tiistai 30. joulukuuta 2008

Huokaus..

... Nyt ollaan otettu takkiin isommastikkin kahtena päivänä peräkkäin lapsi_asian_tiimoilta. Ei voi sanoa muuta, kuin kyllä masentaa, ahdistaaja vähän pelottaakin eikä häpeän tunnettakaan voi kieltää. Eniten kuitenkin harmittaa, etten ole taaskaan osannut toimia ihan niin, kuin olisi pitänyt. Tänään serkkuni tuli käymään (9-vee) Hän pelkää koiria ja Ruut sitä. Tosin kesällä hyväksyi lapsen oleilun sisätilassa ja ehkä tuudittauiduin siihen. En tiedä miksi tässä kohtaa ollaan menty huonompaan suuntaa, mutta ei kait sitä aina voi ymmärtää kaikkea koiran käyttäytymistä.

Olin alusta asti päättänyt, että Ruut saa olla häkissään. Ongelmana vain oli se, että olimme ulkona kun Pihla tuotiin. Ruut siis alkoi mesota jo silloin, joskin sain sen hiukka rauhoittumaan. Ruut'n olisi kuitenkin ollut hyvä olla jo valmiiksi häkissään. Sisällä vielä haukkui, mutta kun sai naudan ruokatorven häkkiin alkoi tyytyväisenä syömään sitä. Pihla sai tulla keittiöön kanssani jossa Ruut'n häkki on. Tästä innostuneena ajattelin kokeilla (huokaus... ) josko Pihla antaisi makkaraa kaltereiden välistä. Kun Pihla lähestyi häkkiä alkoi Ruut haukkua ja murista. Nyt ääni oli jo varoittavampi. Keskeytin tilanteen ja ajattelin, että olisihan tämä pitänyt arvata. Tämän jälkeen Ruut ei enää rauhoittunut häkkiinsä vaan jatkoi haukkimista sekä murinaa. Ei auttanut vaikka laitoinkin viltin häkin päälle =(

Sitten onneksi (ensimmäinen järkevä teko) keksin koota kevythäkin vessaan. Laitoin Ruut'n sinne ja viltin vielä päälle. Vedin suihku verhon kiinni sammutin valot ja vedin vessan oven raolleen. Häkkiin laitoin lisää herkku puuhailuja. Tämän jälkeen Ruut rauhoittui, eikä alun pienten haukahduksien jälkeen päästänyt enää ääntäkään. Harmittaa vain ihan tajuttomasti, miksen tehnyt sitä heti alkuun. Miksen tajunnut laittaa sitä valmiiksi jo sinne, miksi taas piti säätää.

Nyt sitten taas mennään tällaisen tilanteen jälkeen pari päivää ulkona lapsia epäluuloisesti pälyillen. Tiedän kuitenkin, että tästä mennään eteenpäin, kun vain muistaisin aina tomia oikein noissa tilanteissa. Sitä on vaan vaikea omilta tunnetiloiltaa (pettymys, epätoivo ja häpeä) toimia järkevästi.

Että tämmöistä tänne vaihteeksi. Saa nähdä, kuinka uusivuosi sujuu. Tällä hetkellä ei reagoi juuri mitenkään. Poikkeuksena läheltä tulevat pommia muistuttavat äänet. Mutta niissäkin vain pysähtyy katsomaan mistä ääni tuli, sitten vilkaistaa mua jolloin kaivan lelun esiin ja jo unohtuu pommit =0)

