perjantai 1. tammikuuta 2010
tiistai 29. joulukuuta 2009
Pyryharakka!
Malminkartanolla reenaas. Treeni kavereina tällä kertaa Tiia ja Emmi bortsuineen. Paikkana toimi pientä toria muistuttava aukio, jonka läpi kulki ihmisiä ja satunnaisesti autoja. Kirjasto toisella puolella ja ravintola toisella puolella, eli häiriöö ihan omiksi kotitarpeiksi ;0) TIIA toimi taas hovikuvaajana, kiitos siitä Tiia!
Ruu oli varsin vauhdikkaalla tuulella ja seuraaminen menikin sitten hötkyilessä. Emmi sanoi kauniisti, että muistuttaa hämähäkkiä, mutta pyryharakka se musta lähinnä oli. Ainut plussa oli se ettei painanut, ei edistänyt, ei poikittanut ja pään asento oli oikein hyvä. Eli kaikki se mihin nyt ollaan kiinitetty huomiota oli hyvää, mutta sitten kaikki muu vuoti! Eli taas palkkaus kuvioita muuttamaan.... on tää kyllä, sanon minä =D
Liikkeestäistu oli ihan ok. Emmi käskytti ja naksutti. valmisteleva osuus oli myös hyvä.
Luoksetulo ensin suorapalkka ja sitten stoppi (seiso) ja loppuun suorapalkka. Vauhtiin nähden oikein hyvä stoppi. Mutta eihän se sääntöjen mukaan ole missään nimessä 10 kait tuolle vauhdille täytynee ruveta jotain tekemään. Taidan lopettaa toistaiseksi suorapalkkauksen tässä liikkeessä, jos se hiukka rauhoittaisi menoa... hmmm.
Ruutu pariin kertaan. Ekalla hiukka kaarrosta oikealle, kun hämy merkit hiukka sotki toista, mutta mielestäni kaarsi todella hyvin takaisin linjalle ja meni Ruutuu sisään suoraan edestä ja keskelle tarjosi paikkaa. Tokalla sitten aivan suora ruutu ja paikan haku joka ok.
-TAUKO-
Hyppynouto oli ok. Emmi liikkuroi. Ei palkkaa.
Metallinouto myös ok, ei palkkaa.
Tunnari jossa Emmi edelleen liikkuroi. Tehtiin vierailla kapuloilla. Hyvin sain kierrokset alas edellisten noutojen jälkeen. Haisteli Ruu'ksi rauhallisesti. Ei klähminyt tai nostellut ja kun oma osui kohdalle otti sen epäröimättä. Tämä liike näyttää taas olevan nousu suhteessa. Voi miten tyytyväinen olinkaan toiseen!
-TAUKO-
Kaukot loppuun. Otin M-I-S-M-S-I-M Hiukka seikkaili edes takas, mutta hyvin vähän. Olin tähänkin oikein tyytyväinen. Koira oli todella rentona ja pompahteli iloisesti. Nyt on siis tiessään jähmeilyt tämän liikkeen kohdalla, hyvä, hyvä!
Ihan viimeiseksi otin Hessulla ruudun ja tunnarin. Ruutua ei meinannut löytää (mutta eihän se sitä kisatessaankaan oikein meinannut =) mutta Tiian näyttäessä uudestaan lelua löysi lopulta perille. Tunnarissa haisteli hyvin kaikkia, otti oman, mutta jostain syystä epävarmuus iski ja pudotti haistellakseen vielä lisää. Otti kuitenkin oman ja toi sen mälväten kuuluvasti =D Lisäksi Hessu huusi taas koko treenin ajan toisten tehdessä liikkeitä. Se kun on siitä ihan yhtä hauskaa, kuin itse treenaaminen... noh, onhan se partis ;0)
Ruu sai tehdään loppuun vielä hyppynoutoa. Tiia naksautti aina, kun Ruut oli hypyn päällä. Heitin tarkoituksella molemmille puolille vinoon. Hyvin haki takaisin tullessa hypyn. Mennessä katsoo todella tiiviisti kapulaan, joten on muistettava antaa hyppy käsky aluksi, muuten livistää kapulan perään hyppäämättä.
Alla muutamia kuvia Ruu'n ilottelusta elisissä treeneissä. Huomatkaa miten tassut eivät meinaa osua maahan seuraamisessa. Toisella kun oli vain niin kertakaikkisen hauskaa!
Loput Tiian ottamat kuvat löytyvät TÄÄLTÄ
Sitten Hessun kuulumisia. Käytiin tänää Järvetissä ottamassa B12 ja Folaatti. Niiden tulokset tulevat muutaman päivän päästä. Otatin vielä ison verenkuvan. Tämä oli Hessulla täysin puhdas. Ei missään mitään vikaa, ei edes lähellä raja-arvoja suuntaan tai toiseen. Eli Hessun ongelma on ohutsuolessa, mikä nyt olikin tiedossa, mutta haluttiin vain varmistua, ettei johdu maksasta, munaisista tms. Luulen, että jos tuo suolen tilanne saadaan tasoittumaan ja B12 oikealle tasolle, niin Hessu voi hyvinkin elää 15 vanhaksi. Se kun on muuten niin hyvässä kunnossa, eikä sydän tai ylipaino vaivaa. Lenkkejä se tekee edelleen vaivatta nuorempien mukana säällä kun säällä ja helmikuussa mittariin tulee 13-vuotta!
perjantai 18. joulukuuta 2009
torstai 17. joulukuuta 2009
Tuumailua tunnarista
Nyt sitten, kun se varmuus oman löytämisen suhteen on saavutettu ( n. 80 tunnaria, joista 8 väärää), niin sitten alkaa vireen muokkaaminen urakalla ko. liikkeessä. Sitä ei lienee saavuteta juuri muulla (sopivan alhaiselle tasolle) kuin ruokapalkalla. Ruu ei juuri edelleen(kään) arvosta ruokaa kovin korkealle, joten saas nähdä kuin käy. Vire varmaan saadaan alemmas, mutta saattaa ilmetä lieve ilmiönä kapulan mälväämisenä ja jopa haluttomuutena tuoda se. Mutta siihen on onneksi toiset lääkkeet, joten ei kun vireen kimppuun.
Nyt sitten pyrin tekemään tunnari kerran päivässä (taas =) Tärkeää on tehdä se aina lenkin jälkeen ei ennen. Ennen tunnaria syötän jonkun herkun (esim. mahalaukku siivun) ja puhun rauhallisella äänellä "rauhotu" Haluan, että ehdollistuu rauhalliseen mielen tilaan tuolla sanalla. Sitten vien kapulat paikalleen ja teen normi virittelyt. Ennen kuin lähetän kapuloille syötän vielä parit herkut saate sanoilla "rauhotu" Sitten vielä itse huokaan ja pyrin rentouttamaan oman kropan, ennen kuin lähetän koiran matkaan.
Olen tehnyt nyt tätä muutaman kerran ja huomaan, että tämä todella auttaa. Ruu kyllä lähtee edelleen matkaan, kuin nappi housuista, mutta ei kaahota palikoiden päälle kita auki. Eli on ruvennut haistelemaan ja keskittyy puuhaansa. Vielä ei ole myöskään ilmennyt sivu juonteita, eli palauttaa ihan nätisti. Loppuun annan vielä nameja sivulla sekä isomman herkun jonka aikana taas hoen "rauhotu" Tämän vire muokkauken myötä menee siis virittely sana uusiksi, eli se on tästä lähtien "rauhotu"
Sisällä kun tekee, on myös tärkeää Ruu'n kanssa muistaa, että on matto pyllyn alla... ai miksikö?! Tyttö lähtee aina niin vauhdilla, että laminaattilattialla tassut sutii hetken tyhjää, ennen kuin pääsee matkaan. Tämä ei haittaa muuten (laminaatti on kyllä koiran kynsien kestävää) mutta musta tuntuu, että tuo lähtö ruopiminen aiheuttaa entisestään kierrosten nousua, kun sutii ja sutii ja mieli on jo kapuloilla. Ei tarvittaisi enää yhtään patoamisia tähän liikkeeseen ;0)
Nyt sitten pyrin tekemään tunnari kerran päivässä (taas =) Tärkeää on tehdä se aina lenkin jälkeen ei ennen. Ennen tunnaria syötän jonkun herkun (esim. mahalaukku siivun) ja puhun rauhallisella äänellä "rauhotu" Haluan, että ehdollistuu rauhalliseen mielen tilaan tuolla sanalla. Sitten vien kapulat paikalleen ja teen normi virittelyt. Ennen kuin lähetän kapuloille syötän vielä parit herkut saate sanoilla "rauhotu" Sitten vielä itse huokaan ja pyrin rentouttamaan oman kropan, ennen kuin lähetän koiran matkaan.
Olen tehnyt nyt tätä muutaman kerran ja huomaan, että tämä todella auttaa. Ruu kyllä lähtee edelleen matkaan, kuin nappi housuista, mutta ei kaahota palikoiden päälle kita auki. Eli on ruvennut haistelemaan ja keskittyy puuhaansa. Vielä ei ole myöskään ilmennyt sivu juonteita, eli palauttaa ihan nätisti. Loppuun annan vielä nameja sivulla sekä isomman herkun jonka aikana taas hoen "rauhotu" Tämän vire muokkauken myötä menee siis virittely sana uusiksi, eli se on tästä lähtien "rauhotu"
Sisällä kun tekee, on myös tärkeää Ruu'n kanssa muistaa, että on matto pyllyn alla... ai miksikö?! Tyttö lähtee aina niin vauhdilla, että laminaattilattialla tassut sutii hetken tyhjää, ennen kuin pääsee matkaan. Tämä ei haittaa muuten (laminaatti on kyllä koiran kynsien kestävää) mutta musta tuntuu, että tuo lähtö ruopiminen aiheuttaa entisestään kierrosten nousua, kun sutii ja sutii ja mieli on jo kapuloilla. Ei tarvittaisi enää yhtään patoamisia tähän liikkeeseen ;0)
Ruu'n asenne edelleen nameja kohtaan, hih =D (kuva: Leena)
tiistai 15. joulukuuta 2009
kaikenlaista...
... puuhaa on ollut ja reenattukkin kohtalaisen ahkerasti. Ainut mikä ei niin ahkeraa ole ollut, on tämä blogin päivittäminen. Olen ollut ihan kuitti poikki ja univelka painaa päälle. Joululoma alkaa onneksi ensi maanantaina ja sitä herkkua kestääkin sitten lähes 2,5 viikkoa. Koulussa on sitten ihanaa olla töissä =)
Viime viikonloppu vierähti kokonaan messarissa. Osallistuttiin oheisohjelman toteuttamiseen. Isossa kehässä esiteltiin molempina päivinä suosituimpia palveluskoira rotuja. Bc'tä oli Ruu'n lisäksi kolme. Ruun tehtävänä oli tuoda kaiken kansan tietoon, että bortsuja löytyy lyhytkarvaisinakin, vaikkei niitä juuri näyttelyissä näekkään.
Ruut käyttäytyi edukseen koko viikonlopun ajan vaikka koira/ihmis määrä oli valtava. Henkisesti kuitenkin päivät olivat toiselle uuvuttavia ja se näkyikin siinä, kun tultiin kotiin, niin Ruu kaatui suorilta jaloiltaa sänkyyn ja nukkui siinä aamuun asti.
Isokehä, valot, uusi alusta, kuulutus, skriinit ja ihmiset katsomossa, eivät toista hetkauttaneet. Ensimmäisenä päivänä annoin toisen pompotella hiukka sinne ja tänne, että sai katsoa mihin oikein tultiin. Toisena päivänä päätin ottaa ringin kierron hyvänä häiriö harjoitteluna ja seuruutin koko pätkän (3 kierrosta) Ruu seurasi ihan hyvin ja kontaktikaan ei tippunut kuin muutaman kerran ja senkin korjasi itse heti. Ei kuitenkaan ollut parasta Ruu'ta, mutta ihan tyytyväinen olin tytön seuraamiseen kaiken sen hässäkän keskellä.
Lisäksi otin molempina päivinä tunnarin. Ei tainnut olla ihan viisas ratkaisu. Tein molempina päivinä ko. liikkeen aika loppu päässä. Tämä näkyi ikävästi häsläämisenä kapuloilla (lauantaina viuhto tassuilla palikat sinne tänne ja klähmi kaikkia) ja sunnuntaina suoranaisena keskittymishäiriönä, kun toi suht monta kertaa peräkkäin väärän ja nosteli hiukka kaikkia =( Muut liikkeet meni kuitenkin ihan kohtalaisesti. Luoksetulot tosin valui aivan liian pitkäksi alustan liukkaudesta johtuen, mutta koira kuitenkin selvästi yritti pysähtyä vaadittaviin asentoihin, joten olen ihan tyytyväinen tähänkin liikkeeseen.
