Tänään reenasin yksikseen lähi kentällä. Teemana lyhyt ja nopea tempoinen reeni, jossa palkka vasta neljännen liikkeen jälkeen. Siihen saakka mahdollisimman kisamaisesti.
Aloitettiin paikkamakuulla. Misty apu koirana. Meni hiukka mun makuun hitaasti maahan, lienee rauhoitteli mua, kun jouduin alkuun pitämään jöötä niille, kun meinasivat alkaa riekkumaan kentällä. Makuu ok. Aika 3 min. josta viimeinen minuutti piilossa. Vapautus hetken odoteltuani Ruut sivulla maassa.
Seuraaminen oli vuorossa seuraavana. Ihan hyvää sellaista. Hiukka taisi yrittää painamista, josta suullinen lempeä huomautus ja loppu menikin sitten varsin mallikkaissa merkeissä. Tosin en tiedä ovatko istumiset tulleet hiukka hitaimmiksi. Pitäisi jonkun sitä katsoa, kun en itse näe. Voi myös olla perfektionistin vinkumista, kun ei enää muusta keksi tehdä asiaa ;0)
Luoksetulon otin kolmantena. Tässä Ruut on parantanut suoritustaan todella paljon. Se tulee aikas kovaa ja ihan lopussa vasta kääntää itsensä mun sivulle. Perusasento on oikea paikkainen ja suora. Tosin taas jäin sitä istumista empimään. Joko se istuu nopeasti ja eleettömästä tai sitten se hidastelee. Luulen kuitenkin, että oikea vastaus on ensimmäinen. Olen tätä joskus ennenkin epäillyt ja aivan suotta.
Liikkeestä seisominen. Valmisteleva osa hyvä. Seuruutin hiukka pidemmän matkan kuin normaalisti. Käskyn jälkeen seisahtui napakasti niille jalan sijoilleen, tosin hiukka vinoon. Tämä ei meinaa mitään. Kunhan pysähtyy, kuin seinään. Palatessani koiran luokse vapautin lennosta heittämällä pallon sen taakse.
Loppuun sitten leikittiin palloilla ja annoin Mistyn ja Hessun osallistua hauskan pitoon. Koirat ilakoivatkin juosten kentällä hullun lailla. Mistyn ja Hessun säestäessä menoa, niin että varmasti kuuli koko lähi tienoo, että ollaan taas saavuttu paikalle=D
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Agilityä
Agiliitämässä ollaan oltu nyt kahtena tiistaina. Ihan mukavaa ollut vaikkakin nyt ymmärrän minkälaisen työn joudun tekemään tuon kanssa. Esteet se oppi todella nopeaa, mutta huomaan itse olevani ihan toivottaman hidas tuon kanssa. Se menee jo nyt todella kovaa, eikä paljoon kysele jos ei tiedä minne mennään. Hessu taas jäi partismaiseen tapaan pyörimään. Ruut'sta tulee varmasti vielä hyvä. Se on nopee ja kuitenkin ohjaaja nöyrä. Lisäksi ainakin nyt näyttäisi siltä, että sen hyppy tekniikkakin olisi ihan ok. Tosin aika lailla tuppaa lähdettäessä mua tuijottamaan, mikä aiheuttaa sen, ettei huomaa seuraavaa estettä ja ponnistaa silloin mistä sattuu.
Eilen tehtiinkin vauhti ympyrää ja kahdella hypyllä valssi harjoitusta. Ympyrällä ei aluksi hahmottanut, että mikä seuraavaksi ja ajautui näin ollen ohi. Loppuun saatiin todella makee onnistuminen missä Ruut liikkui tasaisesti ja seuraten "rataa"
Valssi kuviossa mä olin auttamattomasti myöhässä. En meinannut millään ehtiä kääntymään ajoissa. Loppuun sitten sain hiukka kiinni rytmistä ja Ruut alkoi menemään laippoja nuollen. Ei ne alunkaan käännökset mitään laajoja ollut, mutta kerta niitä voi entisestään pienentää, niin opetellaan sitten pienentämään =D
Lisäksi mentiin keppejä sekä hyppy okseri yhdistelmää. Kepithän sujuu meillä jo todella hienosti peruuttaen, vaan toista se on kun yrittää kääntyä etuperin... Ruut-raukka kuvittelee osaavansa ja loikkii sinne tänne. Lopulta kuitenkin (ehkä) löytyi tekniikka jolla saisin tuon menemään oikealta puolelta, niin että kuljen etuperin. Vasemmalta puoleta ei sitten saatu hommaa toimimaan lainkaan ja päädyttiin, että mennään jatkossa oikealta puolelta oikein päin ja vasemmalta peruuttaen. Mukava kuitenkin oli huomata, että Ruut aika kivasti läheltä hakee oikeaa väliä mistä lähteä pujottelemaan.
Hyppy+okseri meni hiukka sähläykseksi alussa. Ruut hyppäsi okserin nätisti, mutta katsoi sen jälkeen mua ja unohti kokonaan vasemmalle kaartuvan hypyn. Seurauksena miten sattuu ponnistus (ei tota ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää =0) suoraan riman päälle. Tokalla olin itsekkin valveutuneempi ja heti hypyn päällä sanoin "tässä" ja perään "eteen" Nyt meni hyvin. Pallo palkka tästä!
