäisi roiskeita. Sitten keksin (toivottavasti ei ole huono idea =) laittaa toisen "maate" komennolla makaamaan (ei siis paikkamakuu käsky) Suihkuttelin ensin peräpäätä ja vapautin ottamaan suihkua kiinni. Taas uudestaan ja vähitellen nostin suihkua ylemmäs ja ylemmäs ja lopulta sain suihkuttaa jopa pään ja naaman pitäen suihkua hetken siinä. En vaatinut mitenkään toista olemaan -> ei siis paineistunut. Välillä nousi ylös, mutta pyysin uudestaan "maate" ja palkaksi armoton suihkun jahtaaminen. Tuntui Ruu'sta olevan varsin hauska leikki. Täytyy katsoa josko otettaisiin uudestaan. En kuitenkaan suosittele tuota kaikille, mutta hullulle bc'lle se voi hyvinkin sopia, kun rakastaa ottaa kaikkea mahdollista kiinni. Ruu'han ampuu heti suihkuun kiinni, kun vapautan sen maasta. Juoksee hullunlailla pitkin suihkua sen perässä ja napsii sitä minkä ehtii ;0) Ainoa miinus tuossa on, että koko suihku on aivan likomärkä moisesta luttaamisesta, mutta mitä sitä ei tokon eteen tekisi ;0)
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Mantan synttärit ja 10. jälki
Ruulle tallasin n. 500m pitkän jäljen. Siinä oli muistaakseni 4 kulmaa ja se mutkitteli myös. Jäljellä oli lisäksi neljä keppiä ja vanhensin sitä hiukka yli tunnin. Välissä tehtiin Mistylle jälki ja lenkkeiltiin sen vanhentumista odotellessa. Misty pääsi ensin hommiin. Varsin mallikkaasti se selvittikin oman jälkensä vaikka onkin enimmäkseen mennyt verijälkiä jossa onkin varsin haka.
Sitten Ruu'n vuoro. Alku sujui edellisten kertojen mukaisesti. Lähti innoissaan, mutta tarkasti jäljelle. N. 50m kohdalla oli eka keppi, joka nousi hyvin. Leikittiin sillä hetki ja sitten taas itse hukkasin sen. Ruu'lla kova hinku jäljelle, joten ei enää malttanut etsiä sitä, joten jätettiin se pellolle. Matka jatkui ja aikas hyvin selvitti ekan kulman. Sitten tapahtui jotain todella kummallista. Jäljen päällä oli pieni kuoppa/kolo, jota haisteli hirmu tarkkaan. Lähti jäljelle, mutta oli aika epävarman oloinen. Luimisteli, meni hitaasti ja lopulta nosteli karvojaan hukaten jäljen. Löysi uudestaan jäljen, mutta otti toistamisen takajäljen. Katsoi kyllä jäljen etenemis suuntaan, mutta pyörsi aina takaisin takajäljelle (en antanut mennä pidättäen liinasta toisen matkan).
Tässä kohtaa on mainittava, että jos Ruu hukkaa hetkellisesti jäljen ja joutuu sitä tovin etsimään, ei koskaan ole yrittänyt lähteä jälkeä takaisin päin. Lisäksi tuntui, että tyttöä epäilytti pieni pusikko jonka suojiin jälki eteni. Annoin sen empiä rauhassa. Lopulta rohkaisi mielensä ja suuntasi kohti pensaikkoa. Tässä kohtaa kehuin vuolaasti ja Ruu lisäsikin vauhtia. Keskittyminen ei ollut kuitenkaan parasta mahdollista ja hukkasi vielä kaksi kertaa jäljen. Viimeisellä kerralla haravoitiinkin oikein urakalla peltoa. Palasi takaisin kohtaan jossa hukka tuli ja nosti siitä itsenäisesti uudelleen jäljen oikeaan suuntaa.
Nyt tuntui rauhoittuneen ja loppu sujuikin varsin mallikkaasti. Kulmat oli ihan ok ja loput kepit nousi hyvin. Leikittiinkin niillä pitkään ja hartaasti tuon epävarmuuskohtauksen jälkeen. Neljästä kepistä nousi siis kolme yhden jäädessä sinne missä episodi alkoi.
Mietin, että minkähän tuo mahtoi haistaa!? Se muuttui niin epävarmaksi, hiippaili matalana ja karvat olivat lopulta koko selän matkalta pystyssä. Lisäksi säikähti aika voimakkaasti oksan räsähdystä, jonka itse luultavasti aiheutin. Mikä lie pikku olio sai toisen pois tolaltaan, mutta parasta oli se etten auttanut. Annoin toisen rauhassa puntaroida tilannetta ja hakea aina uudestaan ja uudestaan jäljen. Ruu rohkaisikin itsenäisesti mielensä ja pystyi hyvin nollaamaan tilanteen. Loppu parisataa metriä menikin taas varsin mallikkaasti.
Kaarinan sanoja lainatakseni: "Taisimme taas oppia jotain uutta" =D Kiitos Taina mukavasta päivästä. Otetaan juhannuksena uudestaan!