Mutta mitä tulee vielä tunnariin niin, lelupalkan palauttaminen on ollut huono ratkaisu. Ruu ei meinaa keskittyä muutenkaan vaan viuhtoo menemään. Tuo kuitenkin todella luotettavasti oman, mutta kasalla tuntuu tapahtuvan yhtä ja toista, ennen kuin päätyy omaan (onneksi kuitenkin päätyy omaan) Tämä on harmi, kun meillä niin pitkään tuo tunnari näytti hyvältä ja koiran asenne liikkeen aikana suht hyvä. Nyt vain täytyy ruveta tekemään tunnaria joka kerta reeneissä ja aina viimoisena, että on saanut purkaa isompia höyryjä pois. Lisäksi aina lenkin lopuksi tunnari (että saan koiran oikeaan vireeseen) Sisällä ei enää yhtään tunnaria, eikä lelulla palkata. Luulen, että tämä kyllä tuottaa tulosta, mutta harmittaa vain, kun se oli niin hyvä ja nyt ollaan tässä =( Mutta tätähän tämä toko on, jatkuvaa pähkimistä liikkeiden välillä. Aina kun saa yhden pelaamaan, niin toinen prakaa =D Siinä lienee se lajin suola!
Messarista tuli osteltua myös aikapaljon kaiken laista. Ruu sai uuden hienon Hurtan pannan ja Hessu hienon vinkuvan pehmokalan ja molemmat yhteiseksi uuden pedin. Lisäksi erilaisia herkkuja ja luita tuli ostettua varastoon, kun kerta messuhintaan saa.
Oli todella kiva nähdä kavereita, joita näkee harvemmin. Toisia kerran vuoteen Messarissa =) Mukavaa oli myös nähdä Annia ja Riimiä, jotka kyläilivät samalla luonani, kun osallistuivat sunnuntain karkeloihin. Tervetuloa uudestaan, jos näillä nurkilla päätät käydä näytelmissä!
Ja kiitos kaikille tsempityksistä Hessun tiimoilta. Hessu voi oikein hyvin. Kävimme ottamassa uuden pistoksen B-vitamiinia perjantaina ja joulun jälkeen loppu kuusta olisi tarkoitus ottaa uudet kokeet, että nähdään onko arvot lähteneet nousemaan. Hessu on ollut vieläkin virkeempi noiden pistoksien jälkeen, joten luulen, että ovat alkaneet puremaan, hyvä, hyvä katsotaan mitä tuleman pitää!
Viime viikonloppu vierähti kokonaan messarissa. Osallistuttiin oheisohjelman toteuttamiseen. Isossa kehässä esiteltiin molempina päivinä suosituimpia palveluskoira rotuja. Bc'tä oli Ruu'n lisäksi kolme. Ruun tehtävänä oli tuoda kaiken kansan tietoon, että bortsuja löytyy lyhytkarvaisinakin, vaikkei niitä juuri näyttelyissä näekkään.
Ruut käyttäytyi edukseen koko viikonlopun ajan vaikka koira/ihmis määrä oli valtava. Henkisesti kuitenkin päivät olivat toiselle uuvuttavia ja se näkyikin siinä, kun tultiin kotiin, niin Ruu kaatui suorilta jaloiltaa sänkyyn ja nukkui siinä aamuun asti.
Isokehä, valot, uusi alusta, kuulutus, skriinit ja ihmiset katsomossa, eivät toista hetkauttaneet. Ensimmäisenä päivänä annoin toisen pompotella hiukka sinne ja tänne, että sai katsoa mihin oikein tultiin. Toisena päivänä päätin ottaa ringin kierron hyvänä häiriö harjoitteluna ja seuruutin koko pätkän (3 kierrosta) Ruu seurasi ihan hyvin ja kontaktikaan ei tippunut kuin muutaman kerran ja senkin korjasi itse heti. Ei kuitenkaan ollut parasta Ruu'ta, mutta ihan tyytyväinen olin tytön seuraamiseen kaiken sen hässäkän keskellä.
Lisäksi otin molempina päivinä tunnarin. Ei tainnut olla ihan viisas ratkaisu. Tein molempina päivinä ko. liikkeen aika loppu päässä. Tämä näkyi ikävästi häsläämisenä kapuloilla (lauantaina viuhto tassuilla palikat sinne tänne ja klähmi kaikkia) ja sunnuntaina suoranaisena keskittymishäiriönä, kun toi suht monta kertaa peräkkäin väärän ja nosteli hiukka kaikkia =( Muut liikkeet meni kuitenkin ihan kohtalaisesti. Luoksetulot tosin valui aivan liian pitkäksi alustan liukkaudesta johtuen, mutta koira kuitenkin selvästi yritti pysähtyä vaadittaviin asentoihin, joten olen ihan tyytyväinen tähänkin liikkeeseen.
Mutta mitä tulee vielä tunnariin niin, lelupalkan palauttaminen on ollut huono ratkaisu. Ruu ei meinaa keskittyä muutenkaan vaan viuhtoo menemään. Tuo kuitenkin todella luotettavasti oman, mutta kasalla tuntuu tapahtuvan yhtä ja toista, ennen kuin päätyy omaan (onneksi kuitenkin päätyy omaan) Tämä on harmi, kun meillä niin pitkään tuo tunnari näytti hyvältä ja koiran asenne liikkeen aikana suht hyvä. Nyt vain täytyy ruveta tekemään tunnaria joka kerta reeneissä ja aina viimoisena, että on saanut purkaa isompia höyryjä pois. Lisäksi aina lenkin lopuksi tunnari (että saan koiran oikeaan vireeseen) Sisällä ei enää yhtään tunnaria, eikä lelulla palkata. Luulen, että tämä kyllä tuottaa tulosta, mutta harmittaa vain, kun se oli niin hyvä ja nyt ollaan tässä =( Mutta tätähän tämä toko on, jatkuvaa pähkimistä liikkeiden välillä. Aina kun saa yhden pelaamaan, niin toinen prakaa =D Siinä lienee se lajin suola!
Messarista tuli osteltua myös aikapaljon kaiken laista. Ruu sai uuden hienon Hurtan pannan ja Hessu hienon vinkuvan pehmokalan ja molemmat yhteiseksi uuden pedin. Lisäksi erilaisia herkkuja ja luita tuli ostettua varastoon, kun kerta messuhintaan saa.
Oli todella kiva nähdä kavereita, joita näkee harvemmin. Toisia kerran vuoteen Messarissa =) Mukavaa oli myös nähdä Annia ja Riimiä, jotka kyläilivät samalla luonani, kun osallistuivat sunnuntain karkeloihin. Tervetuloa uudestaan, jos näillä nurkilla päätät käydä näytelmissä!
Ja kiitos kaikille tsempityksistä Hessun tiimoilta. Hessu voi oikein hyvin. Kävimme ottamassa uuden pistoksen B-vitamiinia perjantaina ja joulun jälkeen loppu kuusta olisi tarkoitus ottaa uudet kokeet, että nähdään onko arvot lähteneet nousemaan. Hessu on ollut vieläkin virkeempi noiden pistoksien jälkeen, joten luulen, että ovat alkaneet puremaan, hyvä, hyvä katsotaan mitä tuleman pitää!
torstai 10. joulukuuta 2009
Väärällä alalla!
Hessu on saanut lähi aikoina toisen samanlaisen kohtauksen, mutta lievempänä. Lähdettiin sitten ell. juttusille. Kaupungin ell. kuitenkin tuumasi kyseessä olevan "vain" epilepsian. Olin kuitenkin lukenut, että B-12 vitamiinin puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita (keskushermosto)Kyseessä siis tärkein hermostovitamiini. Ko. lekuri ei katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään kokeita, joten pyysin häntä sitten vartavasten ottamaan näytteen ja lähettämään Vetlab'n. Hassuinta hommassa oli se, että lääkäri tiedusteli multa minkä kokeen halusin koiralta otettavan. Epäilin Hessun suolistotulehduskesta (Hessullahan on ollut 4-vuotiaasta lähtien krooninen suolistotulehdus) johtuvaa B-12 vitamiinin puutosta ja pyysin, että ottaa sen ja folaatin. Tämän jälkeen emme enää keskustelleet lääkärin kanssa.
Ell. soitti mulle viikon alussa ja myönsi, että Hessun ko. arvot olivat päin mäntyä. B-12 oli Hessulla alle 150 viitearvojen ollessa 200-850 lisäksi tuo 150 alitus viittaa todella alhaisiin lukemiin, kun tuon lukeman jälkeen ei ole taulukossa arvoja, eli Hessulta ei saatu tietää todellista lukemaa. Folaatti pojalla on 2,8 viite arvojen ollessa 3-14 Puljun vaihto oli siis edessä ja suuntasimme vaki ell. luokse Järvettiin. Halusin itse ottaa asioista myös selvää mihin noi Hessun arvot viittaisi (olen aina siis ollut kiinostunut lääketieteestä ja sisätaudeista). Oma maalikon diagnoosi Vetlabin sivujen mukaan oli, että Hessulla on pitkäaikainen koko ohutsuolen alueella oleva paha tulehdus. Tämä tuntui mielestä varsin loogiselta, koska Hessulla on viimeisen kahden vuoden aikana ollut ruokinta asiat epätasapainossa, johtuen mun yhdestä pitkäaikais ruokakokeilusta ja siitä, että alueelle jonne muutimme pari vuotta sitten asuu vanhoja ihmisiä, jotka tykkäävät ruokkia lintuja parvekkeelta heittäen kokonaisia leipiä pitkin pihanurmea. Hessu on näitä päässyt syömään ollessaan vapaa ja vatsa on siis oireillut aika voimakkaasti viimeisen kahde vuoden ajan.
Eilen sitten olimme Elli Kivikosken juttusilla. En puhunut hänelle omista epäilyistä, mutta kerroin koko tilanteen ja näytin nuo uudet verikokeen tulokset. Hän päätyi täysin samaan diagnoosiin, kuin minäkin =D Päätettiin aloittaa Hessulla B-vitamiinin antaminen pistoksena säännöllisin väli ajoin ja seuraava verikoe otetaan reilu parin viikon päästä pistoksesta. Tarkistetaan lähteekö arvot nousemaan. Samalla otetaan (varoiksi) isoverenkuva. Ei kuitenkaan uskonut Hessulla olevan maksassa/munuaisissa mitään, kun on niin hyvä kuntoinen ja lenkkeilee edelleen samat lenkit nuoremman mukana. Mutta samallahan nuokin tulee tarkastettua, kun otetaan se B-12 ja folaatti.
Eli taidan siis olla väärällä alalla. Olenkin ihan pikku-tytöstä lähtien haaveillut ell. ammatista. Tämä kaatui kuitenkin siihen, etten oikein ole luku ihmisiä... Harmi sinäänsä koska mua todella kiinnostaisi eläinten sairaudet ja luen niistä todela paljon eri paikoista, mutta mitä tulee matikan tai kielten opiskeluun, niin ei kyllä ole mun juttu ja siihen se sitten tyssää. Eläin lääkikseen päästessäni olisin kyllä varmaan valtavan innoissaan ja hakisin kaiken mahdollisen tiedon... Mutta olipas mukavaa huomata, että jonkin lainen tieto on karttunut ihan maalais opiskelujen pohjalta ja päädyttiin samaan taudin kuvaan ammatti ihmisen kanssa =D
Summa summarum: Hessu siis saa pistoksia (B-12) ja toden näköisesti toipuu oikein hyvin vajeestaan ja jatkaa virkeää vanhuksen elämää lenkkeilen huomattavasti useammin hihnassa, kun possuna mussuttaa ulkoa kaiken mahdollisen mikä vain sattuu osaumaan kuonon eteen!
Ell. soitti mulle viikon alussa ja myönsi, että Hessun ko. arvot olivat päin mäntyä. B-12 oli Hessulla alle 150 viitearvojen ollessa 200-850 lisäksi tuo 150 alitus viittaa todella alhaisiin lukemiin, kun tuon lukeman jälkeen ei ole taulukossa arvoja, eli Hessulta ei saatu tietää todellista lukemaa. Folaatti pojalla on 2,8 viite arvojen ollessa 3-14 Puljun vaihto oli siis edessä ja suuntasimme vaki ell. luokse Järvettiin. Halusin itse ottaa asioista myös selvää mihin noi Hessun arvot viittaisi (olen aina siis ollut kiinostunut lääketieteestä ja sisätaudeista). Oma maalikon diagnoosi Vetlabin sivujen mukaan oli, että Hessulla on pitkäaikainen koko ohutsuolen alueella oleva paha tulehdus. Tämä tuntui mielestä varsin loogiselta, koska Hessulla on viimeisen kahden vuoden aikana ollut ruokinta asiat epätasapainossa, johtuen mun yhdestä pitkäaikais ruokakokeilusta ja siitä, että alueelle jonne muutimme pari vuotta sitten asuu vanhoja ihmisiä, jotka tykkäävät ruokkia lintuja parvekkeelta heittäen kokonaisia leipiä pitkin pihanurmea. Hessu on näitä päässyt syömään ollessaan vapaa ja vatsa on siis oireillut aika voimakkaasti viimeisen kahde vuoden ajan.