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi, että tuli tuollainen takapakki, mutta yleensä aina pienten takapakkien jälkeen vaikeat asiat vain vahvistuvat! Älä masennu :). Mutta Ruut'n kanssa olisi ehkä hyvä, että se saa olla noita sille vähän vaikeampia asioita turvassa häkissä, kun on siellä ihan toisten armoilla eikä pääse mihinkään pelottavaa tilannetta pakoon.
Mutta kyllä se taas siitä, pikaista paranemista Ruut'n tassulle ja mukavaa uutta vuotta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Laura! Täst edes aijonkin jatkossa toimia, niin että Ruut ei ole samassa tilassa lapsen kanssa. (pakollisia juna ja automatkoja lukuun ottamatta, jotka ihme kyllä eivät ole tuottaneet ongelmia vaikka lapsia olisikin samassa tilassa, kunhan ei ole näköyhteyttä) Aluksi niin että häkki on aivan kokonaan toisessa huoneessa. Aijon pitää huolen myös siitä, että Ruut on toimitettu sisätilassa häkkiin ennen kuin lapsi päästetään sinne. Ulkonahan Ruut on jo aika hyvin hyväksynyt lasten läsnä olon. Vie jopa keppiä niille heitettäväksi oma toimisesti ja poikien kanssa olisi jatkuvasti pelaamassa palloa =D Samoin sulle hyvät uudet vuodet!

Hiippari kirjoitti...

Ei tuosta yhdestä kerrasta kannata masentua: eihän ihminen millään aina voi toimia sataprosenttisesti eikä aina etukäteen edes voi tietää, mikä olisi parasta! Ymmärrän kyllä ihan hyvin, että halusit kokeilla, miten Ruut suhtautuu. On ihan järkevääkin testata joskus, missä mennään. Kun Ruut oli häkissä, se ei päässyt "pakoon", eli koki varmaan tilanteen uhkaavana. Pääperiaate tietysti on, että Ruut saa olla poissa ja rauhoitettuna noista tilanteista.
Mutta kuten sanottu: ei tää yksi kerta maailmanloppu ole.
Mutta ymmärrän kyllä harmisi ja pahan mielesi.
Oikein hyvää uutta vuotta koko laumalle!
toivottavat Kaarina, Heta ja Hiski

Anonyymi kirjoitti...

Voi että :(:( Voi vain kuvitella miten olet siipi maassa tuon jälkeen :( Ja kuinka hankalaa ja eritoten raskasta on elämä sh-koiran kanssa. Samalla nolottaa jotkut omat treenipaasaukset, mutta toisaalta... muistan kyllä olla joka päivä iloinen ja kiitollinen siitä että Hipardi on "karavaanari kaikkien kaveri" (vaikkakin sekin tuottaa välillä harmaita hiuksia :))

Tiiän kokemuksesta. En sh-koiran kohdalla, mutta mulla on yksi todella arka koira: SLP. Sen kanssa elämä oli aika painajaismaista ensimmäiset 3 vuotta. Niin ihana ja rakas ja suloinen ja hirveästi hyviä käyttöominaisuuksia... mutta myös aivan hirvittäviä pelkotiloja. Se koira aiheutti niin paljon iloa - ja samalla niin suunnatonta surua ettei sanat riitä kertomaan... kuinka usein itkin ja mietin onko oikeutta pitää sitä edes hengissä? Kärsiikö se liikaa pelkojensa kanssa? Tuleeko siitä vaarallinen? Jne... No, aika teki tehtävänsä. jossain vaiheessa meidän suhde kasvoi niin vahvaksi että SLP oppi luottamaan minuun ja se auttoi/auttaa sitä voittamaan palkonsa. Nykyään ei sellainen joka niitä pelkotiloja ole nähnyt, vois ikinä usko kuinka arka ja pehmeä se koira on. Silti... en minä siihen koskaan voi luottaa 100%. Tasapainoinen, vahva ja luottavainen koira on kyllä painonsa arvoinen kultaa -enemmänkin.