Lisäksi otettiin kontaktien ala osaa, niin että sai tarjota mulle takatassujen siirtämistä kontaktille. Sujui hyvin. Se rakastaa tuota leikkiä. Ainakin kontaktilla olemisesta olen tuolle onnistunut tekemään mieluisan, toisin kuin Hessulle, jonka kanssa molemmat ajatteli, että se on välttämätön paha radalla ja sinne pysähdytään pakosta. Nyt ajattelen, että se on kiva paikka ja sinne on päästävä kiirellä. Sama ajatus näyttää olevan Ruut'lla =D
Hypyn takana odotteluja otettiin myös. Malttoi ihan kivasti odottaa, vaikkakin on ihan kenossa koko koira. Pallo palkka heitettynä Ruut'n taakse. Toimi mukavasti. Olen nyt tehnyt pari havaintoa reeneissä Ruut'n kanssa:
Eilen tehtiinkin vauhti ympyrää ja kahdella hypyllä valssi harjoitusta. Ympyrällä ei aluksi hahmottanut, että mikä seuraavaksi ja ajautui näin ollen ohi. Loppuun saatiin todella makee onnistuminen missä Ruut liikkui tasaisesti ja seuraten "rataa"
Valssi kuviossa mä olin auttamattomasti myöhässä. En meinannut millään ehtiä kääntymään ajoissa. Loppuun sitten sain hiukka kiinni rytmistä ja Ruut alkoi menemään laippoja nuollen. Ei ne alunkaan käännökset mitään laajoja ollut, mutta kerta niitä voi entisestään pienentää, niin opetellaan sitten pienentämään =D
Lisäksi mentiin keppejä sekä hyppy okseri yhdistelmää. Kepithän sujuu meillä jo todella hienosti peruuttaen, vaan toista se on kun yrittää kääntyä etuperin... Ruut-raukka kuvittelee osaavansa ja loikkii sinne tänne. Lopulta kuitenkin (ehkä) löytyi tekniikka jolla saisin tuon menemään oikealta puolelta, niin että kuljen etuperin. Vasemmalta puoleta ei sitten saatu hommaa toimimaan lainkaan ja päädyttiin, että mennään jatkossa oikealta puolelta oikein päin ja vasemmalta peruuttaen. Mukava kuitenkin oli huomata, että Ruut aika kivasti läheltä hakee oikeaa väliä mistä lähteä pujottelemaan.
Hyppy+okseri meni hiukka sähläykseksi alussa. Ruut hyppäsi okserin nätisti, mutta katsoi sen jälkeen mua ja unohti kokonaan vasemmalle kaartuvan hypyn. Seurauksena miten sattuu ponnistus (ei tota ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää =0) suoraan riman päälle. Tokalla olin itsekkin valveutuneempi ja heti hypyn päällä sanoin "tässä" ja perään "eteen" Nyt meni hyvin. Pallo palkka tästä!
Lisäksi otettiin kontaktien ala osaa, niin että sai tarjota mulle takatassujen siirtämistä kontaktille. Sujui hyvin. Se rakastaa tuota leikkiä. Ainakin kontaktilla olemisesta olen tuolle onnistunut tekemään mieluisan, toisin kuin Hessulle, jonka kanssa molemmat ajatteli, että se on välttämätön paha radalla ja sinne pysähdytään pakosta. Nyt ajattelen, että se on kiva paikka ja sinne on päästävä kiirellä. Sama ajatus näyttää olevan Ruut'lla =D
Hypyn takana odotteluja otettiin myös. Malttoi ihan kivasti odottaa, vaikkakin on ihan kenossa koko koira. Pallo palkka heitettynä Ruut'n taakse. Toimi mukavasti. Olen nyt tehnyt pari havaintoa reeneissä Ruut'n kanssa:
- Leluja rajoitettava alkuvaiheessa ja nakkeja varattava paljon mukaan. "Radan" alkuun ja loppuun lelut.
- Odotellessa omaa vuoroa, tasaisesti häkissä oloa ja mun kanssa hengailua.
- Hiukka tiukempi ihmisten luokse menemisen suhteen (tämä siis vain kun odottelen omaa vuoroa ja juttelen ystävien kanssa)
- Odotellessa hypyn takana pysymis treeniä.
- Radalla kaikenlainen huomauttaminen kielletty.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Verijälki ja hiukka tavallistakin
Tänään olin ystävän kanssa tutustumassa verijäljen saloihin. Eilen kävimme tekemässä kaksi jälkeä toisen hänen koiralleen (basset) ja toisen yllätys yllätys Ruut'lle! Mehän emme ole koskaan haaveilleet PK jälkikokeista, joten kaikkea pitää jälki rintamalla päästä kokeilemaan. Olen aina halunnut tarjota tuolle nenätyötä, mutta kun ne makkara jäljet ei vaan kiinosta. Tein sille yksi päivä taas sellaisen jäljen ja meininki oli aivan samaa, kuin viime kesänä, eli boring!
Mutta sitten itse jälkeen. Eilen siis käytiin tekemässä jälki, jossa oli 2 kulmaa ja pituutta ehkä sellainen vähän vajaa kilometri (700-800m). Jälki oli n. 17-18 tuntia vanha. Lisäksi jälki mutkitteli aikamoisesti ja meni risukoista ja lopussa vetiseastä alueesta. Jäljen loppuun laitoin vanhan sukan joka oli sivelty vereen. Sillä leikin eilen illalla ja toi syttyi siihen todella hyvin. Ei vierastanut siis verta lainkaan =D
Täytyy sanoa, että hiukka olin skeptinen jäljen suhteen tai lähinnä sen suhteen jaksaako keskittyä noin pitkään jälkeen. Lähdimme matkaan. Löysi hyvin ensimmäisen makuun, joka siis oli lähtö. Merkkasi sen ja lähti matkaan. Eteni hyvin jälkeä pitkin 20-30 metriä ja kääntyi vilkaisemaan mua ja meni moikkaamaan ystäväni. Tämän jälkeen eteni puoleenväliin jälkeä todella hyvin nenä massa edeten aivan jäljen päällä. Ensimmäisen kulman selvitti todella hyvin ja jos eksyi jäljeltä etsi sen itsenäisesti ja nopeasti. Työskentely oli todella tarkkaa ja rauhallista.
Puolessavälissä pysähtyi pienen kuusikko "puskan" eteen ja tuli epä varmaksi. Näki kait jotain, joka alkoi jännittämään. Päästi pieniä pöhähtelyjä ja seilasi mun etu ja taka puolta. Rauhoittelin äänellä ja odotin, että ratkaisee itsenäisesti tilanteen. Pienen hetken epäiltyään rohkaisi mielensä ja omatoimisesti jatkoi jäljestämistä. Viimeinen kulma meni myös hyvin. Samoin merkkasi hyvin makuun ja jatkoi matkaa. Puoliväli "hässäkän" jälkeen loppu sujui todella hyvin. Ja kun pääsi "kaadolle" missä verinen sukka odotti oli tyttö todella riemuissaa! Sillä sitten leikittiin hetki ja heittelin sitä muutaman kerran.
