... Oli sitten täys fiasko. Kuiva leikattu heinäpelto koitui sitten meidän kohtaloksi jo heti ensi metreillä. Ruu'lla ei hajuakaan siitä missä jälki menee. Kyseli koko ajan ja pyöri sinne tänne. Jäljelle lähtökin oli jo aika kamala. Ruu höyri ja oli yli pätevä mielestään. Myönnetään, että itsekkin taisin ahnehtia tässä kohtaan. Ajattelin jo jälkeä tehdessä, että kuinkahan tässä käy ja pitäisiköhän tehdä jälki muualle helpompaan paikkaan... Olen tosin joka kerta ajatellut samalla tavalla, kun teen uusia ja vaikeampia juttuja ja joka kerta tuo on yllättänyt mut positiivisesti. Siksi lienee päätin tehdä jäljen loppuun.
Yritin jonkin aikaa ja annoin toisen pyöriä. En kuitenkaan sortunut näyttämään toiselle jälkeä. Totuuden nimissä en itsekkään ollut varma missä se menee ja ajattelin, että Ruu saa itse selvittää tiensä jäljen loppuun ja jos ei selvitä jää palkka saamatta. Hetken katsoin touhua, mutta Ruu ei mielestäni mitenkään kovin tosissaa etsinyt hukattua jälkeä, kunhan vain marhasi sinne tänne touhottaen omiaan ja välillä maata haistellen.
Lopulta se löysi jonkun hajun johon päätti käydä pyörimään. Siinä vaiheessa marssittiin pellolta pois. Mua ei kuitenkaan harmita tuo ihme kyllä. Päätin kuitenkin tehdä uuden jäljen kuudella kulmalla helpompaan maastoon. Se on nyt vanhentunut melkein kolme varttia, joten taidan ajaa sen nyt. Katsotaan mitä siitä tulee ;0)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti