Väärällä alalla!

Hessu on saanut lähi aikoina toisen samanlaisen kohtauksen, mutta lievempänä. Lähdettiin sitten ell. juttusille. Kaupungin ell. kuitenkin tuumasi kyseessä olevan "vain" epilepsian. Olin kuitenkin lukenut, että B-12 vitamiinin puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita (keskushermosto)Kyseessä siis tärkein hermostovitamiini. Ko. lekuri ei katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään kokeita, joten pyysin häntä sitten vartavasten ottamaan näytteen ja lähettämään Vetlab'n. Hassuinta hommassa oli se, että lääkäri tiedusteli multa minkä kokeen halusin koiralta otettavan. Epäilin Hessun suolistotulehduskesta (Hessullahan on ollut 4-vuotiaasta lähtien krooninen suolistotulehdus) johtuvaa B-12 vitamiinin puutosta ja pyysin, että ottaa sen ja folaatin. Tämän jälkeen emme enää keskustelleet lääkärin kanssa.

Ell. soitti mulle viikon alussa ja myönsi, että Hessun ko. arvot olivat päin mäntyä. B-12 oli Hessulla alle 150 viitearvojen ollessa 200-850 lisäksi tuo 150 alitus viittaa todella alhaisiin lukemiin, kun tuon lukeman jälkeen ei ole taulukossa arvoja, eli Hessulta ei saatu tietää todellista lukemaa. Folaatti pojalla on 2,8 viite arvojen ollessa 3-14 Puljun vaihto oli siis edessä ja suuntasimme vaki ell. luokse Järvettiin. Halusin itse ottaa asioista myös selvää mihin noi  Hessun arvot viittaisi (olen aina siis ollut kiinostunut lääketieteestä ja sisätaudeista). Oma maalikon diagnoosi Vetlabin sivujen mukaan oli, että Hessulla on pitkäaikainen koko ohutsuolen alueella oleva paha tulehdus. Tämä tuntui mielestä varsin loogiselta, koska Hessulla on viimeisen kahden vuoden aikana ollut ruokinta asiat epätasapainossa, johtuen mun yhdestä pitkäaikais ruokakokeilusta ja siitä, että alueelle jonne muutimme pari vuotta sitten asuu vanhoja ihmisiä, jotka tykkäävät ruokkia lintuja parvekkeelta heittäen kokonaisia leipiä pitkin pihanurmea. Hessu on näitä päässyt syömään ollessaan vapaa ja vatsa on siis oireillut aika voimakkaasti viimeisen kahde vuoden ajan.

Eilen sitten olimme Elli Kivikosken juttusilla. En puhunut hänelle omista epäilyistä, mutta kerroin koko tilanteen ja näytin nuo uudet verikokeen tulokset. Hän päätyi täysin samaan diagnoosiin, kuin minäkin =D Päätettiin aloittaa Hessulla B-vitamiinin antaminen pistoksena säännöllisin väli ajoin ja seuraava verikoe otetaan reilu parin viikon päästä pistoksesta. Tarkistetaan lähteekö arvot nousemaan. Samalla otetaan (varoiksi) isoverenkuva. Ei kuitenkaan uskonut Hessulla olevan maksassa/munuaisissa mitään, kun on niin hyvä kuntoinen ja lenkkeilee edelleen samat lenkit nuoremman mukana. Mutta samallahan nuokin tulee tarkastettua, kun otetaan se B-12 ja folaatti.

Eli taidan siis olla väärällä alalla. Olenkin ihan pikku-tytöstä lähtien haaveillut ell. ammatista. Tämä kaatui kuitenkin siihen, etten oikein ole luku ihmisiä... Harmi sinäänsä koska mua todella kiinnostaisi eläinten sairaudet ja luen niistä todela paljon eri paikoista, mutta mitä tulee matikan tai kielten opiskeluun, niin ei kyllä ole mun juttu ja siihen se sitten tyssää. Eläin lääkikseen päästessäni olisin kyllä varmaan valtavan innoissaan ja hakisin kaiken mahdollisen tiedon... Mutta olipas mukavaa huomata, että jonkin lainen tieto on karttunut ihan maalais opiskelujen pohjalta ja päädyttiin samaan taudin kuvaan ammatti ihmisen kanssa =D

Summa summarum: Hessu siis saa pistoksia (B-12) ja toden näköisesti toipuu oikein hyvin vajeestaan ja jatkaa virkeää vanhuksen elämää lenkkeilen huomattavasti useammin hihnassa, kun possuna mussuttaa ulkoa kaiken mahdollisen mikä vain sattuu osaumaan kuonon eteen!

Pikkujoulut ja tavoitteet vuodelle 2010

Lauantaina oltiin sessujen kanssa koirien pikkujouluissa, jotka UKU'laiset järjesti. Ohjelmassa oli glöki ja pipari tarjoilua, pieni temppurata, joka sisälsi agility putken, pukottelua ym. mukavaa. Sekä koirille lahjat. Ruu sai tehdä avo-luokan putkeen palkatta. Tämä oikein mainio paitsi, että istui seisomisen. Ja väli siirtymät eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä. Tytteli kun oli lentelemässä sinne ja tänne merkki viidakossa.
Tekemistä ne eivät kuitenkaan haitanneet ja kontakti oli todella hyvä.

Hessu taas sai osallistua koirien temppurataan. Ja kyllä pojalla olikin hauskaa. Huusi kuin heikkopäinen alusta loppuun, mutta niinhän ne partikset aina =)

Sitten ensi vuoden tavaoitteita/suunitelmia:

• TOKO'ssa saada TK3 (kolmella kisalla) ja 1-tulos EVL'stä (mahd. TK4 loppuvuodesta) Salainen haave (joka ei siis enää tämän jälkeen ole salainen =) saada koira 1-tulos putkella valioksi. Lisäksi sijoittuminen syksyn piirin kisoissa kolmen sakkiin.
• Joukkueeseen pääseminen toko-sm kisoihin ensi kesänä ja voi-luokassa sijoittuminen.
• Helmi/maaliskuussa Ruu'n sterilointi
• Agi'ssa päästä kisaamaan ja mahdollisesti loppu vuodesta siirtyä kakkosluokkan.
• BH-kokeen suorittaminen
• Hessulla mahdollisimman terveenä pysyminen ja Ruu'lla samoin =)

Saippuaa

Eilen Hyvinkäällä liitelemässä... ja jos sitä nyt lyhyesti kommentoisi, niin aivan persiilleen meni! Tunne oli kaiken aikaa, kuin olisi pitänyt märkää saippuaa käsissä, aina lipsahti väärään paikkaan. Jotenkin tuntui myös, että Ruulla oli kovempi vauhti kuin aikaisemmilla reenikerroilla. Ja intoa oli enemmän, kuin taitoa. Irtoo juu hyvin, mutta ei sitten oikein tiedä miten kaempana olevat esteet tulisi suorittaa, jos eivät ole linjassa. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että minä olin auttamattomasti myöhässä. Tunsin itseni todella huonoksi, mutta olo ei kuitenkaan ollut mitenkään surkee tai olisin kokenut jollain tavalla häpeää pätevämpien ohjaajien edessä. Lähinnä vain totesin, että kylläpä olen huono tässä.

Reenin koho kohta oli ehdottomasti kepit, jotka alkavat nyt sujumaan (lähetettynäkin), sekä tunnari, jonka tein radan vieressä aivan puomin lähellä (n. 1m) Tunnari palikoiden edessä oli yksi koira. Takana toinen ja ohjaaja palikoiden vieressä. Yksi koira suoritti rataa ja toinen reenasi puomilla kontakteja. Ruu juuri radalta tulleena kierrokset tapissa. Ja lyhyesti sanottuna ko. liike oli todella Pro!! Haisteli paria ja nappasi heti oman kun kohdalle sattui. Ei klähminyt muita ja keskittyi muutenkin todella hyvin tähän "tylsempään" osuuteen, vaikka muut koirat viuhtoivat siellä ja täällä esteillä ja metelikään ei ollut ihan sieltä hiljaisemmasta päästä. Kyllä jäi todella hyvä mieli reenistä vaikka itse rata osuus oli kyllä todella syvältä.