Olipa todella hieno kokemus, kun näki kuinka hyvin tuo jäljesti ja ennen kaikkea, että se jaksoi keskittyä loppuun asti erinomaisesti. Nyt se todisti, ettei sen keskittymiskyvyssä jäljelläkään ole mitään vikaa. Ruut vain tarvitsee tarpeeksi mielekkään asian jota jäljestää. Jäljen lopussa oli tunne, että tuo olisi jaksanut keskittyä vieläkin pidempään jälkeen! "MEJÄ-Maistron" ;0) mukaan Ruut kuulemma jo tällä ekalla jäljellään "hakkasi" monta metsästyskoiraa... mun pieni etelä-venäjän ajokoira <3
Hessu sai myös ajaa jäljen. Se olikin alkuun ihan kiinostunut asiasta, merkkasi lähdön (makuun) ja suunnisti suht oikeaan suuntaan. Välillä meno hyvinkin tarkkaa ja toisinaan... no ei ihan niin tarkkaa =D Puolen välin tienoilla alkoi sitten Hessun keskittyminen herpaantua. Se alkoi merkkailee sinne tänne, piehtaroi välillä lumisissa kohdissa ja katseli mua, että mitäs me olimmekaan täällä tekemässä. Jouduin auttamaan sitä aika paljon. Toisinaan kuitenkin jäljesti ihan kohtalaisesti ja makuut se merkkasi hyvin. Jälki kuitenkin lienee oli liian vaativa tuon keskittymiselle ja olisi se saanut olla helpommassa maastossakin. Loppuun kuitenkin päästin enemmän ja vähemmän auttaen ja lopussa oli Hessulla mukava ylläri.. hirvensorkka, jota olisi mieluusti jäänyt mettään syömään. Hessulle kuitenkin plussaksi luettava, että se jäljesti tällä kertaa paremmin, kuin koskaan. Makkarajälkeähän se sahaa edes takaisin ja oikealta vasemmalle. Nyt se kuitenkin meni suurimmaksi osaksi jälkeä eteenpäin ja oikeasti jopa jäljesti välillä. Eikä höyrynnyt sinne tänne =D
Tätä lajia pitää saada lisää! Olen itse ihan täpinöissäni. Hiukka jo taidan haikalla MEJÄ-kokeden perään.. Ennen kaikkea olen todella tyytyväinen, että löytyi haju jota tuo on kiinostunut jäljestämään. Nenätyö, kun on niin hyvää tuollaiselle vilkkaalle koiralle. Nyt molemmat makaa raukeina Hessu sohvalla ja Ruut tassut kohti kattoa mun sängyllä tyytyväisenä huokaillen. Voi miten suloinen se onkaan!
Sitten toisenlaisiin jälki touhuihin, jota ollaan puuhattu lähinnä kokeilu mielessä. Olen siis jättänyt Ruut'lta makkarat pois, kun ei ne kerta tota voisi vähempää kiinostaa. Sen sijaan olen tallannut sille tavallisen jäljen, niin että se saa nähdä sen ja samalla näytän sille lelua. Tuulen olen katsonut, että tulee mun selkä puolelta, jotta ei saa lelusta hajua vaan joutuu oikeasti jäljestämään löytääkseen sen. Jälki on ollut n. 50-60m Lopussa siis lelu, jota on vähän piilotettu. Tällä tavalla suostuu jäljestämään ja on jopa hiukka innostunut asiasta. Joten jatkossa en enää sotke jäljelle ruokaa, kun se kerta ei tota kiinosta. Hiukka jo heräsi ajatus jopa veren käyttämisestä ihmis jäljellä, mutta ehkäpä en ihan kaikkia ajatuksiani tänne kirjoita, ne kun saattavat saada Mejä ja PK ihmisten karvat nousemaan pystyyn. ;0) Itse kuitenkin olen aina halunnut rikkoa rotu ja lajirajoja yhdistellen asioita sen mukaan miten ne sopii juuri mun koiralle.
Mutta sitten itse jälkeen. Eilen siis käytiin tekemässä jälki, jossa oli 2 kulmaa ja pituutta ehkä sellainen vähän vajaa kilometri (700-800m). Jälki oli n. 17-18 tuntia vanha. Lisäksi jälki mutkitteli aikamoisesti ja meni risukoista ja lopussa vetiseastä alueesta. Jäljen loppuun laitoin vanhan sukan joka oli sivelty vereen. Sillä leikin eilen illalla ja toi syttyi siihen todella hyvin. Ei vierastanut siis verta lainkaan =D
Täytyy sanoa, että hiukka olin skeptinen jäljen suhteen tai lähinnä sen suhteen jaksaako keskittyä noin pitkään jälkeen. Lähdimme matkaan. Löysi hyvin ensimmäisen makuun, joka siis oli lähtö. Merkkasi sen ja lähti matkaan. Eteni hyvin jälkeä pitkin 20-30 metriä ja kääntyi vilkaisemaan mua ja meni moikkaamaan ystäväni. Tämän jälkeen eteni puoleenväliin jälkeä todella hyvin nenä massa edeten aivan jäljen päällä. Ensimmäisen kulman selvitti todella hyvin ja jos eksyi jäljeltä etsi sen itsenäisesti ja nopeasti. Työskentely oli todella tarkkaa ja rauhallista.
Puolessavälissä pysähtyi pienen kuusikko "puskan" eteen ja tuli epä varmaksi. Näki kait jotain, joka alkoi jännittämään. Päästi pieniä pöhähtelyjä ja seilasi mun etu ja taka puolta. Rauhoittelin äänellä ja odotin, että ratkaisee itsenäisesti tilanteen. Pienen hetken epäiltyään rohkaisi mielensä ja omatoimisesti jatkoi jäljestämistä. Viimeinen kulma meni myös hyvin. Samoin merkkasi hyvin makuun ja jatkoi matkaa. Puoliväli "hässäkän" jälkeen loppu sujui todella hyvin. Ja kun pääsi "kaadolle" missä verinen sukka odotti oli tyttö todella riemuissaa! Sillä sitten leikittiin hetki ja heittelin sitä muutaman kerran.