Vähän kaikenlaista
Nyt jäljelle lähdöt alkavat sujuu. Ei pyöri enää, ei! Makuu asennosta lähettäminen tuntuu rauhoittavan tuota. Lähti siis hyvin jäljelle. Alkuun luulin, että hukkasi heti kättelyssä, mutta päätin olla puuttumatta asiaan ja niin vain se oli jäljellä. Kulmista kome meni hiukka pitkäksi, mutta hyvin löysi itse uuden suunnan. Kome kulmista olivat todella hyviä ja tarkkoja. Aivan viiva suoraa meni. Tuntuu, että tuo on luonnon lahjakkuus tuossa lajissa, koska itse en ainakaan myönnä omaavanai taitoa kouluttaa jälkeä. Toki olen tässä matkalla oppinut itsekkin, mutta iso osa menee kyllä koiran piikkiin. Hitsi pitäisiköhän siitä tehdä oikeasti jälki sessu ja mennä ihan kisoihinkin?!
Lisäksi jäljellä oli yksi pieni polku, jonka ylitys sujui oikein hyvin. Jäljestys vauhti oli mielestäni hyvää. Meni kyllä reippaasti, mutta oli ihan suht helppo pysyä perässä. Lisäksi tuntuu, että nokka pysyy varsin tunnollisesti maankamaralla. Mulla on muuten kaikkeen etsimisieen sama käsky "etsi" Aluksi pohdin, että onkohan siitä haittaa. Nyt kuiten olen huomannut, että kyllä tuo tilanteesta huomaa mitä milloinkin etsitään (nami, esine, jälki ->PK/MEJÄ, tunnari) Ei siis sekoita sitä millään tavalla. Päin vastoin tuntuu, että se on parantanut sen nenän käyttöä, kun sama käsky viittaa aina siihen, että pitää olla tarkkana ja mennä nenä auki.
Lisäksi tokoiltiin Tainan kanssa sunnuntaina. Ruu otti seuraamista, jossa painoi hiukka, mutta muuten ok. Ruutua pari kertaa pitkältä matkalta jossa target valmiina. Ei nähnyt kun vein. Eka oli hyvä ja suora. Toka bansku meiningillä, josta kutsuin kesken pois. Kolmas ok. Noutojen nostoja mitkä oikein hyviä. Lisäksi Tainan käskyttäeassä noudon alun -> palkka paikallaan istumisesta. Hyvin pysyi tällä kertaa. Kaukoja muutamat kipaleet. Törppö takana jota ei huomannut. Taisin ottaa alkuun muutaman istumaan nousun josta suora palkka. Ja sitten loppuun yhden AVO ja yhden VOI/EVL sarjan. Matka 5-7m ihan ok. Loppuun tunnaria mäntyhakkeen seasta. Hyvin haki oman. Tosin mun tunnari versiot tuppaa ihan pienestäkin jäytämisestä napsua poikki, ei hyvä, ei. Lisäksi kun jouduin ottamaan kesken harjoituksen uuden kapulan jo muiden ihmisten hajustamista kapuloista tuotti suuria vaikeuksia. Haisteli kyllä hyvin jokaista, eikä maistellut. Meni useamman kerran oman ohi haistellen sitä, mutta ei reagoinut siihen mitenkään. Taisi olla liian vaikea. Kutusin pois, ettei sitten rupea tarjoamaan mitä sattuu. Helpotin hommaa, jonka jälkeen sujui taas.
Hyvin kuitenkin keskittyi. Haisteli selkeästi ja rauhallisesti, eikä tuntunut "hermostuvan" siitä, ettei löydä omaa. Oikein hyvä! Paljon siis mennyt tässä liikkeessä etiä päin =) Nyt otan kuurina viikon ajan 3 kertaa päivässä yhden tunnarin piilotuksen/kerta heinikkoon ym. Ideana, että joka kerta uusi kapula johon ei olla koskettu aikaisemmin. Sitten rupean kokeilemaan vieraiden kanssa tuota. Hiukka joutuu etsimään pidempää, kun ei niin vahvaa hajua olekkaan kapulassa, mutta hyvin tuntuu keskittyvän kuitenkin. Ainoo mikä hiukka (ja vähän enemmänkin) harmittaa on se, että kun on nami palkka rupee aika voimakkaasti mälväämään palikkaa. Tästä ei kuitenkaan voi nyt välittää, kun ottaa etsimistä. Pitää ruveta ottamaan pienellä palikalla erikseen palautuksia lelupalkalla, että säilyy balanssi. Ja sitten joskun kun liike varma taidan vaihtaan lelupalkkaan. Niin ja lisäksi pitää matka lyhyenä etsittävään, ettei ehdi juurikaan pureskelemaan. No kyllä tää tästä. pää asia, että tunnari tuntuu pelittävän =D
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Agilityä Tainan kanssa!
Innostuin myös ottamaan Hessulla, kun tajusin, että sen hän ei tarvitse yhtäkään hyppyä ottaa, kun menee pentu agi meinigillä. Olipas kivaa mennä molempien kanssa ja erityisesti mieltä lämmitti tänään Hessun tekeminen. Se oli niin onnessaan ohjaus kuvioista ja meni aikas hyvin vaikka vauhti sillä on hiipunut täysin. Meni kuitenkin pappa-laukkaa koko ajan ja kotiinkin jaksoi hölkötellä reilun parin kilometrin matkan. On sitten ihanaa omistaa noin viree vanhus =D
Radoista ei nyt sen enempää. Ruu'n kanssa oli tarkoitus harjoitella irtaantumista, radan lukua ja valssia. Kaikissa tavoitteissa onnistuttiin kyllä yli odotusten. Alkuun nimittäin mietin, että mitähän tästä tulee tauko ja aivot narikassa bc aina agin pariin päästyään, vaan kappas tuo mokoma yllätti mut täysin. Ei juossut tällä kertaa yhtäkään estettä päin ja katseenkin piti aina seuraavassa esteessä.