Lisäksi tein muutaman todella hyvän havainnon, mitä auttavat meitä varmasti tulevaisuudessa. Ensimmäinen oli se, että agi on kuin keilaamista. Katse olisi aina pidettävä siellä minne ollaan seuraavaksi menossa (eikä koirassa) Tämä siis ihan perus asioita, mutta mitenkäs se olikaan päässyt unohtumaan ;0) Huomasin vain viime viikolla mielenkiintoisen asian keilatessani. Jos katsoin palloa sitä heittäessäni, niin meni se takuu varmasti minne sattui. Jos taas keskityin katsomaan horisontissa olevaa kiintopistettä, niin onnistumisprosentti oli huomattavasti suurempi. Tämä lienee pätee myös agilityyn.

Toinen tärkeä huomio tuli kontakteilla. Ruu on alussa suorittanut ko. esteet hyvin (aloittelevaksi koiraksi) mutta nyt viime aikoina on ilmennyt ongelmia. Ruu on lopussa jotenkin epävarmempi ja alkaa himmaamaan liian akaisin. Syy on niinkin yksin kertainen, että mä olen ollut esteen lopussa liian autoritäärinen (henkisesti) ja painostanut koiraa siinä pelossa, että loikkaa alas ennen aikojaan. Nyt vain on iskostettava mieleen se, ettei se ole maailman loppu jos loikkaa. Sitten vain "hupsis" ja uudestaan ko. este. Lisäksi Ruu reagoi rohkaisuun joten tätä tehtävä alastulolla. Lisäksi äärimmäisen tärkeää on kropan rentouttaminen. Itse olen kuin seipään niellyt, joka lihas jännittyneenä siltä varalta jos se vaikka loikkaa. Eli rento meininki loppuun asti ja turhat jäykistelyt pois. Kun tämän oivalsin lopun kontakti reenit sujuivat todella hyvin ja Ruu uskalsi jo viimeisellä kerralla mennä aavistuksen mun edelle odottamaan lupaa syöksyä leluun. Eli siis varsin opettavainen kerta tämä reeni!

Seuruu ja kaukot

Treenailtu ollaan ahkerasti. Ja pari uutta havaintoa tehty myös.

Eli kaukot menee nyt uusiksi. Tekniikka niissä ihan ok, mutta ne istumaan nousut ei vain mielytä mua Ruu'n maanisuudesta johtuen. Nyt sitten kaikki takapalkka pois. Vaihdetaan lelut nameihin ja mä käyn palkkaamassa koiran esim. istumaan noususta menemällä sen luokse perusasentoon. Tämä tuntuu toimivan ja mikä parasta ei etene. Ollaan tätä nyt tehty 5-10m matkalta. Ruu ei tällä tavalla tee vaihtoja ihan sillä intesiteetillä millä haluan, mutta maanisuus on pois, joten tämä kelpaa mulle. Lisäksi istumisesta tarjoillaan palkka niin korkealta, että joutuu olemaan "orava asennossa" saadakseen sen. Tämä on lisännyt myös pään asentoa ylemmäs ja näin istumiseen on tullut sitä mun kaipaamaa ryhtiä.

Seuraaminen on sitten toinen projekti. Kyllähän se seuraa ihan kohtalaisesti, mutta en jaksa sitä, että joka reeni kerta joudumme käymään läpi saman keskustelun siitä painetaanko vai ei. Yleensä monen jauhamisen jälkeen rupee tekemään nätisti, mutta tämä on aika väsyttävää, kun ei johda mihinkään. Joten ei auta kuin tarttua härkää sarvista ja ruveta muokkaamaan paikkaa taaksemmassa (näin ei pysty painamaan samalla tavalla) Eli seuraamiseenkin lelut pannaan ja namit kehiin. Palkka tarjoillaan aina housun sauman kohdalta mahdollisimman ylhäältä. Ensi naksu oikeasta paikasta ja sitten tällä tavalla tarjoiltu nami. Uskokee tai älkää, niin tämä toimii meillä loistavasti! Jo muutaman reeni kerran jälkeen paikka on ruvennut menemään taaemmas, eikä näin ollen tarvitse enää käydä sitä alku keskustelua millä tavalla on soveliasta seurata.

