Vauvoja ja reenejä

Jaaha.... meillä täällä reenien ohella hoivataan pallo-pentuja. Ruu vinkuu, kaivaa petiä sängyn alla nurkassa, nuolee palloa ja on mammamaisen raukee ja myös reviiri tietoisuus on lisääntynyt. Kun tyttö vaihtaa paikkaa, niin pitää huolen, että pallokin tulee mukaan. Sitten sitä asetellaan joko kuonon lähelle tai massun suojaan maitobaarille. Täytyy myöntää, että aika liikkis toinen on pallonsa kanssa, enkä millään raaski ottaa pois Ruu'lta sitä. Nytkin se vain makaa sohvalla pallon vieressä, eikä voi juuri mitään sisällä puuhata itsekseen, kun eihän sitä voi pentua jättää yksi sohvalle nukkumaan ;0) Onni onnettomuudessa, on koiran valtava motivaatio tehdä töitä. Nimittäin nuo mamma hömpötykset eivät ole vaikuttaneet reeneihimme pätkääkään vaan toinen paiskii hommia ihan täpöllä. Ulkona on muutenkin ihan normi Ruu, vain sisällä sitten häröillään näiden pentu juttujen kanssa. Odotukset siis Purinan kisassa on aika korkealla.

Ruu'n kanssa perjantaina reenattiin pienellä porukalla Jampassa. Otin liik.istumisen, ruudun ja tunnarin. Teemanan ennakoimattomuus. Tämä teema toteutuikin vallan mainiosti. Samalla teemalla jatkettii sitten lauantai iltana, kun Mia piipahti luonani. Hän siis liikkuroi ko. liikkeet jotka myös eilen hyvin. Pientä hiomista aina löytyy, mutta sehän on lajin henki. Loppuun annoin Mialle naksun ja hän sai naksutella siitä, kun Ruu oli keskellä ruutua (lähetin siis pitkästä matkasta) Tämä olikin loisto kokeilu! Ei tarvinnut arpoa sitä onko se keskellä vai ei. Naksu kertoi siis mullekkin milloin voipi palkata, Näppärää! Kiitos Mia seurasta, liikkuroinnista ja koiramaisesta pohdiskelusta, jota olisi riittänyt varmasti aamun tunneille saakka ;0)

Tunnarilaskuri: 21-2=19

Tunnari...

... treeniä. Vaan en ole laskuria muistanut päivittää tänne. Olen kuitenkin pitänyt kirjanpitoa manuaalisesti vihkossa. Muistaakseni siellä tilanne on 24 eli loppusuoralla ollaan tunnarilaskurissa. Nyt sitten on tullut tehtyä 5 tunnaria lisää lähi päivinä, joista yksi työtapaturma, joten tilanne näyttää tältä 24-4+1=21

Lisäksi olen huomannut, että on kaksi tilannetta, jotka vielä tuottavat hiukka vaikeuksia Ruu'lle. Toinen on voimakas tuuli ja toinen on kova pakkanen yhdistettynä jäätyneisiin näppeihin. Ollaan näitä reenattu seuraavalla kaavalla.

Tuulitunnari: Eli teemme tuulisella ilmalla ulkona luonnollisesti ja sisällä pöytätuulettimen avulla. Tämä onkin tuonnut huomattavasti varmuutta ko. olosuhteisiin.

Jäänäppi: On sitten ohjaajalle tuskallisempi treeni. Siinä palellutetaan sormia hetken, ennen kuin tehdään ulkona (luonnollisesti) ko. liike.... mutta mitä sitä ei tekisi tunnarin eteen ;0)

Treeni, treeniä

Yssiksein iltalenkin yhteydessä uudella "kentällä" joka ihan kelpo paikka reenaamiseen, valot ja sillee... saapui siihen sitten paikalle heppa omistajineen. Koni päätti tehdä isot tortut keskelle parkkipaikkaa ja omistaja niitä siitä siivoamaan. Juteltiin sitten miten helppoa koiran omistajan on kerätä (jos kerää) pieni kikkare pieneen pussiin, kun hän tarvitsisi jätesäkin ja lapion. Kumpaakaan koiraa ei heppa kiinostanut.

Luoksetulo: Kiertämällä. Teemana maahan meno. Näitä pari. Ihan ok meininki.

Liik.istu: Pari seuraamisesta palkkaamista ja loppuun liikkeenä. Ok.

Seuraaminen: Nami takapalkalla. Hiukka oli alkuun edessä, mutta korjasi nopeasti paikan. Otin aikapaljon käännöksiä vasempaan. Ne tökki tällä kertaa. Kyllä se ne teki, mutta aika kehnolla asenteelle.

Ruutu: Pitkältä matkalta alkuun ja loppuun paikan hakua. Molemmat ihan ok. Tässä kohtaa iski itselle hillitön väsymys ja ajattelinkin, että onneksi ei tavitse yrittää keskittyä stoppaamaan oikeaan paikkaan toisen pinkoessa kerta toisensa jälkeen täysiä ruutuun.

Tunnari: Hyvin nykyisin hiljentää ettei kaahaa tunnareiden päälle. Ekalla haisteli kait ok'sti mutta toi oman vieressä olevan. Uusinta oli sitten ihan ok. Ja sitten nuhteita omistajalle. Menin ottamaan vielä 2 toistoa, jotka olivat ihan hyviä toisen kerran klähmimistä lukuunottamatta (toi siis omat) mutta kun olen päättänyt, ettei tunnaria uusita vaikka toisi väärän. Ainoastaan haetetaan se oma sieltä pois ja siinä se. Tämä täytyy nyt muistaa seuraavalla kerralla.... ja ennen kaikkea uskoa se!

T-reenit

Lauantaina Prismalla...

Paikkaistu: ok

Paikkamakuu: Muuten ok, mutta pientä jojotusta alkuun. Pitää reenata...

Ruutu: Seinä hidasti menoa ja jäi joka kerta aika eteen (oli kuitenkin aina ruudussa) Ruu'lla kuulemma oli hieman nousseet kintereet ilmaan ennen lähetystä. Pitääpi siis olla tarkkana, ettei rupea nousemaan lisää.. Muutaman kerran, kun pyysin istumaan ja odottelemaan, niin alkoi sitten kintereetkin olla maassa. Nyt aijon sitten (taas) siirtyä ruudussa siihen, että en pysäytä ollenkaan vaan tuo saa tarjota paikkaa itse.

Liik.istu: Ensin pariin otteeseen käskytettynä ja palkka seuruusta. Sitten liikkeenä. Istui nopeasti.

Metallinouto: Saaliinaa pari kertaa. Ei mitään ongelmaa.

Seuraaminen: Ei painanut (hyvä juttu) mutta hiukka oli jostain syystä levotonta menoa, ei kuitenkaan mitään ihan kamalaa... Askeleet kait oli ihan ok't Loppuun pohdittiin hidasta seuraamista ja sitä mikä olisi hyvä tahti Ruu'lle. Eli se nopeus jolla menen on ihan ok, mutta vain askel pituutta pitää pidentää. Hidas seuraaminen tuntuikin tästä toimen piteestä johtuen kaikista parhaimmalta seuraamiselta.

Tunnari: Hyvin haisteli, mutta sirsi aluksi vahingossa tassullaan oman aivan kiinni toiseen kapulaan. Otti oman kun kohdalle sattui, mutta ei huomannut, että poimi viereisenkin maasta ja näin itseensä tyytyväisenä palautti sen. Palkkasin kuitenkin koska koira oli sen oloinen, ettei todellakaan huomannut, että sillä oli kaksi erillistä palikkaa suussa. Uusinta oli muuten ok, mutta klähmäs vierasta. Eli vain kerran tunnari. Toka kerta tuottaa sitten jo hieman epävarmuutta.

Tämä on muuten jännä juttu. Jos Ruu erehtyy tuomaan väärän ja otan sen siltä pois ja pyydän hakemaan uudestaan, niin ei ole pätkääkään epävarma vaan menee haistelemaan uudestaan, ikään kuin tietäisi mokanneensa (tokalla tuo viimeistään yleensä oman) Mutta jos ekalla on tuonut oman, niin tuntuu jotenkin ajattelevan, että "mitä ihmettä sehän oli oikea?!" Mutta tätähän ei tehdä kisoissa kuin kerran, joten no proplem!