Olipa todella hieno kokemus, kun näki kuinka hyvin tuo jäljesti ja ennen kaikkea, että se jaksoi keskittyä loppuun asti erinomaisesti. Nyt se todisti, ettei sen keskittymiskyvyssä jäljelläkään ole mitään vikaa. Ruut vain tarvitsee tarpeeksi mielekkään asian jota jäljestää. Jäljen lopussa oli tunne, että tuo olisi jaksanut keskittyä vieläkin pidempään jälkeen! "MEJÄ-Maistron" ;0) mukaan Ruut kuulemma jo tällä ekalla jäljellään "hakkasi" monta metsästyskoiraa... mun pieni etelä-venäjän ajokoira <3
Hessu sai myös ajaa jäljen. Se olikin alkuun ihan kiinostunut asiasta, merkkasi lähdön (makuun) ja suunnisti suht oikeaan suuntaan. Välillä meno hyvinkin tarkkaa ja toisinaan... no ei ihan niin tarkkaa =D Puolen välin tienoilla alkoi sitten Hessun keskittyminen herpaantua. Se alkoi merkkailee sinne tänne, piehtaroi välillä lumisissa kohdissa ja katseli mua, että mitäs me olimmekaan täällä tekemässä. Jouduin auttamaan sitä aika paljon. Toisinaan kuitenkin jäljesti ihan kohtalaisesti ja makuut se merkkasi hyvin. Jälki kuitenkin lienee oli liian vaativa tuon keskittymiselle ja olisi se saanut olla helpommassa maastossakin. Loppuun kuitenkin päästin enemmän ja vähemmän auttaen ja lopussa oli Hessulla mukava ylläri.. hirvensorkka, jota olisi mieluusti jäänyt mettään syömään. Hessulle kuitenkin plussaksi luettava, että se jäljesti tällä kertaa paremmin, kuin koskaan. Makkarajälkeähän se sahaa edes takaisin ja oikealta vasemmalle. Nyt se kuitenkin meni suurimmaksi osaksi jälkeä eteenpäin ja oikeasti jopa jäljesti välillä. Eikä höyrynnyt sinne tänne =D
Tätä lajia pitää saada lisää! Olen itse ihan täpinöissäni. Hiukka jo taidan haikalla MEJÄ-kokeden perään.. Ennen kaikkea olen todella tyytyväinen, että löytyi haju jota tuo on kiinostunut jäljestämään. Nenätyö, kun on niin hyvää tuollaiselle vilkkaalle koiralle. Nyt molemmat makaa raukeina Hessu sohvalla ja Ruut tassut kohti kattoa mun sängyllä tyytyväisenä huokaillen. Voi miten suloinen se onkaan!
Sitten toisenlaisiin jälki touhuihin, jota ollaan puuhattu lähinnä kokeilu mielessä. Olen siis jättänyt Ruut'lta makkarat pois, kun ei ne kerta tota voisi vähempää kiinostaa. Sen sijaan olen tallannut sille tavallisen jäljen, niin että se saa nähdä sen ja samalla näytän sille lelua. Tuulen olen katsonut, että tulee mun selkä puolelta, jotta ei saa lelusta hajua vaan joutuu oikeasti jäljestämään löytääkseen sen. Jälki on ollut n. 50-60m Lopussa siis lelu, jota on vähän piilotettu. Tällä tavalla suostuu jäljestämään ja on jopa hiukka innostunut asiasta. Joten jatkossa en enää sotke jäljelle ruokaa, kun se kerta ei tota kiinosta. Hiukka jo heräsi ajatus jopa veren käyttämisestä ihmis jäljellä, mutta ehkäpä en ihan kaikkia ajatuksiani tänne kirjoita, ne kun saattavat saada Mejä ja PK ihmisten karvat nousemaan pystyyn. ;0) Itse kuitenkin olen aina halunnut rikkoa rotu ja lajirajoja yhdistellen asioita sen mukaan miten ne sopii juuri mun koiralle.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Väärinymmärretyt koirat osa 2
Luonteenominaisuuksista ja niiden keskinäisestä tasapainosta on vaikeaa mitään täsmällistä sanoa, koska näistä koirista löytyy mm. pehmeitä ja teräviä sekä kovia ja teräviä, ja kyseisten ominaisuuksien keskinäinen tasapaino tai epätasapaino voi olla joskus, jopa vaarallinen yhdistelmä. Oikeissa käsissä toki koira, kuin koira tulee pärjäämään yhteiskunnan hektisissäkin kiemuroissa. Oikeanlaiset otteet, rauhallisuus ja se, että osoittaa koiralle, että omistaja on se, joka selvittää tilanteen kuin tilanteen, siinä joitakin perusasioita. Eikä aina ole pakko viedä koiraansa tilanteeseen, jonka tietää olevan sille vaikea, joskus sietämättömän vaikea! Kaikki tuntuu niin selkeältä teoriassa, mutta käytännössä nämä koirat yllätyksineen eivät enää edes yllätä!
Joskus tuntuu, että tällainen koira reagoi ennen, kuin se ehtii "ajatella". Omistaja ei saa nukahtaa tai unohtua haaveilemaanlenkillä koskaan, sillä hänen on koko ajan tarkkailtava ympäristöään sekä koiraansa, ja oltava ikäänkuin ajatuksen edellä koiraansa. Helppoa sanoa, vai? Olet rentona, ettei koira reagoi kun tarkkailet, samalla olet tarkkaakin tarkempi sen suhteen, mitä ympärillä tai lähistöllä tapahtuu tai voi tapahtua... Samalla sinun on luettava koirasi eleitä erittäin tarkasti, jotta pystyt ennakoimaan tarvittaessa sen reaktiot, eli ehkäisemään koiran ei toivottu käyttäytyminen, mikä on siis se ideaalitilanne.
Osa näistä koirista on ilmeisestikin stressiherkempää sorttia kuin muut. Samaten jotkut ovat mahdollisesti selkeästi yhden ihmisen koiria, vaikka eläisivät perheessä ja olisivat vieläpä laumasieluisia. Viittaamme tuossa "laumasieluisilla" paimenkoiriin, jotka yleensä ovat koko perheen koiria.