Että näin meillä. Tylsää tässä on se, että joudutaan luopumaan näissä liikkeissä lelu pois. Musta kun olisi ollut, niin kiva riekkua lelujene kanssa, mutta kun kerta joku asia ei niillä toimi, niin sitten ei toimi ja se vaan on hyväksyttävä. Eli nyt sitten palkataan namilla seuraamiset, kaukot, tunnari ja satunnaisesti jäävät... höh! Tosin jäähän siihen vielä liuta liikkeitä, joissa saa ilotella kunnolla =D

Ja kiitoksia kovasti Leenalle kuvista joita hän napsi viikon takaisissa reeneissä. Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Tiistain tokoilut

Eilen taas Leenan kanssa treenaas uikki-hallin kentällä. Ruulle tein kisamaisen reenin Leenan toimiessa liikkurina, joten pyrin alkuun virittelemään sen ja siirtymään oletettuun kehään. Tämä ihan jees. Lisäksi oli yksi lyhyempi ja yksi pidempi palkkaamattomuus jakso. "kehässä" tein eripaikkoihin siirtymiä koira hallussa. Nämä myös ihan jees, kun ottaa huomioon, ettei tuollasta olla reenattu juurikaan (lue: Ei ollenkaan!)

• Liik.istu: Palkatta, ok.
• Kauko: M-I ja M-S nami (taka) palkalla. Aijaijai kun aijaa... höh! Sitten M-I-M-S-M. Nyt hiukka paremmin, mutta kyllä oli tahmeeta menoa, varsinkin M-I siirtymä.
• Metalli nouto: Palkatta, ok.
• Tunnari: palkatta, loistava!
• Ruutu: jossa palkka valmiina. sitten stopilla joka myös ok ja vielä kerran suorapalkka. Loppu kiertelyt onnistui myös tällä kertaa oikein hyvin.

Jäätiin (taas) suustamme kiinni, kun pohdittiin ummet ja lammet koirien rakennetta, persoonaa ym. suhteessa suoritettavaan liikkeeseen ja tultiin siihen loppu tulokseen, ettei se mäyrä koira parka pääse yhtä ryhdikkääseen istuma asentoon kaukoissa, kun esim. neliön mallinen belgi, joten elämä jatkukoon ;0)

Uusia kierto leikkejä!

Musta on todella kivaa leikkiä tokoa reenatessa =D Nyt sitten kehittelin ruutuun tulosta ja seuraamisesta uuden kiertoleikki variaation. Homma menee näin:

Pistetään Ruu kiertämään (itse lähdetään pois päin kävelemään) ja paluu matkalla hihkastaan "seuraa" kun tyttö oikeassa kohdassa kehut ja uusi kierto taakse. Aikas kätevää. Ei muuten kaahaile ohi vaan tekee todella hyvän jarrutuksen ja seuraa just oikeassa kohdassa odottaen uutta kierto käskyä. Tällä tekniikalla voipi sitten ottaa paluu seuraamista avo -ja suljetustakulmasta.

Seuraaminen menee samalla tavalla, mutta tehdään pidempää pätkää ja ohitettua kohteen (esim. puu) koira kiertämään. Tää on sitten tytöstä ihan sika mageeta! Ei tarvita mitään palkkaa, kun kiertoleikki on se juttu! Ja mikä parasta seuraamis paikka on ihan tautisen hyvä. Ei edistä, eikä paina ja tekee täyskäännökset todella vikkelään. Suosittelen kokeilemaan !

