Taas on vierähtänyt tovi edellisestä bloggauksesta. Eikä kaiketi ole luvassa parannusta lähi tulevaisuudessakaan. Sen verran aikaan saamaton tämä mun elämä tällä hetkellä on. Mutta mennämpä tuohon rukousvastaukseen, jonka koin muutama viikko takaperin. Mulla oli kuukauden vanha uusi puhelin. Olin sitten eräänä sunnuntaina vessassa ja tietenkin puhuin samalla luuriin. Kuinka sattuikaan, että tuona aamuna mulla oli vatsa sekaisin ja vessa vetämättä. Lopun lukija saattaa arvatakkin... plumps! ja sinnehän se sukelsi. En suinkaan rynnännyt työntämään kättäni moisen ryynin sekaan, mutta hetken tuumattuani päätin sen sieltä nostaa, kun ei sitä kaiketi voinut vetää alaskaan.... YÄK!!
Yritin putsata ja kuivata puhelinta parhaani mukaan, mutta mykkähän se oli. Pari päivää operaattori oli mykkä, kunnes taas yhden kokeilun ja rukouksen jälkeen käynistyi iloisesti PIN-koodia kysellen!!
Olen aikaisemminkin kokenut ihmeen ja rukousvastauksen liittyen puhelimeen. Ensimmäinen kännykkäni vuosia sitten oli ollut mulla vain kuukauden, kun unohdin sen takkini taskuun ja näin se päätyi pesukoneeseen kera pesuaineen ja neljänkympin ohjelman. Olin asiasta harmissani, kun kertomattakin on selvää ettei uusi puhelimeni inahtanutkaan moisen käsittelyn jälkeen. Epäilin näinkö rukous auttaisi, tai lähinnä epäröin, että näinkö Jeesus viitsisi vastata näin arkipäiväiseen pyyntöön, mutta äiti totesi, että "Anna nyt Jumalalle edes mahdollisuus" Niin'pä laitoin kädet ristiin, huokaisin ylös päin ja laitoin puhelimen kasaan ja hämmästys oli suuri; Puhelin toimi kuin toimikin, ihan kun mitään ei olisikaan kaksi päivää aikaisemmin tapahtunutkaan!!
Kun onnettomuus oli sattunut olin ollut yhteydessä kännykköjä myyvään liikkeeseen josta kerrottin, että puhelimeni (Nokia 3310) ei ole edes roiskesuojattu, joten mahdollisuus siihen, että se tuosta pesukone hässäkästä olisi selvinnyt oli myyjän mielestä mahdottomuus. Akku nimittäin hapettuu, kun joutuu veteen ja sen jälkeen ilman kanssa tekemisiin hajoittaen näin myös puhelimen. SIM-kortin kohtalosta ei ollut ihan varma. Sanoi että se mahdollisesti oli saattanut selvitä, joskaan sekään ei ole ihan varmaa.
Rukouksen jälkeen, kuitenkin puhelimeni toimi moitteettomasti vielä pitkään ja mikä ihmeellisintä akku ei edes hapettunut, enkä näin ollen joutunut siihen vaihtamaan uutta. Samoin SIM oli ok!! Tähän kohtaan on mainittava, että takki ei ollut todellakaan koretex ja eikä pesuohjelma lyhyimmästä päästä ajallisesti. Työkaveri nauroikin kuullessaan näistä kahdesta ihmeestä, että mun kannattaisi hakea töihin firmaan, joka korjaa puhelimia. Kävisi varsin näppärään puhelimien korjaus, kun laittaisin vain kädet ristiin ja siirtyisin seuraavaan puhelimeen ;0) Pitääkin harkita alan vaihtoa =D
Sitten muita kuulumisia. Ollaan ahkerasti tokoiltu vaikken olekkaan jaksanut reenejä naputella tänne. Seuraamista ollaan otettu pitkinä pätkinä ja alkaa rauhoittua kivasti. Lisäksi ollaan kokeiltu seuruuta niin, että lelu on kannon nokalla (koti pihalla) Tämä aiheuttaa yllättävän paljon katseen herpaantumista ja lelun suuntaan vilkuilua =o Kävelemme kantoa ympäri, teemme askel siirtymia ja pitkiä suoria kannosta pois ja kohti. Haluan tietoisesti jättää lelun näköpiiriin ja haetaan se sitten yhdessä, kun kontakti ja paikka hyvä. Ihan kiva reeni ja saa lisää haastetta seuruuseen.
Liikkeestä istuminen edistyy myös hyvin, joskin haluan pelata varman päälle ja tehdään mahdollisimman hetsaamattomasti -> varmuus.
Tunnari oikein hyvällä mallilla. Olen nyt ruvennut tekemään, niin että otetaan tunnari kerran päivässä liikkeenä. Mulla on ulkosalla hajustamattomat kapulat yötä päivää. Sinne vien aina oman ja hyvin tuntuu nenä toimivan. Tällä hetkellä 8/11 on onnistunut, eli ihan hyvä onnistumisprosentti. Pidän tunnarilaskuria ja päivitän tänne aina välillä kuinka monta ollaan tehty ja moniko on onnistunut. Aloitettiin tunnari-tehotreenit ja tätä olisi tarkoitus jatkaa muutama kuukausi ajatuksella, varmutta rutosti lisää.
Lisäksi joka kerta virittelen koiran alkuun johon kuuluu oma kääntyminen, ennen liikkeen alkua (myös yksin) Kaverin ollessa läsnä teemme samat rutiinit, ainoana erotuksena se, ettei yhteisessä treenissä käytetä vieraita kapuloita (ruu kuumuu yleisistä reeneistä ja liikkuroinnista) vaan liikkuri vie mun kapulan ja repii heinää sen päälle. Näin saadaan tehtyä tunnari turvallisesti liikkeenomaisesti. Lisäksi heinä haisee vieraalle, mikä sekin hyvä juttu.
Ruu ei enää juurikaan pureskele varsinaisesti tunnari palikkaa, muttaa saattaa korjata sitä suussaan jopa pari kolme kertaa (pyöräyttää sitä suussa ympäri) ennen sivulle tuloa. Yleensä kuitenkin tekee tämän vain yhden kerran. Ollaan myös kovasti reenattu tunnarin palautusta, niin että jätän Ruu'n seisomaan ja kapulan sen tassujen eteen. Menen n. 10m päähän ja pyydän "hakemaan" Tässä reenissä Ruu ei pyörittele kapulaa juuri koskaan. Palkkailen välillä nostoista, välillä puolivälistä ja välillä ihan lopussa. Tuntuu toimivan.
Lisäksi ollaan otettu ihan perus settiä, jossa ei ole huomauttamista. Toimii pääsääntöisesti aikas kivasti kaikissa liikkeissä ja innolla odotankin mitä mahdollinen joulukuun Pieksämäen-koe tuo tullessaan ;0)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Pieksämäelle astikko ootte menossa?! :O Tuleekos vähän pitkä matka x) Ja voittajaan varmaan ootte menossa, jos menette sinne? :)
Juu sinne ajattelin lähteä jos vain kyyti ja majoitus kuviot saadaan järjestymään. Joskus on kiva tehdä pitkiä reissuja =D
Ja haluan juoksut alta pois ennen kuin menen voittajaan. Joten tuo lienee ainut mahdollisuus korkata voi-luokka tämän vuoden puolella. Muuten sitten onkin tarkoitus jatkaa voi-voilua vuoden alussa Hesan päädyssä olevilla kokeilla.
Pääseeköhän Pieksämäkeen junalla? x) Koska mulla ei ole autoa ja olis kuitenkin mukava tulla katsomaan Ruuta sinne. Tosin junamatkasta vois tulla aika pitkäveteinen x) Mut mitäpä sitä ei tekis koirien takia ;)
Juu mäkin oon joskus kuullut, että ravi on se askellaji missä kannattaa pitää lihashuollon kannalta. Onhan se kait tehokkainkin, koira saa tehdä enempi töitä ravissa(?).
Joo, en mä kyllä 30 minuuttia enempää tuota juoksuttanut pyörän vieressä ;) Siis sillä tavalla että itse ajoin. Välillä tosiaan kävelin itsekin, joten yhteensä tuo juoksi sen ehkä 15 minuuttia.
Nii ja joo, tosi harmillista että sun pyörä varastettiin. Yheltä kaverilta varastettiin myös, ja toiselta tuhottiin renkaat :/ Mä säilytän mun pyörää kotona sisällä x)
Kyllä nuo kännytkät ovat välillä todella uskomattomia, mun vanha kännykkä oli yön sateessa ulkona, laski Himoksella laskettelurinteen alas paljaaltaan, on tippunut kerrostalon rapuissa sillain portaalta toiselle koko matkan alimpaan kerrokseen, ja aina se vaan on toiminu moitteettomasti, kunnes lopulta hajosi kun putos mun taskusta lattialle ;)
Teidän treenirintama kuulostaa tosi tutulta! Meilläkin Step pyörittelee tunnaria, ei siis varsinaisesti pureskele, mutta pyörittelee, ja meilläkin odotellaan juoksua alkavaksi, jottai voisi lyödä lukkoon kisasuunnitelmia!
Mervikin vähän on suunnitellut sitä Pieksiksen koetta... Olisipa kiva päästä samaan kisaan Ruut-siskon kanssa!
Ihan pakko kommentoida tuota puhelinhommaa.. Mulla kävi nimenomaan samaiselle Nokian 3310 - mallille täsmälleen samoin aikoinaan. Sillä erolla, että se roikkui pesun ja linkouksen jälkeen vielä narulla kuivumassakin. Vaan eipä pihahtanutkaan enää tuon käsittelyn jälkeen, ei edes inahdusta.. Ehkä olisi rukous auttanut, en tiedä, kun en tullut kokeilleeksi :-).
Pia
Pia: Rukouksilla on kumma voima, kun ne nörästä sydämmestä lausutaan. Voisin niistä laittaa pystyyn toisen blogin sen verran aiheesta olisi kirjoitettavaa ja henkilökohtaisia kokemuksia. Ruut on myös yksi niistä. Käyppä lukemassa vanhasta blogistani kohdasta Sivut: Ruut -> Ruut, Lahja taivaasta =)
Moikka Susan!
Kuulun blogisi säännöllisiin lukijoihin ja kiitos esim. tuosta tunnarin pohdiskelusta, olen saanut siitä vinkkiä omiin tunnarireeneihinkin. Mutta kovasti treeni-iloa teille ja nähdään jossakin koirariennoissa.
terkuin Heidi ja pojat Kangasalta
Lähetä kommentti