Olemme kohdanneet näissä signaaliherkissä koirissa enemmän tiettyjä rotuja, kuten paimenkoiria sekä joitakin alkukantaisia rotuja. Ensin mainituissa saattaa olla sitä varautuneisuutta, jopa arkuuttakin ja näykkimistaipumusta ilman varsinaista aggressiota. Ne ovat usein myös varsin vilkkaita. Jälkimmäisissä taas olemme havainneet yliammuttua suojelutaipumusta omistajia tai kotia kohtaan, koira on siis saanut arvioida tilanteen omistajan ehtimättä väliin, tai koiralle on annettu liikaa taakkaa? Voidaan toki päätellä, että viime mainitussa tilanteessa on hyvinkin mahdollisesti kyse siitä jo mainitusta johtajuusongelmasta... eli tilanne saattaa helpottua tietyillä koulutusmenetelmillä ja omistajan aseman vahvistamisella. Takuulla lähes joka roturyhmästä löytyy näitä kuvaamiamme koiria, kunhan vain opimme tunnistamaan ne, ja sitä kautta voisimmeko sanoa armahtamaan ne... vähentää niiden taakkaa, siinä on yksi tehtävämme.
Joskus tuntuu, että tällainen koira reagoi ennen, kuin se ehtii "ajatella". Omistaja ei saa nukahtaa tai unohtua haaveilemaanlenkillä koskaan, sillä hänen on koko ajan tarkkailtava ympäristöään sekä koiraansa, ja oltava ikäänkuin ajatuksen edellä koiraansa. Helppoa sanoa, vai? Olet rentona, ettei koira reagoi kun tarkkailet, samalla olet tarkkaakin tarkempi sen suhteen, mitä ympärillä tai lähistöllä tapahtuu tai voi tapahtua... Samalla sinun on luettava koirasi eleitä erittäin tarkasti, jotta pystyt ennakoimaan tarvittaessa sen reaktiot, eli ehkäisemään koiran ei toivottu käyttäytyminen, mikä on siis se ideaalitilanne.
Osa näistä koirista on ilmeisestikin stressiherkempää sorttia kuin muut. Samaten jotkut ovat mahdollisesti selkeästi yhden ihmisen koiria, vaikka eläisivät perheessä ja olisivat vieläpä laumasieluisia. Viittaamme tuossa "laumasieluisilla" paimenkoiriin, jotka yleensä ovat koko perheen koiria.
Olemme kohdanneet näissä signaaliherkissä koirissa enemmän tiettyjä rotuja, kuten paimenkoiria sekä joitakin alkukantaisia rotuja. Ensin mainituissa saattaa olla sitä varautuneisuutta, jopa arkuuttakin ja näykkimistaipumusta ilman varsinaista aggressiota. Ne ovat usein myös varsin vilkkaita. Jälkimmäisissä taas olemme havainneet yliammuttua suojelutaipumusta omistajia tai kotia kohtaan, koira on siis saanut arvioida tilanteen omistajan ehtimättä väliin, tai koiralle on annettu liikaa taakkaa? Voidaan toki päätellä, että viime mainitussa tilanteessa on hyvinkin mahdollisesti kyse siitä jo mainitusta johtajuusongelmasta... eli tilanne saattaa helpottua tietyillä koulutusmenetelmillä ja omistajan aseman vahvistamisella. Takuulla lähes joka roturyhmästä löytyy näitä kuvaamiamme koiria, kunhan vain opimme tunnistamaan ne, ja sitä kautta voisimmeko sanoa armahtamaan ne... vähentää niiden taakkaa, siinä on yksi tehtävämme.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Väärinymmärretyt koirat osa 1
Tiedän, että blogiani lukee muutamat SH-koiran omistaja, joten tämä on heille kirjoitettu. Lisäksi artikkeli on tarkoitettu myös niille jotka haluavat ymmärtää enemmän koirien monimutkaista luonnetta, sekä käyttäytymistä. Paljon on kirjoituksia sekä luentoja käyttäytymisestä, koulutuksesta, ruokinnasta jne. mutta signaaliherkät koirat ovat vielä toistaiseksi aika tuntematon käsite monille. Artikkelin on kirjoittanut Carita Peura (myös SH-koiran omistaja) ja osittain artikkelissa on minunkin "pohdintaa". Iso kiitos hänelle, että sain luvan "julkaista" artikkelin blogissani. En ole muuttanut tekstiä ollenkaan, vaan olen sen kopioinut sanasta sanaan. Ertikkeli on pitkä, joten kirjoitan sen 3-4 osassa.
Jos artikkeli kiinostaa tai sinulla on mahdollisesti SH-koira, niin laita s.postia tulemaan. Olisi todella kiva kuulla, mitä aihe sinussa herättää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jokaisessa koirassa voi esiintyy joitakin artikkelin mainitsemia piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tee koirasta vielä signaaliherkkää. Kokonaisuus on siis se mikä tässäkin ratkaisee =D
Haluan myös muistuttaa, että kirjoitus on "maallikkojen" tekemä, eikä se edusta absoluuttista totuutta aiheesta. Jonkinlaista kokemusta on kuitenkin molemmille karttunut aiheesta, oppiessamme tuntemaan omia koiriamme ja tutustumalla toisiin samanlaisiin koiriin omistajineen. Artikkeli perustuukin SH-koiranomistajien omiin kokemuksiin ja joihinkin ammattiihmisten kertomaan. Tietoa on myös haettu netistä, joskin se on jäänyt varsin vähäiseksi, aiheen ollessa vielä tuntematon käsite monellakin saralla.
Jutussa voi olla epäkohtia, mutta älä anna niiden häiritä itseäsi. Lienee tässäkin taas se kokonaisuus ratkaisee ;0)
VÄÄRINYMMÄRRETYT KOIRAT
On suuri joukko koiria, joiden käytös aiheuttaa omistajilleen, ympäristölleen ja jopa asiantuntijoille päänvaivaa. Usein omistajilla menee sormi suuhun, kun he eivät enää tiedä, kuinka toimia milloinkin koiransa kanssa, jotta yhteiselo olisi kaikin puolin sopuisaa ja koiralla ja omistajalla olisi mukavaa yhdessä. Ns. asiantuntijat taas tekevät virheellisiä "diagnooseja" tuon tuostakin, eikä harvinaisempana ole paljon puhutun johtajuusongelman vilauttaminen. Joskus koiralla voidaan epäillä kipua tai jotakin sairautta syyksi erikoislaatuiseen käytökseen, ja onkin hyvä sulkea pois niiden mahdollisuus. Itse asiassa nämä aiheen koirat sattuvat vain olemaan hieman omanlaisiaan.