Ehkäpä se tie tämän lajin parissa ei olekkaan niin pitkä ja kivinen. Ja ehkäpä orastava into taas lajin pariin syttyi. Se kun on ollut aika hakusesa nyt kevään. Tästä on hyvä jatkaa. Täytyy opetella käyttämään tuota ohjelmaa ja toivoa myös, että kontakti/keppikielto poistuisi kohdaltamme mahdollisimman pian.
Huomasin, että tuo teksti näkyy tuossa huonosti, joten suomennetaan kuvioitamme. Lisäksi huomasin, että esteet ovat ehkä hiukka sumpussa ja joitakin virheitä rata voi myös sisältää, kun on niin vaikea muistaa mitä sitä tekikään (ei siis ollut valmista suunitelmaa):
HESSU Sekalaista lämmittelyä alkuun ja lopuksi koko rata 1-16
RUUT Eka rata; 1-5, toka rata 1-4 ja 10-12, kolmasrata; 12-16
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Sataa, sataa ropisee...
Piiloon en edes uskalla mennä sateella. Täytyy nyt vain varmistaa, että pysyy maassa. Lisäksi vain yksi makuu per/sade, kun ei juuri sateessa makoilusta välitä. Kaiken muun tekee kyllä täysillä sateesta huolimatta. Kaukoissa maahanmenot ja jäävät ei tuota sitten minkään laista propleemaa, mutta että pitäisi maata sateessa jouten, No way! Tuntuu Ruu tuumivan.
Pieni tihkusade ei tunnu tuota juurikaan haittaavan, mutta jos rupee satamaan kaatamalla, niin on hyvin kurjan oloinen ja ehkä hiukka epävarma siitä mitä pitäisi tehdä -> Ohjaaja vaatii makaamaan ja tekis mieli lähteä pois. Siispä sade paikkamakuusta on tehtävä extra kiva paikalla olo muihin makuisiin verrattuna.
Reenattiin me muutakin ja eilenkin puuhailtiin kaikenlaista (lähinnä AVO-juttuja) en nyt niistä jaksa sen enemäpää. Sujuivat oikein hyvin. Muutenkin tuntuu, että tuo pelaa varsin hyvin ja asiat ovat varsin hyvällä mallilla. Kaatosade+paikkamakuu on Ruu'lla selkeästi heikoin lenkki, mutta uskon, että reenaamalla siitäkin päästään. Pitää vain muistaa pitää se erityisen mukavana ja helppona asiana näin aluksi. Niin ja tilata niitä sateita, että voidaan ko. asiaa reenata onneksi on välit yläkertaan kunnossa ;0)
torstai 11. kesäkuuta 2009
Harkka kisa
Paikkamakuu: Hyvin makasi liikuttamatta vaikka vierestä lähti collie kehästä. Ei haitannut mitään. Tää on kyllä todella kiva juttu! Vapautin suoraan leluun.
Seuraaminen: Aikas kamalaa. Siellä ehti tapahtua vaikka mitä. Menin kehään virittelemättä koiraa. Olin vain temputtanut sitä ja muutenkin riekuttanut... Ja se hiukka näkyi. Ensin edistettiin aika paljon, sitten lähestulkoon joka käännöksessä tarjottiin perusasentoa, sitten alkoi armoton painaminen, merkkejä vilkuili välillä ja loppuun tarjosi liikkeestä maahanmenoa oma-aloitteisesti ;0) Mua vain kyllä nauratti! Kai sillä olisi kuitenkin vielä jotakin irronnut.
Maahanmeno: Valmisteleva osuus oli nyt hyvä (rauhoittui tekemään) Maahan tippui hyvin. Loppuun perusasento, joka ok.
Luoksetulo: Lähti nopeasti tulemaan ja stoppi oli todella napakka -> kenttä vain pölisi, kun Ruu laittoi liinat kiinni! Loppu olisi saanut olla hiukka nopeampi mun makuun, Mutta ei olla juurikaan reenattu lyhyiltä matkoilta luoksetuloa. Samoin perusasento jäi hiukka vajaaksi. Oli kuitenkin suora.
Seisominen: Valmisteleva oli ok. Samoin seisominen. Olisi kuitenkin saanut olla mun makuun napakampi stoppi, mutta ihan ok meininki.
Nouto: Tähän olin todella tyytyväinen. Malttoi hyvin olla aloillaan heiton ajan. Haki vauhdilla ja otti hyvin kapulan. Samoin palautusvauhti todella hyvä kuin myös perusasento. Ainoa miinus oli, se että kun otin kapulan säntäsi lelun toivossa eteenpäin. Tätä reenattava.
Kauko: Otin vain I-M-I Pyysin liikkurin koiran selän taakse. Liikkeen omaisesti muuten. Eka istuminen jäi mun makuun hiukka "vajaaksi", maahan ok ja seuraava istuminen todella hyvä, josta kiertopalkka liikkurin takaa suoraan leluun.
