tiistai 26. tammikuuta 2010

Ruutu ja luoksari

Juu ruutua ja luoksaria ollaan otettu. Olen nyt miettinyt tuota ruutua. On se vain vaikee liike ohjaajalle. Huomaan, että mun kriteeri paikan suhteen vaihtelee, kun en vain kertakaikkiaan hahmota onko se keskellä, edessä vai takana... huah!

Ruu tuntuu nyt hahmottavan ruudun oikein hyvin ja pinkookin sinne aivan luotisuoraan, eikä mielestäni enää kovin pahasti porhalla toisesta päästä ulos vaan stoppaa itsensä aikalailla takarajalle. Mä haluisin, että se olisi aivan keskellä. Asiaa tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan sen olevan keskellä niin, että etu tassut ovat keskellä ja muu kroppa sitten hieman taaempana. Tätä vaan kun on niin vaikee hahmottaa kaukaa ja sitten tulee palkattua vähän siitä sun tästä asennosta.

Ei kait tässä sitten auta muu, kuin siirtyä yksittäis reeneissä reenaamaan lähempää (10-15m) ja aina kun kaveri mukana, niin sitten pitkältä matkalta ja naksulla. Näin saisin palkattua sitä juuri siitä kohdasta jossa sen haluan olevankin.

Sitten ne luoksetulot... niitä siis ollaan tehty kiertojen yhteydessä. En varmaankaan ole muistanut mainita, että siirryin taas kaahaus luoksareihin. Sillä toisella tekniikalla alkoi vain turhan paljon ennakoimaan, vauhti hiipui ja viimeistään kolmannen osan tuli ravilla vaikka kuinka annoin eri käskyn siihen. Nyt sitten tullaa kovaa juu, mutta pysähdyksien tarkkuus kärsii noin niin kuin lievästi sanottuna. Elättelen toiveta, että kyse on liukkaasta maasta, mutta luulen, että se ei pelkästään sitä ole. Höh! Pitää tänkin olla näin vaikiaa =/

En kuitenkaan yritä sitä muuttaa nyt vaan katson kait muutamat kisat, että mitä arvon sedät ja tädit sanoo siitä. Toki kiertoja otettaessa voisi ottaa hiukka pienemmällä matkalla, niin ei pääsisi se vauhti ihan niin paljon kasvamaan ja olisi edes joitakin mahkuja suorittaa asennot vaadittavissa rajoissa.

On tää toko kans... mutta ehkäpä juuri siksi pidänkin tästä, kun alvariinsa saa olla pähkäilemässä eri liikkeiden osia ja kun saa yhden kuvion toimimaan, niin sitten toinen prakaa =D

6 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Meillä on aika samanlainen ongelma ruudussa, en milloinkaan ole varma onko Merkka hyvässä paikassa ja toden totta tulee välillä palkattua vaikka mistä.

Ja luoksetulo meillä on se varsinainen murheenkryyni, vauhtiahan Mervi ei hidasta, joskus se pentele on jopa vain kiihdyttänyt seis-käskystä. Kyllä Ruutin luoksetulo on tosi paljon hienompi kuin Merkalla!

Ja sen lisäksi meillä on pientä ongelmaa seuraamisessa (puskee ja naksuu), idarissa (jodlaa), ohjatussa (lennättää kapulaa, murisee), hyppynoudossa (kts. ohjattu), tunnarissa (joko haistelee, haistelee, haistelee tai klähmii) ja kaukoissa (tekee liikkurin käskystä, tekee huonolla tekniikalla, tekee oman pään mukaan)...

Kiva nähdä sunnuntaina, taitaa aikataulut sopia niin hyvin, että pääsen kehän reunalle hurraamaan siskolle :)

Laura kirjoitti...

Tuosta ruudusta tuli mieleen pari hahmottamistreeniä, joita ite tein silloin joskus (nyt pitäis tosin taas tehdä, kun Pestin kanssa ollaan otettu ruutua, enkä hahmota yhtään). Tein paljon niin, että kävin etukäteen merkkaamassa (hiekkakentällä, mutta kait toimis lumellakin?) ruudun ruudun sisälle, johon siis tahdoin Glendan osuvan, jolloin palkkasin. Näin ollen se kriteeri oli ainakin yhdellä treenikerralla aika sama. Glenda ei ainakaan huomannut tuota mun piirtämää ruutua, mutta mä kuitenkin sain itse vähän apua sen hahmottamiseen.

Toinen on se (varmaan teillekin hyvin tuttu), että laittaa kaverin juoksemaan ruutuun ja siinä koettaa hahmottaa missä kohtaa pitäis pysäyttää, tällä ainakin ite vähän hahmotin missä ois suht hyvä kohta.

No joo, vaikeeta se on! :)

Ja älkäähän olko liian perfektionisteja, hyvin se äitikin on pärjännyt, vaikka tässä suhteessa (onneksi!) tytöt ovat tippuneet kauas puusta ja osaavat huomattavasti taitavammin liikkeet kuin äitikoira nuorena :) (tai vieläkään...)

Katri kirjoitti...

Mie kans kyllä aika usein teen ruudun niin, että piirrän sinne sisään sen kohdan, johon haluan sen koiran pysäyttää, toimii hyvin "meidän" mattohallissa jeesusteippein avulla, mutta täydeltä matkalta maneessissa ei mitään toivoa.

Laura kirjoitti...

Joo, se on vähän hankala käyttää tuollaisilla alustoilla, totta. Tuntuu kyllä hulluilta nämä "uudet" säännöt, kun sen koiran pitää olla niin millilleen sisällä - aika harva kuitenkaan varmaan omaa niin hyvää syvyysnäköä, että osaa sieltä parinkymmenen metrin päästä luotettavasti katsoa missä kohtaa se koira on.

Tuli vielä mieleen, että me nollattiin pari vuotta sitten SM:ssä ruutu, kun sen takana meni aika lähellä kehänauha, joka oli lähes samanlainen kuin se ruudun nauha. Mä tietty katsoin, että koira on hyvin sisällä, kun näin vaan sen kehänauhan ja nolla pamahti... No, eipä meillä ois ollut nollan tunnarilla mitään saumoja finaalissa, mutta harmitti kuitenkin :)

Susan Miiro kirjoitti...

Katri ja Laura: Hyviä pointteja! Pitää ehdottomasti kokeilla seuraavalla kerralla =D

Tiia ja Ruuti kirjoitti...

Toi on aika hyvä harjoitus että laittaa kaverin juoksemaan ja harjoittelee ensin ilman koiraa sitä paikkaa. Ehkä mä olen sen takia itse lintsannut ja opettanut kosketusalustalla. ;) Jolloin koiran harteille jää aluksi se paikan löytäminen. :D
Ja nauhatkin auttaa niin niistä hahmottaa paremmin. Mutta tuo neliön piirtäminen ruudun sisään hyvä idea. Paitsi Rasmus meillä katsoo pikku läikätkin kosketusalustaksi. :D