Artikkelissa kerrotuista koirista voidaan käyttää esimerkiksi nimitystä signaaliherkät, ylireagoivat tai reaktiiviset koirat. Asiaa tuskin on liiemmin tutkittu, ellei lasketa mukaan toista muoti-ilmiötä, nimittäin omistajan koirassaan aiheuttamaa stressiä! Nyt on kuitenkin kyse aivan eri asiasta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selventää koiraharrastajille ja koikoiranomistajille kyseisten koirien käytöstä, sekä kertoa elämästä niiden kanssa.
Toiveena tietysti on, että tästä olisi apua mahdollisimman monelle koiranomistajalle. Ei olisi lainkaan pahitteeksi, että kirjoitus herättäisi koira-alan ihmiset huomaamaan kyseisten koirien käytöksen, sekä tunnistamaan nämä signaaliherkät koirat kentällä. Näin moni koira ja omistaja pääsisivät ikään kuin syytetyn penkiltä, koska usein koirien käytös katsotaan vain ohjaajan puutteelliseksi koulutustaidoksi tai johtajuus kysymykseksi.
Kuljet lenkillä koirasi kanssa. Vastaan tulee kumarassa kävelevä ihminen, jolla on kaiken huipuksi sateenvarjo päänsä päällä. Koira hädin tuskin antaa ennakkovaroitusta, tai et sitä ehdi huomata, kun koira on jo hyökkäämässä kyseisen, viattoman kulkijan päälle. Onneksi osaat pitää koiran tiukassa otteessa, jottei vaaratilanteita pääse syntymään. Tällainen reaktio, joka voi liittyä äkilliseen tapahtumaan, tietyn ulkomuodon omaavaan ihmiseen tai vieraaseen koiraan, tai mihin tahansa koiran kokemana outoon ilmiöön, on meille lähes arkipäivää. Naapurin sesse tulee samaa reittiä ja kulkee kuin mitään mainittavaa ei olisi lähistöllä.
Tutun lenkkipolun varrella on joku raahannut joulukuusen tai vaikkapa hiekoitusastian. Koira jäykistyy, ottaa pakoasennon ja pelkohaukun. Mitä teen? Minä kuljen muina miehinä kohti tuota kamalaa puuta tai laatikkoa, menen kenties koskettamaan sitä, saatan laittaa siihen pari makupalaakin. Jos koirani suostuu edes pitkin, vapisevin koivin lähestymään tuota kammotusta, kehun sitä siitäkin tekemättä asiasta kuitenkaan numeroa. Jos koira jää haistelemaan, vaikka pakenee taas haukkuen, nousen ja poistun kuin olisin taputellut mitä tahansa kiveä matkan varrella.
Olet alakuloinen, mutta koiran kanssa on lähdettävä lenkille tai treeneihin. Esität ulospäin pirteää ja hyväntuulista, mutta koirasi kulkee kuin olisit juuri piessyt sen nahkaremmillä. Miksi? Näillä koirilla on uskomaton kyky lukea omistajansa tunnetiloja. Jos olet hermostunut koiraasi, se kulkee takuulla loppumatkan pälyillen sinua aavistuksen epävarmana. Tuskimpa harjoituksistakaa tulee mitään.
Kyseiset koirat ovat myös loistavia, suorastaan mestareita käyttämään itse elekieltä toisten koirien kanssa. Kohteliaisuussäännöt pätevät näiden koirien keskuudessa vahvasti. Uroksista sanommekin, että ne ovat herrasmiehiä henkeen ja vereen. Nartuista...hmm...emme ole keksineet osuvaa sanaa vielä, mutta kyllä sekin vielä tulee.
Samaten näiden koirien luottamuksen voittamiseen voi mennä yllättävästikin aikaa, ne saattavat olla epäluuloisia jopa omistajaansa kohtaan, riippuen siitä, miten tämä koiraansa lähestyy. Mutta kun sen luottamuksen on voittanut, tämän uskollisempaa kaveria saa kaukaa ja pitkään hakea.
Harjoituskentällä tallaisen koiran keskittyminen voi herpaantua aivan pienestä, ja silloinhan on turha treenata. Se on voinut havaita jotakin todella mieletöntä sen mielestä, ja se ei sitten voi enää olla täysillä mukana.
Lapset, oudosti liikkuvat ja ääntelevät ihmiset, mm. eriasteisesti kehitysvammaiset, saattavat laukaista äkillisen pelko-agressioreaktion näissä signaaliherkissä koirissa. Koiran äkillisen, ns. selittämättömän reaktion syynä on varmastijoskus vain jokin haju, mistä me voimme sen tietää!
Jos koira huomaa, etä omistaja itse katsoo kohdetta, sepäs saattaakin olla olla joskus jo riittävä signaali koiralle reagoida-tavalla tai toisella, vaikkei kyseinen kohde muuten olisikaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota koirassa. Tässä tulee juuri aijemmin mainittuseikka, eli koira tarkkailee ja lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa.
Jos artikkeli kiinostaa tai sinulla on mahdollisesti SH-koira, niin laita s.postia tulemaan. Olisi todella kiva kuulla, mitä aihe sinussa herättää. Haluan kuitenkin muistuttaa, että jokaisessa koirassa voi esiintyy joitakin artikkelin mainitsemia piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tee koirasta vielä signaaliherkkää. Kokonaisuus on siis se mikä tässäkin ratkaisee =D
Haluan myös muistuttaa, että kirjoitus on "maallikkojen" tekemä, eikä se edusta absoluuttista totuutta aiheesta. Jonkinlaista kokemusta on kuitenkin molemmille karttunut aiheesta, oppiessamme tuntemaan omia koiriamme ja tutustumalla toisiin samanlaisiin koiriin omistajineen. Artikkeli perustuukin SH-koiranomistajien omiin kokemuksiin ja joihinkin ammattiihmisten kertomaan. Tietoa on myös haettu netistä, joskin se on jäänyt varsin vähäiseksi, aiheen ollessa vielä tuntematon käsite monellakin saralla.