Mutta kaarinaa komppaan, ei yhdestä kerrasta kannata lannistua ja vetää johtopäätöksiä. Ruut leikkii ulkona lasten kanssa omatoimisesti, siinnä ollaan jo vahvasti plussalla! :) :) Ja Kaarinan tapaan veikkaisin kanssa että hyvää tarkoittava häkki vain pahensi tilannetta; SLP:llä ainakin pelot vahvistui silloin kun se oli häkissä tai kytkettynä. Irti ollessaan se pystyi olemaan rauhallisempi kun tiesi pääsevänsä pakoon pahassa paikassa. Jos en uskaltanut pitää kokonaan irti tai paikka makuussa, pidin pitkässä liinassa tai toisessa huoneessa niin että näkee kuitenkin samaan tilaan missä muut on. Ehkä koira/lapsi portit vois olla häkkiä parempi ratkaisu sisätiloissa vastaisuuden varalle? Jos mahdollista niin antaa koiran tulla lapsen luo, ei niin että lapsi menee koiran luo -> koira saa valita milloin lähestytään ja miten ja olla tilanteen herra.

Voimia! Ja häntä pystyyn!

Hiippari kirjoitti...

Lisäisin vielä sen verran, että JOS häkkiä käyttää, niin silloin ei sen lähellekään mene kukaan vieras, häkki on turvapaikka. Muuten nuo Sannan ehdotukset on oikein hyviä.
Minä olen käyttänyt(edelleenkin tietyissä tilanteissa) noita kompostikehikoita, joita voi tukkia oviaukkoihin. Koira saa seurata tapahtumia, mutta kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota, eikä pakota sitä "ottamaan kantaa", mikä on turvallista.
Mutta siis edelleen korostan, että mun mielestäni et ole tehnyt mitään semmosta virhettä, jonka takia tarttis pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen.
Minä olen esim. varmaan Hiskin kanssa tehnyt vaikka mitä pöljyyksiä/epäjohdonmukaisuuksia tuossa autoasiassa. Kun ei millään voi tietää, mitä noitteen päässä kulloinkin liikkuu...

Anonyymi kirjoitti...

^Ihan totta, ei yksi vahinko vielä maailmaa kaada :). Hyviä ehdotuksia Sannalla ja Kaarinalla, meilläkin on käytössä noita kompostikehikoita, ovat tosi käteviä.

Paljon rapsutuksia Ruut'lle ja sulle tsemppiä, toivottavasti uusi vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin.

Susan Miiro kirjoitti...

Kiitos Laura ja Kaarina rohkaisusta ja Sanna vertais tuesta =0)
Meillä (hassua kyllä) toimii ahtaissa paikoissa parhaiten, että Ruutilta evätään näkö yhteys. Se on kait lukenut jostain, että "Tieto lisää tuskaa" ;0)
Häkki toimi siihen asti, kunnes lapsi lähestyi sitä konkreettisesti. Jatkossa, nyt vain sitten, niin että häkki ja sen ympäristö on täysin rauhoitettu ja että se on suojattu viltillä, niin, että siitä muodostuu pesä. Ruut'han hakee usein normaali oloissakin jonkun suojaisan paikan johon käpertyä nukkumaan.
Eniten tuossa tapahtuneessa harmittaa, se että kun asiat alkoivat sujumaan niin kivasti, niin nyt sitten menee jonkin aikaa paikkailla niitä. Esim. asema halli jossa ennen pienetkin lapset olleet aika ok ohitettaessa, mutta nyt niille pitää haukkua ja hiukka muristakkin toisinaa =( Täytyy pitää vain nyt matalaa profiilia asian suhteen ja välttää kaikkia hankalia tilanteita. Sellaisiakin, jotka ovat aijemmin sujuneet (jos toinen on hihnassa). Ja hitaasti ottaa menetetty taso kiinni. Ja ennen kaikkea kasvattaa toisen luottamusta noissa tilanteissa itseään kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

En oo käynyt marraskuun jälkeen seurailemassa mitään blogeja, saati sitten kirjoittanut omaa :D

En ole itse antanut kenenkään mennä Riimin luo silloin kun se on häkissä = omassa pesässä tai kun se itse hakeutuu esimerkiksi huoneen nurkkaan tai miun jalkoihin "turvaan". Meillä pelisääntönä on vieraiden kohdalla se, että Riimi saa itse päättää milloin moikkaa vai moikkaako ollenkaan. Tätä myöten Riimi on jopa ajan kanssa alkanut pitämään ihmisistä, joihin alussa suhtautui varauksella.

Useimmiten olen huomannut, että pienempi ongelma on koira ja suurempi ihmiset, joilla on pakko mielle saada olla "joka koiran kaveri" ja lääppiä koiraa. Koira osaisi kyllä käyttäytyä mutta ihmiset eivät ;)

Sori kun miun piti lopettaa puhelimessa niin äkisti. Yksi kappale vaahtosammuttimia päätti ryhtyä juuri silloin ruokailemaan :D

Kiva lukea että olette jo noin pitkällä Ruutin kanssa. Onnea ja menestystä treeneihin ja kisoihin! Itse yritän saada haettua vikan ykösen avo:sta ja sitten jäämme tauolle, Riimillä kun ei ole otettu hyppynoutoa lukuunottamatta ja metallin totuttelua lainkaan voi:n liikkeitä. Wilmalla olisi kiva päästä vuoden viimeiseen kokeeseen alo-luokkaan, mutta se ei taida olla realistista tällä harjoittelu määrällä :D

Taidan itsekin vaihtaa sivut tänne. Olen yrittänyt muutaman kerran päivittää sivujani mutta vuodatus on heittänyt kaiken huitsin nevadaan :/

Anni & nahkat

M kirjoitti...

Voi hitsit mihi suuntaan homma on edenny!! Olen suoraan sanottuna yllättynyt negatiivisesti. :( Vaikka mulla ei tuollaista ongelmaa ole niin mun ehdotus on taas ihan erilainen kuin muiden häkittelyt. Mun ehdotuksethan on aina sarjaa 'kokeile omalla vastuullasi'. ;) Eli unohda suljetut tilat, paine ja opeta Ruut'lle käsky 'väistä' tai 'pois' tai mitä ikinä haluatkin sanan olevan; ja palkitse sitä kun se hakeutuu pois tilanteista, joita se ei hallitse (etäisyyden lisääminenhän on rauhotteleva ele, koirallekin itselleen). Ensin se vaatii sen, että sä olet siinä viheltämässä pelin poikki, asetut siihen väliin ja katkaiset näköyhteyden ja vaadit, että Ruut lisää tilaa itselleen (sellaset termit kuin kriittinen etäisyys, pakoetäisyys ja koskemattomuusetäisyys sopisivat tähän). Tietty tähän pätee se, että sitä ei saa lapset jahdata ja sillä tulee olla oma paikka mihin vetäytyä. Eli alussa vaatii myös tuota järjestelyä.

Tai sitte jatkat ehdollistamista: lapset = kiva juttu. Ääh, ei musta ole neuvojaksi. Tsemppiä joka tapauksessa!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Anni: Kiitos kommenteistasi. Sä jos joku tidät mitä elämä on tällaisen SH koiran kanssa ;0)

Maria: Kiitos vinkeistä ja stempityksestä. Olenkin kokeilut tuota "väistämis" juttua, mutta en ehkä niin paljon kuin olisi hyvä. Se nimittäin usein toimii! Oikeastaan olen käyttänyt noita kaikkia juttuja joita on ehdoteltu sekalaisesti aina tilanteen mukaan. Varsinaisen siedättämisen ole jättänyt pois, jos ei lasketa tilanteita joissa Ruut hakee lasten sille heittämää palloa (jota muuten tekee mielellään ulkona) Huomasin, että siedättäminen ei toimi valitettavasti kovin hyvin vaan Ruut ottaa paineita siitä. En myöskään itse osaa tehdä sitä tarvittavan hitaasti, eikä se aina kaupungissa elävällekkään ole mahdollista. Niitä yllättäviä tilanteita kun tuppaa tulemaan aina silloin tällöin.

Ulla&Penjo kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta.. Tälle päivälle sitä tarvittiinkin! Pelottava ihmistapaaminen juuri ennen tokotuntia teki koirasta kuuron ja sätkyn :(