Eilen sitten olimme Elli Kivikosken juttusilla. En puhunut hänelle omista epäilyistä, mutta kerroin koko tilanteen ja näytin nuo uudet verikokeen tulokset. Hän päätyi täysin samaan diagnoosiin, kuin minäkin =D Päätettiin aloittaa Hessulla B-vitamiinin antaminen pistoksena säännöllisin väli ajoin ja seuraava verikoe otetaan reilu parin viikon päästä pistoksesta. Tarkistetaan lähteekö arvot nousemaan. Samalla otetaan (varoiksi) isoverenkuva. Ei kuitenkaan uskonut Hessulla olevan maksassa/munuaisissa mitään, kun on niin hyvä kuntoinen ja lenkkeilee edelleen samat lenkit nuoremman mukana. Mutta samallahan nuokin tulee tarkastettua, kun otetaan se B-12 ja folaatti.
Eli taidan siis olla väärällä alalla. Olenkin ihan pikku-tytöstä lähtien haaveillut ell. ammatista. Tämä kaatui kuitenkin siihen, etten oikein ole luku ihmisiä... Harmi sinäänsä koska mua todella kiinnostaisi eläinten sairaudet ja luen niistä todela paljon eri paikoista, mutta mitä tulee matikan tai kielten opiskeluun, niin ei kyllä ole mun juttu ja siihen se sitten tyssää. Eläin lääkikseen päästessäni olisin kyllä varmaan valtavan innoissaan ja hakisin kaiken mahdollisen tiedon... Mutta olipas mukavaa huomata, että jonkin lainen tieto on karttunut ihan maalais opiskelujen pohjalta ja päädyttiin samaan taudin kuvaan ammatti ihmisen kanssa =D
Summa summarum: Hessu siis saa pistoksia (B-12) ja toden näköisesti toipuu oikein hyvin vajeestaan ja jatkaa virkeää vanhuksen elämää lenkkeilen huomattavasti useammin hihnassa, kun possuna mussuttaa ulkoa kaiken mahdollisen mikä vain sattuu osaumaan kuonon eteen!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Pikkujoulut ja tavoitteet vuodelle 2010
Lauantaina oltiin sessujen kanssa koirien pikkujouluissa, jotka UKU'laiset järjesti. Ohjelmassa oli glöki ja pipari tarjoilua, pieni temppurata, joka sisälsi agility putken, pukottelua ym. mukavaa. Sekä koirille lahjat. Ruu sai tehdä avo-luokan putkeen palkatta. Tämä oikein mainio paitsi, että istui seisomisen. Ja väli siirtymät eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä. Tytteli kun oli lentelemässä sinne ja tänne merkki viidakossa.
Tekemistä ne eivät kuitenkaan haitanneet ja kontakti oli todella hyvä.
Hessu taas sai osallistua koirien temppurataan. Ja kyllä pojalla olikin hauskaa. Huusi kuin heikkopäinen alusta loppuun, mutta niinhän ne partikset aina =)
Sitten ensi vuoden tavaoitteita/suunitelmia:
Tekemistä ne eivät kuitenkaan haitanneet ja kontakti oli todella hyvä.
Hessu taas sai osallistua koirien temppurataan. Ja kyllä pojalla olikin hauskaa. Huusi kuin heikkopäinen alusta loppuun, mutta niinhän ne partikset aina =)
Sitten ensi vuoden tavaoitteita/suunitelmia:
- TOKO'ssa saada TK3 (kolmella kisalla) ja 1-tulos EVL'stä (mahd. TK4 loppuvuodesta) Salainen haave (joka ei siis enää tämän jälkeen ole salainen =) saada koira 1-tulos putkella valioksi. Lisäksi sijoittuminen syksyn piirin kisoissa kolmen sakkiin.
- Joukkueeseen pääseminen toko-sm kisoihin ensi kesänä ja voi-luokassa sijoittuminen.
- Helmi/maaliskuussa Ruu'n sterilointi
- Agi'ssa päästä kisaamaan ja mahdollisesti loppu vuodesta siirtyä kakkosluokkan.
- BH-kokeen suorittaminen
- Hessulla mahdollisimman terveenä pysyminen ja Ruu'lla samoin =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