Jutussa voi olla epäkohtia, mutta älä anna niiden häiritä itseäsi. Lienee tässäkin taas se kokonaisuus ratkaisee ;0)
VÄÄRINYMMÄRRETYT KOIRAT
On suuri joukko koiria, joiden käytös aiheuttaa omistajilleen, ympäristölleen ja jopa asiantuntijoille päänvaivaa. Usein omistajilla menee sormi suuhun, kun he eivät enää tiedä, kuinka toimia milloinkin koiransa kanssa, jotta yhteiselo olisi kaikin puolin sopuisaa ja koiralla ja omistajalla olisi mukavaa yhdessä. Ns. asiantuntijat taas tekevät virheellisiä "diagnooseja" tuon tuostakin, eikä harvinaisempana ole paljon puhutun johtajuusongelman vilauttaminen. Joskus koiralla voidaan epäillä kipua tai jotakin sairautta syyksi erikoislaatuiseen käytökseen, ja onkin hyvä sulkea pois niiden mahdollisuus. Itse asiassa nämä aiheen koirat sattuvat vain olemaan hieman omanlaisiaan.
Artikkelissa kerrotuista koirista voidaan käyttää esimerkiksi nimitystä signaaliherkät, ylireagoivat tai reaktiiviset koirat. Asiaa tuskin on liiemmin tutkittu, ellei lasketa mukaan toista muoti-ilmiötä, nimittäin omistajan koirassaan aiheuttamaa stressiä! Nyt on kuitenkin kyse aivan eri asiasta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on selventää koiraharrastajille ja koikoiranomistajille kyseisten koirien käytöstä, sekä kertoa elämästä niiden kanssa.
Toiveena tietysti on, että tästä olisi apua mahdollisimman monelle koiranomistajalle. Ei olisi lainkaan pahitteeksi, että kirjoitus herättäisi koira-alan ihmiset huomaamaan kyseisten koirien käytöksen, sekä tunnistamaan nämä signaaliherkät koirat kentällä. Näin moni koira ja omistaja pääsisivät ikään kuin syytetyn penkiltä, koska usein koirien käytös katsotaan vain ohjaajan puutteelliseksi koulutustaidoksi tai johtajuus kysymykseksi.
Kuljet lenkillä koirasi kanssa. Vastaan tulee kumarassa kävelevä ihminen, jolla on kaiken huipuksi sateenvarjo päänsä päällä. Koira hädin tuskin antaa ennakkovaroitusta, tai et sitä ehdi huomata, kun koira on jo hyökkäämässä kyseisen, viattoman kulkijan päälle. Onneksi osaat pitää koiran tiukassa otteessa, jottei vaaratilanteita pääse syntymään. Tällainen reaktio, joka voi liittyä äkilliseen tapahtumaan, tietyn ulkomuodon omaavaan ihmiseen tai vieraaseen koiraan, tai mihin tahansa koiran kokemana outoon ilmiöön, on meille lähes arkipäivää. Naapurin sesse tulee samaa reittiä ja kulkee kuin mitään mainittavaa ei olisi lähistöllä.
Tutun lenkkipolun varrella on joku raahannut joulukuusen tai vaikkapa hiekoitusastian. Koira jäykistyy, ottaa pakoasennon ja pelkohaukun. Mitä teen? Minä kuljen muina miehinä kohti tuota kamalaa puuta tai laatikkoa, menen kenties koskettamaan sitä, saatan laittaa siihen pari makupalaakin. Jos koirani suostuu edes pitkin, vapisevin koivin lähestymään tuota kammotusta, kehun sitä siitäkin tekemättä asiasta kuitenkaan numeroa. Jos koira jää haistelemaan, vaikka pakenee taas haukkuen, nousen ja poistun kuin olisin taputellut mitä tahansa kiveä matkan varrella.
Olet alakuloinen, mutta koiran kanssa on lähdettävä lenkille tai treeneihin. Esität ulospäin pirteää ja hyväntuulista, mutta koirasi kulkee kuin olisit juuri piessyt sen nahkaremmillä. Miksi? Näillä koirilla on uskomaton kyky lukea omistajansa tunnetiloja. Jos olet hermostunut koiraasi, se kulkee takuulla loppumatkan pälyillen sinua aavistuksen epävarmana. Tuskimpa harjoituksistakaa tulee mitään.
Kyseiset koirat ovat myös loistavia, suorastaan mestareita käyttämään itse elekieltä toisten koirien kanssa. Kohteliaisuussäännöt pätevät näiden koirien keskuudessa vahvasti. Uroksista sanommekin, että ne ovat herrasmiehiä henkeen ja vereen. Nartuista...hmm...emme ole keksineet osuvaa sanaa vielä, mutta kyllä sekin vielä tulee.
Samaten näiden koirien luottamuksen voittamiseen voi mennä yllättävästikin aikaa, ne saattavat olla epäluuloisia jopa omistajaansa kohtaan, riippuen siitä, miten tämä koiraansa lähestyy. Mutta kun sen luottamuksen on voittanut, tämän uskollisempaa kaveria saa kaukaa ja pitkään hakea.
Harjoituskentällä tallaisen koiran keskittyminen voi herpaantua aivan pienestä, ja silloinhan on turha treenata. Se on voinut havaita jotakin todella mieletöntä sen mielestä, ja se ei sitten voi enää olla täysillä mukana.
Lapset, oudosti liikkuvat ja ääntelevät ihmiset, mm. eriasteisesti kehitysvammaiset, saattavat laukaista äkillisen pelko-agressioreaktion näissä signaaliherkissä koirissa. Koiran äkillisen, ns. selittämättömän reaktion syynä on varmastijoskus vain jokin haju, mistä me voimme sen tietää!
Jos koira huomaa, etä omistaja itse katsoo kohdetta, sepäs saattaakin olla olla joskus jo riittävä signaali koiralle reagoida-tavalla tai toisella, vaikkei kyseinen kohde muuten olisikaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota koirassa. Tässä tulee juuri aijemmin mainittuseikka, eli koira tarkkailee ja lukee omistajaansa kuin avointa kirjaa.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Tulevat tapahtumat vuodelle 2009
Kokeet ja kilpailut joihin olen saanut paikan:
Muita suunitelmia keväälle/kesälle/syksylle (varmistusta vaille =0)
- 18.4 UMN toko-koe (alo) Helsinkin -> Ruut
- 25.4 toko-koe (alo) Helsinki -> Ruut
- 26.4 agi-kisa (maxi 3) Hämeenlinna -> Misty
- 9.5 toko SBCAK (alo) Porvoo -> Ruut
Muita suunitelmia keväälle/kesälle/syksylle (varmistusta vaille =0)
- Paimennus, jos vain saan asiat järjestettyä, niin että voimme aloittaa säänön mukaisen paimennus treenin. Yritys kuitenkin kova siihen suuntaan. Perusrata haaveissa.
- SBCAK'n-joukkue, toko-SM kisoihin (heinäkuu) jossa olemme mukana. AVO-luokan korkkaus.
- AGI-rotuun osallistuminen jollakin koiralla... Mistyllä kenties johonkin kisaan.
- Tending-leiri heinäkuun lopulla.
- Elokuun alussa jätti toko-koe Purinalla (115 koirakon kisa!!) Avo-luokan toka startti
- KAT jäsentenväliset elokuussa.
- Viimeisen ykkösen (AVO) hakeminen jostakin loppu vuoden kokeesta.
- Lisäksi sattunnaisia epiksiä molemmissa lajeissa aina sopivasti tielle osuessa.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Päivittelyä
Taas on venynyt edellisestä kerrasta, enkä lupaa jatkossakaan parannusta asian tiimoilta =0) Tauko päivityksessä ei tarkoita kuitenkaan hiljais eloa reenien suhteen. Ahkerasti ollaan painettu reeni rintamalla ja varsin kelvollisesti sujuu. Itse asiassa tällä hetkellä ei ole yhtään liikettä josta ajattelisin, että "Ei tästä mitään tule" Joko asiat osataan tai ovat hyvällä mallilla harjoittelun suhteen (menossa oikeaan suuntaan)
Sunnuntaina treffattiin Katri&Mervi ja Laura. Oli todella mukavaa turista ja reenata yhdessä. Lisäksi sain muutaman uuden ajatuksen omia treenejä ajatellen. Mervi sisko oli varsin näppärä pikku-likka niin kuin aina, eikä Ruut'n kaan reenissä ollut valittamista. Ihan perus juttua otettiin ja homma pelitti.
Viikolla reenattiin taas pienellä bc-porukalla jäähallin parkkiksella. Taisin ottaa seuraamista, idarin seisomista, jossa hiukka kääntyili vähän. Tätä hiukka sitten hinkutettiin ja loppuun ok seisominen. Lisäksi otettiin sama mutta maahanmenolla, mikä suora ja nopea. Lisäksi noutoa, ruutua ja kaukoja jotka ok. Loppuun paikka makuu ja istuminen. Maahan tarvitsi toisen lisä käskyn. En muistanut sanoa mitä oltiin tekemässä, joten sen piikkiin. Itse makuu ja istuminen ok.
Eilen UKU'n reenit. Ruut otti seuraamista, mikä oli hiukka liian tiivistä ja painamiseen taipuvaista. Huomautin asiasta ja asettui nätis oikealle paikalle. Huono ja epätasainen alusta aiheuttaa usein tuota. Kun siirryttiin tekemään tasaselle, ei asiassa ollut mitään ongelmaa. Lisäksi otettiin hiukka kiertoja suorana, stopilla ja sivulle, joka jäi hiukka vajaaksi. Ruutua otettiin myös joka varsin mallikas.
Ensi viikon tiistaina sitten alkaa agi-ohjaus kurssi, jota odotan todella paljon. Saa vähän vaihtelua tähän tokoamiseen. Kisatkin ovat parin kolmen viikon päästä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään ongelmaa. Ihan yllä pito reenillä mennään tokon suhteen, pääpainon siirtyessä agilityyn =D
Sunnuntaina treffattiin Katri&Mervi ja Laura. Oli todella mukavaa turista ja reenata yhdessä. Lisäksi sain muutaman uuden ajatuksen omia treenejä ajatellen. Mervi sisko oli varsin näppärä pikku-likka niin kuin aina, eikä Ruut'n kaan reenissä ollut valittamista. Ihan perus juttua otettiin ja homma pelitti.
Viikolla reenattiin taas pienellä bc-porukalla jäähallin parkkiksella. Taisin ottaa seuraamista, idarin seisomista, jossa hiukka kääntyili vähän. Tätä hiukka sitten hinkutettiin ja loppuun ok seisominen. Lisäksi otettiin sama mutta maahanmenolla, mikä suora ja nopea. Lisäksi noutoa, ruutua ja kaukoja jotka ok. Loppuun paikka makuu ja istuminen. Maahan tarvitsi toisen lisä käskyn. En muistanut sanoa mitä oltiin tekemässä, joten sen piikkiin. Itse makuu ja istuminen ok.
Eilen UKU'n reenit. Ruut otti seuraamista, mikä oli hiukka liian tiivistä ja painamiseen taipuvaista. Huomautin asiasta ja asettui nätis oikealle paikalle. Huono ja epätasainen alusta aiheuttaa usein tuota. Kun siirryttiin tekemään tasaselle, ei asiassa ollut mitään ongelmaa. Lisäksi otettiin hiukka kiertoja suorana, stopilla ja sivulle, joka jäi hiukka vajaaksi. Ruutua otettiin myös joka varsin mallikas.
Ensi viikon tiistaina sitten alkaa agi-ohjaus kurssi, jota odotan todella paljon. Saa vähän vaihtelua tähän tokoamiseen. Kisatkin ovat parin kolmen viikon päästä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään ongelmaa. Ihan yllä pito reenillä mennään tokon suhteen, pääpainon siirtyessä agilityyn =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
