torstai 5. maaliskuuta 2009

Elämää ääliön... ei kun signaaliherkän kanssa ;0)

Voeahan elämä... Tämä aamu ei sitten kuulu parhaimpiini. Käytin koirat ulkona ja tietenkin unohdin avaimet sisään. Eipä ollut mukana puhelintakaan ja vain toisella koirista oli hihna (arvatkaa kummalla ;0) Kello oli hiukka vaille kahdeksan ja työt alkaa tasalta... hiukka ahdisti. Ei auttanut, kuin soitella naapurin ovikelloa, että josko voisi soittaa huoltomiehen avaamaan. Kun pimpottelin ovikelloa, niin Ruut alkoi jo siinä vaiheessa pöhisemään, se kun luuli, että joku soittaa sisältä meille kelloa... kyllä se vaan on tyhmä! Minä siinä hyssyttelemään. Lopulta ovi aukeaa ja naapuri kurkkaa (aika sulkeutunut ja hiljainen ihminen) varovasti oven raosta, jolloin Ruut sanoo isommin vuh ja Hessu aloittaa armottoman volinan (kaverit tietää Hessun tavan tervehtiä vuolaasti ulisten) Päästään sitten lopulta sisään, kun Ruut ensin säätää naapurin eteisessä pitkässä flexissä ja Hessu haikaa kotiin aamuruuan perään. Sisällä joudun kiristämään hihnaa, jolloin Ruut alkaa haukkumaan (se ei sitten yhtään kestä kiristyvää hihnaa tuon kaltaisissa tilanteissa, vaan alkaa samoin tein haukkumaan) naapuri jää (tietenkin) katsomaan, kun soitan hänen puhelimella, jolloin Ruut jatkaa pöhinää, Hessun edelleen yrittäessä tervehtiä naapuria.

Lopulta huoltomies saapuu ja Ruut alkaa uudestaan show'n Mies kun kumartuu ja tuijottaa. Hessu taas aloittaa tavan omaisen laulun, eikä kuule, kun yritän karjua sitä hiljaiseksi. Ruut taas kiihtyy mun äänen korottamisesta ja siitä kireästä hihnasta, kun en päästä sitä pomppimaan tulijaa vasten. Lopulta saan koirat sisään ja pääsen töihin. Aaargh!


Sitten eilisiin reeneihin. Olin reenaamassa Marian ja Remun kanssa. Paikalle oli saapunut myös pieni bc-pallero Liz ihmettelemään isompien menoa. Oikein ihana ja avoin tapaus =)

  • Istuminen: Ei meinannut istua, ei sitten millään. Valui aina uudestaan ja uudestaan maihin. Johtunee siitä, että sain taas jonkun ihmeen topakkuus puuskan ja Ruut reagoi välittömästi siihen. Lopulta (kun muutin hiukka tahtia rauhallisemmaksi) Ruut jäi istumaan, mutta aina palatessani se valui maihin ja käänsi pään pois.

  • Ohjattu: Ensin hiukka merkkiä. Ruut oli aluksi ulalla, mutta pääsi sitten juoneen mukaan. Itse ohjattu meni hiukka heikonlaisesti. Uusi kapula sai tyypin rallaamaan sen kanssa, eikä tullu sivulle, kun vasta olin huomauttanut asiasta.. kalvamisesta ei varmaankaan tarvitse mainita.. Pari lisä toistoa tuotti suht kelpo palautukset.

  • Kauko: I-M-I ja M-S-M sarjoissa pomppii ja vinottaa miten sattuu. Täytyy jättää kädet pois ja siirtyä suullisiin. Se kun reagoi niin herkästä kaikkeen huitomiseen (myös omaani pöhisten välillä mullekkin)

  • Seuruu: Ihan ok. Hiukka tosin aaltoili ja käännöksissä liioitteli. "ihmis muuria2 päin käveleminen aiheutti väistämistä, pään kääntämistä ym. Ei vain voinut kävellä aivan liki tuijottaviin ihmisiin. Käveltäessä selkäpuolelta ei ollut mitään ongelmaa. No ei pidä tuon kaltaisia harjoituksia ottaa, kun kerta toinen ei niistä pidä ja paineistuu selvästi. Ihmisryhmä taas on ihan ok juttu Ruut'lle

  • Tunnari: Pari kipaletta. Hyvin löytyi oma.

  • Ruutu: paikanhakuna ja pitkältämatkalta. Ihan ok setti.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

varsinainen tarina (;
mutta sellaste se on singaaliherkänkoiran kanssa :P

ärsyttävää ainakin jossei muuta.
dooriskin aina haukkumassa kaikille -.-'' eikä siitä tuu loppua kun lara yhtyy kuoroon, huohh.. mut joo treenionnea ! :)

mahuttiin muuten mukaan siihen purinan kokeeseen ... miten se nyt ottais, iloisesti vai allapäin.
blogissa lisää _D

terkkuja koiruuksille !

Anonyymi kirjoitti...

Ihan yhtä ääliöitä ovat nää sukulaiskoirat täällä, saattavat hyvinkin haukahtaa käytävässä ihmeissään, vaikka olisivat "itse" soittamassa ovikelloa.

Toi on kyllä ärsyttävää välillä, kun itsellä on kiire ja sitten koirat tekee kaiken vielä triplasti vaikeammaksi, eikä sitä siinä tilanteessa oikein kestäisi :D

Hauska kuva Ruut'sta muuten tuossa alla!

Hiippari kirjoitti...

No just...Koirat vaistoaa niin herkästi sen oman mielentilankin: kun itsellä on kiire ja valmiiksi kokovartalokireä, niin koiratkin on ihan kauheita. On meinaan kokemusta tästä melkosiesti, valitettavasti.
Toi tilanne on justiinsa niitä pikkupainajaisia, joita ei haluaisi kokea toiste.