Päivittelyä

Monenlaista on ehtyinyt tapahtua tässä viime viikkojen aikana. Hessu-vanhus voi hyvin. Siltä poistettiin hammas edestä joka heilui. Tämä operaatio meni oikein hienosti nukutuksineen kaikkineen. Muutenkin Hessun voinnit ovat olleet hyvät. Välillä tuntuu, että sehän voi elää vaikka ikuisesti... mutta tiedänhän minä, että vanhat koirat voivat mennä varsin nopeasti...

Reenattu ollaan varsin ahkeraan. Aina jotain pientä hiettovaa esiintyy, mutta sehän on lajin henki. Tunnari laskuri näyttää tältä: 89+1-9=81 Yksi kämmi kävi syyslomalla, mutta muuten on mennyt varsin hyvin. Liikkeenä siis ollaan tätä tehty aikalailla pelkästään.

Syysloma oli varsin tapahtumarikas. Ensi kurvattiin lauantaina moikkaamaan Amy ja Touho-lappalaista Helsinkiin Tuomarinkylään. Koirilla oli kivaa keskenää, kuin myös omistajilla jutellessa kuinkas muutenkaan, kuin koiramaisia asioita. Lisäksi otettiin pienet reenit. Nämä ihan hyvin. Touhokin oli varsin pätevä =D

Maanantaina käytiin mummia moikkaamassa ja ajettiin jälki joka oli 200m pitkä ja vanhentui puolisentuntia. Ei keppejä, mutta palloja 3 kipaletta kylläkin. Hyvin toimi! Näitä aijon viljellä jäljelle jatkossakin. Noottia sai ohjaaja sössiessä jäljen lopun aiheuttaen pikkuiselle bc'lle harmaita karvoja... Lomalla ajettiin vielä yksi jälki joka suunilleen saman 200m parilla kulmalla ja tunnin vanhentumisella. Tämä toinen jälki ajettiin jälkeen yhdeksän illalla ja kun maalla oltiin, niin en nähnyt eteeni yhtää vaan roikuin koiran perässä kirjaimellisesti. Palloja oli kolme kipaletta myös, jotka löytyivät oikein hyvin. Ilemisesti siis oltiin kaiken aikaa jäljellä. Tämä oli niin mielenkiintoinen kokemus, että ehdottomasti pitää uusia. Tässä ei voinut auttaa vahingossakaan koiraa vaan piti luottaa 100% sen nenää, Hauskaa!!

Loppu viikko oltiinkin sitten Lappeenrannan päässä mökkeilen ja kavereita moikaten. Torstai päivä vietettiin Ullan ja bc Retu&Milan vieraana maalla lampaita ihmetellen, tokoa reenaten ja navetalla töitä tehden. Oli muuten varsin mukavaa touhua se lehmien parissa puuhaaminen. Sain opetella kuinka lypsykone toimii ja miten sieltä vetimestä saa manuaalisesti maidon tulemaan. Ja sain kun sainkin lopussa maitosuihkuja tulemaan, vähänkös olin ylpee moisesta ;0) Mila ja Ruut tulivat todella hyvin juttuun. Olivat ihan kuin kaksi marjaa. Välillä oli vaikee sanoa kumpi oli kumpi, niin samikset olivat nuo kaksi pientä trikki bc-tytteliä =) Eikä pojillakaan ollut mitään sanomista toisilleen vaikkeivat olleetkaan ihan niin ihastuneita toistensa seurasta, kuin tytöt.

Lampaat olivat aika hankalan oloisia ja asiaa vaikeutti entisestään se, että olivat jo sisätiloissa josta ne piti ensin saada kuljetettua käytävää pitkin ulos. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta varsin mallikkaasti Mila ne lopulta sai ulos vaikka joukossa ollut pässi pisti oikein urakalla kampoihin puskien Milaa. Ruu oli alku touhusta sangen hämmentynyt, mutta silti roikkui Milan perässä kaiken aikaa. Tuntui, kuin Mila olisi sanonut, että "Katsoppas Ruut, näin tämä homma menee". Ja Ruut'han katsoi!

Pihalla tarhassa saivat koirat liikutella lampaita muutamia kertoja edes takaisin, tai lähinnä se Mila niitä liikutteli Ruu'n taas hännystellessä perässä. Varsin kiinostunut kuitenkin tytteli oli villapöksyistä ja halusi kuitenkin pienistä pässi-Mila hässäköistä huolimatta yrittää jonkin sortin paimentamista. Lopussa saatiin sitten yrittää lampaiden vientiä sisälle ihan kahdestaan Ruu'n kanssa. Epäilin syvästi mitä siitä mahtaa tulla. Lambit kun olivat nurkassa ja Ruu on aina tähän asti mennyt elikoiden eteen, jos olen niitä yrittänyt nurkista punkea liikkeelle. Nyt se kuitenkin tuli ensimmäistä kertaa mun mukana nurkkaan ja kun sain lampaat liikkeelle Ruu kurvasi kauniin kaaren kohti tallin ovea ja hups vain sinne sisään ne painoivat Milan ottaessa vastaan ja ohjatessa ne takaisin karsinaan. Ruut puolestaan paineli lampaiden perässä suoraan karsinaan, mikä olikin varsin hienoa minusta. Se ei siis jännittänyt ahtaaseen paikkaan menemistä vaan tuntui olevan varsin rento tuossa tilanteessa.

Koho kohta tässä paivässä taisi kuitenkin olla se, että lopussa kun molemmat bc't oli karsinassa yksi lampaista loikkasi pienen sählingin jälkeen puoliksi Ruu'n päälle. Tyttö meni matalaksi, käänty ympäri ja saman tien takaisin kohti lammasta ja näykkäsi kunnolla. Tuntui tuumaavan, että "et kyllä hypi mun päälle" Tuo oli eka kerta kun Ruut käytti suuta ja olen todella iloinen siitä. En tarkoita, että sen nyt pitäisi ruveta lampaita puremaan, mutta hyvähän paimenen on osata myös tarvittaessa käyttä hampaitakin.

Navetassa taas ei oltu ihan niin kotona. Alun vietti karjakeittiössä, kun menin Ullan mukaan tutustumaan tilan töihin, mutta Mila tuntui tuumivan taas että "Tule vain, näin tämä homma täällä menee" ja Ruu kokosi hienosti itsensä ja tuli kapeille käytäville kävelemään. Täytyy sanoa, että vaikka tuo on tuollainen pieni ja kaikkea uutta epäilevä, niin sillä on ihanan paljon toimintakykyä. Vaikka sitä pelottaisi, niin se hetken pohdittuaan kokoo loistavasti itsensä eikä anna pelon häiritä tekemistä. Hieno pieni koira, ei voi muuta sanoa! Kiitos vain kovasti Ulla, että saatiin tulla. Tullaan joku toinenkin kerta mielellää! Ja niiden vasujen paimentaminen olisi myös kivaa kokeilla miten Ruut suhtautuu niihin.

Aaa... meinasi ihan unohtua! Käytiin Kirsin luona hieronnassa ja saatiin lupa jatkaa agi-liitoja! Selkä oli todella hyvänä, eli hieronta, fyssari, BOT-loimi ja pyrälenkit ovat auttaneet, joten niillä jatketaan. Niskassa oli tuore jumi, joka saatiin heti aukeamaan. Samoin lantion alueella oli pieni lukko joka myös aukesi mitään kummempia ongelmia. Hyvä, hyvä ja eikun torstaina Hyvinkäälle halli reeneihin. Innolla odotan sitä =D