Leenan kanssa tokoilua

Pitkästä aikaa päästiin Leenan ja bc Prima'n kanssa tokoilemaan. Paikkana toimi uimahallin viereinen kenttä. Maa oli hiukka lötskö mikä ei haitannut Ruu'n menoa, mutta ohjaajaa inhotti sitäkin enemmän, kun sai siitä osansa päälle... yök, mä sitten inhoon niin kuraa!

Sitten alku mietteitä tokosta. Nyt pitää lisätä entisestään kisamaisuutta reeneihin. Eli aina yhteis reeneissä peppu tarkastus ja ennen varsinaista reeniä kisavirittelyt ja liikkeiden väliin toisinaan hallittua siirtymistä. Hallittu siirtyminen myös aina kehään mennessä. Loppu leikki lempi lelulla ja namien syöttö (vireen alas ajo)

Sitten itse reeniin...

• Seuruu: Pientä painamista alkuun. Loppua kohden parani. Jos siis jatkossa haluan hyvää seuraamista kisoissa, niin Ruu'ta lienee pitäisi seuruuttaa vaihtelevilla matkoilla 5-10 minuuttia tylsällä nakki palkalla ennen kehään menoa. Tällä kertaa rytmin vaihdot teemana. Juoksussa painoi eniten, joten sitä reenattava enemmän. Hitaassa alkuun tuppasi peppu painua maahan, joten sitäkin enemmän reeneihin. Muuten kaiketi ok.
•  Luoksetulo: suora-stoppi-suora. Bueno!
• Kauko: hinkuti, hinkuti... plaa! Tää on sitten ikuisuus projekti. Tauko ei tässä liikkeessä tee todellakaan hyvää. Joten tiuhaan vaan tätäkin reenaas, niin pysyy kuosissa. Lisäksi helpotettava nyt ja tultava lähemmäksi. Sisällä käytän takana nakki palkkaa ja ulkona kiertoja. Aina ekasta vaihdosta (I ja S) suorapalkka ja sitten useampia vaihtoja.
• Tunnari: Liikkeenä alusta loppuun. Ensimmäisen kerran LO vei mun kapulan muiden joukkoon. Ei tuottanut ongelmaa. Palautus oli ihan suht ok. mutta PA jäi huonoksi. Näihin noutojen loppu osaan pitää nyt kiinnittää enemmän huomiota.
• Ruutu: suora-stoppi-suora. Ok. Loppuun paikan hakua ja kiertelyä. Kiertely vaatii vielä runsaasti reeniä.
• Hyppynouto: Viikonloppuna tuli tätkin viriteltyä enemmän. Nyt alkoi jo sivulta palautukset sujumaan. Avain asemassa tässä on ollut vapautus palkalle heti kun on lähtenyt ponnistamaan hypylle.

Tunnarilaskuri: 48+1-4=45

Hessu oli viikonloppuna suloinen. Se varasti todella monta kertaa heitetyn kapulan perään. Enkä suinkaan heittänyt sille, vaan Ruu'lle! Hessu yleensä odottelee sivummalla istuskellen ja seuraten meidän reeniä. Nyt se sitten on kait nyppiintynyt, kun ei saa tehdä noutoja, joten päätti oikaista vääryyden ja vanhemman oikeudella hakea palikan. Ruu katsoi ihan sen näköisenä että "Ei voi olla totta! Toi vei mun kapulan!!" Mutta nöyränä tyttönä vain istua nökötti sivulla, kun ei saa varastaa. Höpsöjä elikoita. Hessun tietenkin palkkasin moisesta omatoimisuudesta ja sehän sitten vallan villiintyi varastaamaan kapulan Ruun odottaessa nouto käskyä =D

Lisäksi Hessu on aina silloin tällöin tehnyt reeneissä tunnaria. Hyvin löytyy aina oma. Tää on ehdottomasti Hessun bravuuri liike. Täytyy alkaa ottamaan enemmän reenin loppuun Hessulle noita noutoja, kun kerta niistä niin pitää.