Viime yönä heräsin outoon kolinaan. Nousin katsomaan ja huomasin, ettei Hessu päässyt kunnolla ylös. Laitoin valot päälle ja rupesin tarkastelemaan tilannetta. Hessu oli jotenkin kummallisen oloinen. Ei sillä kipuja kylläkään näyttänyt olevan, mutta "huolissaan´" olevan oloiselta poika tuntui.
Hessu ei päässyt hyppäämään ollenkaan sängylle tai sohvalle ja käveleminen oli aika hoippuvaa. Sängylle sain sen yhden kerran lopulta, mutta hypätessään alas takapää petti ja menetti tasapainon. Oli todella kurjaa katsoa tilannetta ja molemmat olimme yhtä avuttomia. Mieleen hiipi monen laisia mahdollisia syitä oireilulle. Ensimmäinen ajatus oli aivoverenvuoto, kun kerta noin äkisti alkoi. Toinen oli myrkytys, mutta kun ei ollut huonovointinen eikä tuntunut kipuilevan, niin en pitänyt sitä kovin todennäköisenä.
Hessu ei myöskään meinannun mennä aloilleen vaan sinnitteli seisoallaa jonkin tovin. Lopulta (ilmeisesti) rauhoittui/tottui oloon ja kävi maate ensin lattialle ja siitä siirtyi sitten itse sohvalle. Nyt siis onnistui tuo ylös kiipeeminenkin hyvin.
Ei kuitenkaan auttanut kuin katsoa aamuun, vaikka osa yöstä menikin itkiessä. Jossain vaiheessa olin kuitenkin nukahtanut. Aamulla Hessun vointi oli ihan ok. Ravistelu oli ainut asia mikä tuotti hiukka horjuttamista, mutta muuten liikkui hyvin ja oli muutenkin iloinen oma itsensä. Aamu pisuillakin nosti jalan mahdottoman korkealle (niin kuin ennenkin =) eikä hoippumisesta ollut tietoakaan. samoin kulki portaat normaalisti ylös, kuin myös kulki sohvalle ja alas ilman mitään liikkumis vaikeuksia. Oli niin kuin mitään ei olisi ollutkaan.
Netistä oli heti pakko katsoa mitä moisesta vanhan koiran käytöksestä sanotaan, kun ei se aivoverenvuotokaan voinut olla. Luulen, että Hessulla tuon aiheutti Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma, joka siis vaivaa yleensä vanhoje koiria. Aiheesta löytyy lisää tietoa TÄÄLTÄ ja ihmisten omaa pohdintaa TÄÄLTÄ
Vaiva onneksi menee itsekseen ohi ja elämä voi jatkua. Kyllä helpotti!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hui! Ymmärrän hyvin sun säikähdyksen. Mä vilkuilen monta kertaa päivässä Jehun suuntaan varmistuakseni, ettei se käyttäydy sille epänormaalilla tavalla. Onneksi meillä on Rimadylia, niin sitä voi vanhalle antaa jos näyttää kipuiselta. Mua vaan pelottaa, kun joskus vielä tulee se kerta, kun kipulääkkeetkään eivät enää auta :( Silloin tietenkin täytyy päästää vanhakoira Sateenkaarisilloille. Mä vaan toivon, ettei se hetki tulis ihan vielä.
Mutta tosi kiva, että Hessu jakselee nyt jo hyvin. Vanhat koirat on niin liikuttavia ja sulosia <3
Tuollaiset aina pelästyttävät, toivottavasti Hessulle ei tule mitään vastaavaa enää. Rapsutukset hienolle herrasmiehelle ja tietenkin Mervin siskolikalle myöskin. Ja pieni mainos: järjestämme ensi sunnuntaina Haminassa epävirallisen TOKO-kokeen ja match shown, sinnehän voisitte tulla testaamaan miten on voittajaluokka hallussa.
Hei. Kiva että Hessu voi taas hyvin:) Säikähdin ihan kauheasti kun luin ton jutun:( Ajattelin ekana että voisi olla joku verenkierto juttu?? Toivottavasti teillä on edessä viellä monta, monta ihanaa päivää ja vuotta edessä yhdessä:=0 Treenit näyttää menevän teilläkin ihan kivasti! Aika pätevä tuo Ruu kyllä onkin. Erikois terkut Milalta Ruulle (kivaa oli)! Jaksamisia vanhuksen kanssa.
No hui!!! Onneksi meni ohi, olisin passittanut lääkärille. Itse tosin olisin varmaan mennyt jo tarkistuttamaan, että kaikki on kunnossa. Toivottavasti on!! :)
Olen tässä itkeskellyt tuota mun muoria ja sitä kuinka se on vanhentunut. Aamullakin saan pitää aikamoista meteliä, tömistelyä ja valoshowta, että se herää uniltaan. Jos tökkään sitä hereille, se säikähtää oikein kunnolla. :(
Hui mikä pelästyminen, onneksi meni nopeasti ohi!
Tessa-mummo lähettää Hessu-papalle terveisiä ja nuo mustat Ruut'lle! :)
Lähetä kommentti