Hyppy: Varasti... oltiin pidetty koko kehässä olo aika bileitä liikkeitten välissä temppuillen ja syliin loikkien ja nyt se sitten kostautui. No ei haittaa tällaistahan ei kisoissa tehdä. Ruu ei siis osaa AVO-hyppyä. En vain ole jaksanut opettaa. Lähti hyvin ja tarjosi seisomista. Pyysin istumaan. Katsoi ihmeissään. Uusi käsky käsimerkillä ja istui. Pyysin hyppäämään ja tuli sivulle vaikkei ollakkaan reenattu tuota. Jäi kuitenkin hiukka vajaaksi.
Kokonaisvaikutus: Öööö... no molemmilla oli hauskaa =D Hiukka poikettiin suunitelmasta tehdä kisamainen reeni. Palkkaamisen suhteen tässä onnistuttiinkin, mutta muuten meno oli kyllä varsin vauhdikasta ja Ruu lenteli pitkin kehää kaikki väli ajat =D Se tuossa on kuitenkin varsin mukavaa, että se ei keitä yli ja pystyy kuitenkin keskittymään tekemiseen vaikka kuinka hetsaa.
Erityisen tyytyväinen olin paikkamakuuseen, noutoon ja luoksetuloon. Sen sijaan reenattavaa; seuraaminen, seisominen, hyppy ja ainaiset kaukot. Hyvä mieli tuosta päivästä kuitenkin jäi. kiitos Saila seurasta ja kyydistä!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
8. jälki
Alku oli tällä kertaa todella hyvä. En tietenkään ota mitään jana juttuja, mutta haluan, että tuo oppii lähtemään hallitusti jäljelle. Tänään se onnistui loistavasti. Käskin "maate" ja siitä "etsi" ja näytin kädellä. Lähti heti nenä auki. Eteni todella suoraan jälkeä pitkin. Nosti heti ekan kepin ja palautti hyvin. Tässä kohtaa hukkasin itse kepin, mutta väliäkö sillä. Ehdittiin kuitenkin hetki leikkiä sen kanssa.
Alkuun olin tehnyt myös mutkittelua jossa tuli pari hukkaa. Löysi kuitenkin hyvin omatoimisesti uudestaan jäljen. Kulma meni tänään ihan kohtalaisen hyvin. Hiukka ajoi yli, mutta löysi nopeasti uudestaan jäljen. Lopussa oleva loiva mutka ensin oikeaan ja sitten vasempaan ei tuottanut enää mitään ongelmaa. Samoin loput 5 keppiä nousivat todella hyvin. Leikittiin jokaisella, ennen kuin jatkettiin matkaa. Hiukka oli ilmassa, että olisi halunnut jatkaa jäljestämistä palautettuaan kepin. Täytyy palkata jatkossa lelulla. Tällä kertaa en sitä tehnyt, koska neiti ei ollut siinä kunnossa, että olisin sitä halunnut metriä lähemmäksi ;0)
Lopussa ollut lelu olikin sitten varsi mieluinen ja sillä leikittiin sitten juosten pitkin peltoa, kun ei ollut Hessu siinä välittömässä läheisyydessä, että olisi voinut leikittää ipanaa. Nyt tuntuu siltä, että tuo on oikeasti hokannut jäljestämisen. Meno oli tänään erityisen hienoa ja tarkkaa. Tein myös joka kerta, niin että kun oli ensin leikitty kepillä laitoin Ruu'n maahan ja siitä annoin uuden käskyn jatkaa. Joka kerta oli mallikkaat jäljelle lähdöt. Nenä tuntui hyvin olevan auki ja sai yhtä kertaa lukuun ottamatta heti kiinni siitä missä jälki menee. Lisäksi täytyy myöntää, että ihan ihmetyttää miten tarkasti se poimii noi kepit vaikka en olekkaan varsinaisesti niitä sille opettanut. Olen kuitenkin joka kerta muistannut palkita sen ruhtinaallisella leikillä, kun on poiminut suuhun ja palauttanut mulle.
Tänään olin myös täysin passiivinen sen suhteen jos hukkasi jäljen. Jäin vain seisomaan paikoilleni, etten kuitenkaan tallo edessä olevaa jälkeä ja lähden uudestaan matkaan, kun löytää. Tämä tuntuu toimivan hyvin. Musta on tullut ihan jälki hullu. En olis ikinä uskonut moista itsestäni =D
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Tokoa ja jälki
Paikkamakuulla aloitettiin. Olin täydet kolme minsaa. Kun palasin näytti siltä, että kurkotteli, mutta piti kuitenkin kyynärpäät maassa. Oli mennyt myös lonkka lepoon. Tämä rupesi ärsyttämään ja aloin korjailla. Kävin muutamia kertoja piilossa. Nyt ei mennyt enää lonkallee. Toisaalta en nyt jaksaisi tuosta välittää..
Noutoja ensin kapulan nostoja jossa en enää käytä törppöä apuna. Kierrä käskyllä ottaa oikein. Otin myös yhden heitto noudon. Ei kiertänyt aivan loppuun, mutta selkeästi käänsi päätä ottaakseen kapulan takakautta. Ihan kivan näköinen nosto, josta palkka.
Luoksetuloja otettiin myös. Otin ensin yhden suoran leluun. Sitten stopilla joka ok ja tästä takapalkka. Viimoseksi otin lyhyeltä matkalta seisomisesta luoksetuloja suoraan leluun. Ihan ok meininki.
Kaukoja loppuun johon sitten juututtiinkin oikein urakalla. Otin ilman kohdetta. Eka nousu oli ihan kohtalainen, mutta ei mennyt maahan ekalla käskyllä =0 Kuuli mielestään jotain outoa ja luimisteli korviaan. Tokalla meni hyvin ja heti perään istu, josta lentävä palkka. Sitten alkoikin se junnaaminen... huah! Ei siitä sen enempää, kuin, että pitää varmaan ottaa välillä niin, että palkkaan heittämällä lelun taaksepäin, välillä kierretään merkkejä palkaksi ja välillä niin, että liikkuri on takana joknka saa lopuksi kiertää palkaksi, että muistuttaisi mahd. paljon kisa oloja.
Sitten se jälki. Tein sen pellolle. Oli joku 400m pitkä ja reilu puolituntia vanha. Siinä oli kolme kulmaa ja viisi keppiä. Olin laittanut kukkakepit kulmiin, että itse tiesin missä se on. Alkuun leikin yhdellä hajustetulla kepillä lähi heinikossa, josta joka kerta lelu palkaksi, kun löysi sen.
Sitten jäljelle. Alku taas sitä samaa. Pyöri tohkeissaan sinne tänne. Nyt en antanut mennä, ennen kuin sai hajun. Jouduin ottamaan aika monta kertaa takaisin, ennen kuin päästiin matkaan. Vähän matkan päästä nousi eka keppi. Leikin hetken lelulla ja kepillä. Pyysin jatkamaan. Oli hiukka pihalla mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Ensimmäiseen kulmaan matka sitten katkesi totaalisesti. Annoin sen etsiä. Pyöri kyllä aikalailla ja lopulta tuli mies huutelemaan, että tää on viljelty pelto ja ettei täällä saa kouluttaa koiraa... joo oikeassahan se oli. Tosin musta se pelto näytti lähinnä siltä, ettei siinä mitään ollut, kun viereisillä pelloilla selkeästi kasvoi jotain. Ruu rupesi haukkumaan sille. Selitin miehelle, että olen pahoillani ja että mun on jatkettava, kun on esineitä tuolla pellolla jotka haettava pois (tottahan se oli, siellä oli mm. ne kukkakepit pystyssä)
Kun millään ei meinannut löytyä kulman jälkeen jälkeä päätin näyttää. Halusin kokeilla nouseeko kepit. Päästiin uudestaan sählingin jälkeen matkaan. Meno oli varsin aaltoilevaa (risteili jäljen yli oikealle ja vasemmalle) Sai hajun kepistä ja lähti tuomaan. Tästä palkka. Uusi lähetys joka onnistui ihan kohtalaisesti. Toinen kulma meni hiukka paremmin ja oma toimisesti löysin reitin. Kohta oli taas keppi, jonka toi heti. Tällä osuudella jäljestys oli aika hyvää. Kolmas kulma oli aivan kamala, eikä meno sen jälkeen ollut yhtään parempaa. Taas seilailtiin puolelta toiselle ja hukattiin yhden kerran jälkikin. Ihme kyllä tästä menosta huolimatta nousi kaksi keppiä.
Jälki jatkui pienen matkan metsä saarekkeeseen, jossa hei nikkoa. Siellä oli myös lelu piilossa. Maaston muutos ei aiheuttanut ongelmaa, päin vastoin se tuntui siinä kohtaan paranevan. En tiedä aiheuttaako tuuli pellolla kepposia jäljestykseen, koska olen nyt huomannut, että jotkin suorat sujuvat todella hyvin ja jonkun kulman jälkeen tökkii sitten todella paljon.
Jäjestys ei ollut parasta Ruut'a, mutta paikkapaikoin oikein hyvää. Se mikä oli todella mukava asia tuolla jäljellä oli se, että kaikki viisi keppiä nousi, ilman mun vihjailuja. En edes huomnannut niitä, ennen kuin Ruu nappasi suuhun. Erityisen huonoa oli se, että sorruin jeesailemaan varsinkin kulmissa.
Taidan tehdä jatkossa helpompia kulmia, kun ne ovat aika vaikeita tuolle. Olisi kuitenkin hyvä, että se selviäisi niistä itse. Vaikeuttaa sitten myöhemmin. Huomaan kun itse katson kirjoitustani, että ei tämä nyt kovin huonolta reeniltä vaikuta, mutta oma fiilis oli todella kireä ja se heijastui koiraan. Ei vaan pitäisi reenata jos ei tunnu siltä.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Jälki ja esineet
Jäljen vanhetessa tein sessuille esineruudun. Hessu sai talloa sitä mun kanssa. Alue n. 20-30m kanttiinsa ja nousi pienen mäen päälle. Otin Hessulla ensin. Ruu sai katsoa mitä vanhus puuhaa. Hessu haki kolme esinettä rauhallisesti tallustellen. Kivaa sillä on silti ja nakkipalkalla hakee mielellään.
Ruu'n vuoro seuraavaksi. Jätin istumaan ja näytin esineitä ennen kuin kävin viemässä. Ensimmäinen esine toisessa laidassa aika alussa. Toinen keskellä ja kolmas mäen päällä. Sitten virittelyt ja Ruu karkasi niistä. Löysi hyvin keskellä olevan. Tästä heti palkka (en ota palautuksia vaan palkkaan nostoista)
Lopuilla kerroilla olin tarkempi noiden virittelyjen kanssa. Tokana nousi mäen päällä oleva esine ja lopuksi reunassa oleva. Ruu lähtee suht kovaa, mutta hiljentää aika nopeasti ja alkaa haravoida aluetta rauhallisesti ja musta näyttäisi siltä, että tuolla jopa nenä auki =D
Lähdettiin ajamaan jälki. Nyt yritin lähettää sen jäljelle. Yritykseksi se kyllä taisi jäädä. Toisella valtava hinku jäljelle ja aloitus kohta olisi saanut olla helpompi. Alun sählingin jälkeen päästiin matkaan.
Ekakulma oli suht hyvä, johtuen siitä, että iso puu oli edessä hidastamassa matkaa, eikä kulmaa voinut tästä syystä kaahata ohi. Jatkettin matkaa. Ruu'lla oli nyt vauhtia liikaakin ja maaston vaihtelevuudesta johtuen jouduin päästämään liinasta irti, että saatoin kiertää kohteita. Ei pitäisi varmaankaan...
Polun ylityksen kohdalla tuli ensimmäinen hukka. Lähti tekemään ympyrää ja hetken haravoituaan löysi jäljen. Toka kulma meni kyllä niin pieleen kuin vain voi mennä. Löysi kuitenkin hyvin uudestaan jäljelle. Kolmas kulma oli suht. ok Neljännessä pyörittiin taas kohtalaisesti. Viideskulma taitoihin nähden suht ok samoin kuudes kaiketi ok (pientä pyörimistä)
Lopussa ollut nahka rätti ei saanut juurikaan minkään laista innostusta.. Lähinnä oli sitä mieltä, että jatketaan lisää tätä jäljestystä. Pitäisi nyt varmaan ruveta viljelemään niitä keppejä jäljelle, että saisi lisää tarkkuutta (huomaisi, että jäljeltäkin voi löytyä jotain). Nyt vauhtia alkaa tulemaan aika paljon. Edelleen se kuitenkin on keskittyneen oloinen mikä on hyvä asia.
Seuraavalla kerralla otan keppejä mukaan. Jarrutan menoa liinasta ja katson, että alun jälki on suht helppoa maastoa, että saisi noi lähetykset kuntoon. Nyt kun ne ovat tupanneet menemään aika pyörimiseksi, ennen kuin saa hajusta kiinni.
Lisäksi pitää hankkia kunnon jälkiliina. Tuo mikä nyt on, on sitten todella huono. Siitä on vaikea pitää kiinni ja se sotkeutuu alvariinsa jonnekkin, jos ei muualle, niin ainakin omiin jalkoihin.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Uimassa
No kyllä se tästä. Täytyy toivoa, että tulisi lämpimät ilmat, että voitaisiin jatkaa uima reenejä =D Loppuun todistusaineistoa Ruu'sta joka ei kyllä mikään maailman paras uimari ole. Videopätkällä oleva tekniikka on säilynyt vaikka uima kertoja onkin alla jo muutama. Ehkäpä olisi liivien hanginnan aika...
Jälki
Ruu muisti, kun tultiin oikeaan kohtaa peltoa, että tästähän se jostain lähti. Laitoin koiran liinaan ja aloitettiin jäljen haku. Nenä menee heti maahan, mutta pääsi pyörimään jäljen alussa, kun ei oikein paikallistanut mihin pitäisi suunnata. Otin koiran vierelle ja näytin kädellä suuntaa. Hyvin lähti. Nyt täytyy vain ruveta oikeasti lähettämään sitä jäljelle, että saadaan jonkilnlainen järjestys myös alkuun.
Hyvin siis lähti jäljelle, kun selvittiin alun sählingistä. Hiukka jossain vaiheessa jäljesti hieman jäljen vieressä. Haki uudsetaan jäljelle ja ajautui taas jäljen viereen jäljestämään, josta taas itse korjasi jäljen päälle. Joka kerta ajautui samalle puolelle jälkeä (viistosti oikealle eteen), joten luulen tuulen ja sateen vaikuttavan hajun kulkuun. Nenä oli kuitenkin maassa koko ajan eikä se ollut sen oloinen, että olisi hukannut jälkeä.
Ensimmäinen kulma ajeltiin railakkaasti yli. Alkoi välittömästi pyörimään, että mihinkäs se jälki nyt hävisikään. Hetken itsenäisesti etsittyään löysin jäljen ja jatkoi matkaa. Jälki kääntyi oikealle, jossa ei ollut mitään ongelmaa jäljen sivuun ajautumisen suhteen, mutta itse sen sijaan kulman jälkeen onnistuin kompuroimaan pariin kertaan liinan päälle ja Ruu raukan meno stoppasi joka kerta äkisti. Katsoi hiukka kummissaan, että mitä sä oikein säädät siellä.
Toisessa kulmassa olikin sitten huomattavasti tarkempi. Meni vain alle metrin liian pitkäksi, josta kääntyi oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä lähti vielä kertaalleen tarkastamaan muualta jäljen tilannetta. Palasi oikeaan kohtaan ja jatkettiin taas oikealle, jossa jäljestys oli taas hyvää, rauhallista ja tasaista. Lopussa oli taas vinkkis, jolla leikittiin oikein kunnolla.
Ruu on riemuissaan, kun löytää pehmon lopusta ja Hessu lähtee sitä ajamaan takaa. Tämä on sille paras palkka -> rallata lelu suussa ja kiusata kaveria jahtaamaan itseään. Mitähän sitten, kun vanhuksesta aika jättää. Pitääkö mun sitten juosta pitkin peltoja tytön perässä, että neiti saa oikean palkan ;0)
Keppejä ajattelin ottaa erikseen lyhyelle suoralle jäljelle, niin että tuuli tulee takaa ja keppejä on runsaasti. Ruu saa nähdä, kun käyn viemässä ne. Ja jokaisella leikitään pitkään ja hartaasti, että saadaan se keppimotivaatio heti alkuun löytymään. Lisäksi ajattelin ottaa kulma reeniä nyt. Eli lyhyelle jäljelle kohtalaisesti kulmia.
Janaakin lienee pitäisi ruveta opettamaan jossain vaiheessa, lyhyiden jälkien muodossa. Olenkin miettinyt, kun kerta toi jälki sujuu noin hyvin, että ehkäpä me jossain vaiheessa voitaisiin ajatella kokeisiin menoa (ei tänä vuona, mutta kuka tietää ehkä ensi vuona) En kuitenkaan aijo ottaa mitään paineita tästä, kun kerta ei ole päälajimme.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Bc-reenit
Paikkamakuussa meni aika vänkkärään, kun mentiin piiloon yhdeksän asteen kulmassa. Tähän siis lisää reeniä. Lonkalleen saa mennä, mutta ei kieroon. Muuten makasi rauhallisesti. Ehkäpä tässäkin auttaisi takapalkka kuurina. Hyvin kuitenkin vänkkyrä asennosta nousi perusasentoon.
Askelsiirtymiä seuraavaksi. Nyt todella tuo oikealle siirtyminen sujuu. Vasen ehkä hiukka heikompi. Eteen ok. Taakse pitäisi ottaa ohjelmistoon.
Noutoja kierroilla. Ensin palkkaa oikeasta nostosta. Meinasi oikaista suoraan kapulalle. Tokalla kiersi hyvin ja nosti nopeasti, josta heti palkka. Näitä muutama toisto. Loppuun kapulan kanssa kiertona palautuksia. Pari suorapalkkaa ja loppuun pari palautus. Ihan siistit "pikku-nätit" palautukset, mutta saisi tulla mun makuun nopeammin loppuun saakka.
Pohdittiin porukalla, että palkka vedettävä ihan lopussa yllärinä esiin, että oppi, palkan voivan tulla ihan viime metreilläkin. Taidan käyttää jotain pientä esinettä, että ei tarvitse kaivella liivin taskuja vaan voi vain avata vasemman käden ja "vapauttaa" palkan heti koiralle.
Paikanhakua ruudussa. olin unohtanut oman tarketin kotiin. Ei oikein meinannut hahmottaa pidemmältä matkalta ilman tuota. Aivan loppuun otinkin sitten Minnan targetilla ja jo alkoi löytymään, vaikka alkuun olin kankeutta ilmassa. Luulen, että rupeen nyt ottamaan täydeltä matkalta ruutua tuolla alustalla.
Tunnari vimpaksi. Ensin oma heinikkoon, muiden kapuloiden taakse. Hyvin haisteli ja haki omansa. Tokalla vein oman muiden joukkoon. oli aluksi sitä mieltä, että oma ei voi olla näkösällä ja haki aika pitkään paljon kaempaan. Kysyi apuakin katseella, mutta jatkoi itsenäisesti etsimistä jolloin löysi.
Täytyy nyt ruveta ottamaan, niin että joku klähmii noita mun kapuloita, että haisevat muillekkin. Tuo saattoi olla myös yksi syy siihen miksi haisteli harvinaisen pitkään, etsien omaa. Mun haju ei varmaankaan tullut nyt niin voimakkaasti sen nenään, kun haisivat hiukka Sailalle. Ei kuitenkaan sortunut tuomaan niitä.
Kiitos Minnalle ja Sailalle mukavista yhteis reeneistä!
Kuvan on ottanut Katri
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Pentutreffit
Pakkasin sunnunaitain aamuna kamat ja suuntasin kohti Järvenpään asemaa, josta juna lähti 6.40 suuntana Lahti, josta Katri ja Elina noukkivat meidät kyytiin. Siitä ajeltiin sitten Tampereelle, jossa oli tarkoitus Pirkka-hallin kentällä kokoontua treenaamaan toko/tottista klo 10 alkaen.
Aloitettiin paikka istumisella ja jatkettiin makuilla. Istumisessa jäin näkösälle, kun siinä ollut keväällä ongelmaa. Istui hyvin. Lelu palkka takana, jonne suora vapautus. Paikkamakuu oli n. 3-4 min. Olin koko ajan piilossa. Hyvin makasi. Oli tosin mennyt lonkalleen.
Omalla vuorollani tein aika paljon täsmä treeniä, ettei ihan hirveästi hilluttaisiin. Aloitin askelsiirtymillä. Aika hyvin meni. Nyt mullakin alkaa pelittämään siirtymiset oikealle, niin eiköhän ne avaudu siitä koissullekkin.
Seuraavana vuorossa paikan hakua ruudussa. Aluksi tarjosi merkkiä. Jouduin tokalla kierroksella pysäyttämään oikeaan kohtaan. sen jälkeen alkoi kivasti tarjoamaan. Tässä näköjään pitää tehdä niin, että ekalla pysäyttää, niin eiköhän se siitä ala sujumaan.
Kaukoista otin ensin pari istumaan nousua. Ekalla nousi seisomaan, toka ok. josta kierto palkaksi. Loppuun sitten I-S-M-I ja palkka kierron kautta suoraan nartsaan. Tästä Ruu pitää =D
Tunnarin tein tällä kertaa niin, että en piilottanut ensin omaa vaan laitoin sen suoraan muiden joukkoon. Matka edelleen hyvin lyhyt (n. 2m) Meni ja haisteli hyvin, otti heti oman kun kohdalle osui, mutta pudotti sen ja jatkoi haistelua. kutsuin pois, kun pelkäsin, että päätyy väärään. Uusinta kierros oli oikein hyvä. palautti heti kun oma osui kohille. Tämä tuntuisi nyt pelittävän. Ruu haistelee todella kivasti ja rauhallisesti. Tuntuu, että se on selkeästi hoksannut, että tämä on nenä liike.
Loppuun otin idarin asennoissa pysymisiä. En seuruuttanut edelleenkään, vaan laitoin aina kulloiseenkin asentoon. Palkan laitoin aina ekan merkin kohdalle ja jatkoin kierrosta. Hyvin tuntuu pysyvän aloillaan. Ei enää seisomisessakaan kääntyile tai makuussa väänny lonkalleen. Vapautin aina kohdalle saapuessani suoraan leluun.
Ruokailujen jälkeen siirryttiin sitten maastoon. Ohjelmassa jälki, haku ja esineet. Oli varsin mielenkiintoista seurata muiden reenejä ja päästä tutustumaan "uusiin" lajeihin. Kiitos myös kaikille jotka jaksoivat vastailla kärsivällisesti alati ihmettelevälle perässä hiihtäjälle ;0) Maalimiehenä oleminen oli myös varsin mielenkiintoista puuhaa, joskin piilojen paikallistaminen itselle oli kyllä aika vaikeeta.
Ruu'lle tein ensin jäljen. Ei juurikaan vanhentunut, kun lähdin ajamaan sitä HannaT lähtiessä katsomaan peräämme. Jälki oli ehkä hiukka vajaa 100m pitkä ja siinä oli yksi pyöreä kulma vasemmalle. Maasto ihan kohtalainen (metsä)
Ruu ajoi ihan kivasti, eikä hukkiakaan tullut, kun yhdessä kohdassa, jossa jälki kulki jonkun eläimen papanoiden yli. Hyvin kuitenkin löysi uudestaan jäljen ja lelun lopusta. Olinkin varsin tyytyväinen toisen menoon. Ruu ajoi todella keskittyneesti ja suurimmaksi osaksi nenä visusti maassa.
Hanna kommentoi, että jälki voi olla seuraavalla kerralla tupla ellei jopa tripla. Kulmia voisi alkaa ottamaan mukaan ja niitä voisi olla useampikin. Lisäksi voisi ottaa pari keppiä mukaan, jotka ovat hajustuneet hyvin esim. mun paidan sisällä. Alkuun niin, että yksi keppi, kun löytyy niin leikkiä sillä ja lopetus. Muutaman tällaisen jälkeen voi sitten lisätä jäljestyksen jatkamisen. Kiitos Hanna, nyt taas olen hiukka viisaampi. Täytyy myöntää, että tähän alkaa tulemaan himo, kun koirakin on syttynyt lajista!
Esineitä otettiin seuraavaksi. Ei ollakkaan tätä tehty aikaisemmin. Tehtiin hajun hakuna. Metsässä ilma oli lämmin ja seisoi. Aluksi oli ihan pihalla, että mitä mä oikein marhaan edes takaisin. Aika pitkään meni ennen kuin sai hajun tumpusta, mutta kun sai niin otti heti suuhun ja lähti tuomaan kohti. Tästä nartsu heti palkaksi, ettei opi mälväämään ja että palautus vauhti olisi myös hyvä.
Hakua lopuksi... tai siis hajunhakuna otettiin tämäkin. Tultiin metsään jossa Katri, Elina, HannaT ja HannaO istuivat ripotellen ringissä. Ruu juoksi heti moikkaamaan ja mussuttamaan namia. Katri meni piiloon ja lähdimme alueelle kävelemään. Taas pihalla. Sai lopulta hajun Katrista takapuolelta ja alkoi vispilöimään häntää heti. Katrilta herkku ruoka ja loppu leikki, josta ei kumma kyllä innostunut juurikaan =o Johtunee varmaan kuitenkin oudosta ympäristöstä ja uudesta tilanteesta. Oikein reipas Ruu kuitenkin oli.
Paluumatkalle lähdettiin kahdeksan maissa. Katri ja Elina heittivät meidät Riihimäen asemalle jossa sitten jouduttiin odottelemaan kolme varttia junan tuloa. Kotosalla olin joskus 23.45 Täytyy myöntää, että varsin rankka reissu oli itsellekkin puhumattakaan koirasta. Lämpötila kun päivällä oli hiukka yli 30c astetta.
Reissu oli kuitenkin varsin antoisa. Oli todella mukava tavata taas pentu sisaruksia ja muita mukavia T-ihmisiä. Paljon jäi hyviä vinkkejä takataskuun. Kiitos kaikille mukana olleille ja kuvia ottaneille. Katrin kuvat ovat TÄÄLLÄ ja Lauran kuvat TÄÄLLÄ
Ryhmä potretti; Kaarina&Hiski, Katri&Mervi, Hanna&Hui, Susan&Ruut ja Laura&Glenda ja Bestis. Alkuperäinen kuva löytyy TÄÄLTÄ Elinan ottamana.