Agirotu -98, Turku

Tällaisia muistoja vuodelta 1998. Hessu korkkasi agility "uransa" Turkkusessa heinäkuun eka viikonloppu vuonna -98 Oltiin partisten joukkueessa. Samana viikonloppuna startattiin ensimmäinen virallinen ykkösen kisa, mikä päätyi kolmen sekunnin jälkeen hylkyyn. Koira tuli ensimmäisen riman ali ja seuraavan yli ja rata oli sitten siinä. Sama tahti jatkui läpi viikonlopun. En tainnut saada muistaakseni yhtään tulosta ja ratoja sentää oli 6! Mutta niin se menee, hauskaa oli ja aurinko helli koiraväkeä =)

Tässä joukkueemme. Valitettavasti en muista kuin Maikun ja Hertan (joka siis mun vieressä oikealta toinen) nimet, kaiken muun jäädessä unholaan. Me oltiin lampaita, jos joku ihmettelee mitä asusteemme esittää =0)

Tässä kova treenaus menossa lämppäreillä. Hessu oli juuri oppinut kesän alussa pujottelemaan ja pitihän sitä sitten ihastella moneen otteesee. Sitä en muista miten kisoissa kepit meni, vai pääsimmekö edes sinne asti =D

Ja tässä sitten ollaan tosi toimissa agirotu radalla. Tämän tyylinen kilpajuoksu mun ja koiran välillä kontakti esteillä jatkui läpi kisauramme mun hävitessä lähes aina. Mikä nyt on sanomattakin selvää ;0)

T-reenit Keravalla

Lauantaina päätin sitten korkata Prisma treenit. Mukana menossa Saila ja Saga sekä aivan ihana pikkuinen Hali-kelpo =) Itse päätin sitten vihdoinkin lyödä koko VOI-luokan kasaan. Olen sitä pitkittänyt, kun en ole vain uskaltanut, kun tuntuu siltä, että niin monta pientä osaa olisi eri liikkeissä hiottavana, ettei sitä voi nyt sentää koko luokkaa tehdä palkkattomana... vaan kuinkas kävikään?!

Paikka istuminen: Ei ongelmaa. Kolme koiraa lähti rivistä viipottamaan. En mennyt "väliin" vaan katselin piilosta miten Ruut suhtautuu asiaan. Ihan rauhallisesti otti pienen sählingin. Sitä ei onneksi tunnu haittaavan rivistä lähtevät koirat. Hyvä niin.

Paikka makuu: Tämä myös ok. Hyvin omalla vuorolla maahan ja ylös.

Seuraaminen: Alku oli todella hyvää. Itse kuitenkin jännitin hirmuisesti ja kävelyni (varsinkin käännöksissä ja askeleissa) oli itsenikin mielestä kummallista ja nykivää. Ruut reagoi siihen välittömästi ja tämä näkyi satunnaisena ääntelynä (Ruu ei siis normaalisti ääntele) Kokonaisuus oli kuitenkin näyttänyt ihan hyvältä, eikä Ruut seilannut tai ollut harakka ;0)

Liik.istuminen: Olisi ollut kisoissa armoton nolla. Liikkurin käskyttäessä Ruut meni maahan, ennen kuin edes ehdin avata suuta. Tokalla sitten jäi seisomaan (en siis vieläkään ehtinyt sanomaan mitään) kun sitten lopulta koira oli kuulolla, liike meni oikein hyvin. Tähän siis kuuntelu treeniä.

Luoksetulo: Tämä oli oikein hyvä. Vain loppu (maasta-sivulle) tultiin ravilla. Itse pysähdykset oli kuulemma hyvän näköisiä ja mikä parasta olen saanut uudella luoksetulo käskyllä (kiitos vain Emmi =) Ruu'n tulemaan kootumpaa laukkaa ja näin stopit saadaan tehtyä sääntöjen puitteissa.

Ruutu: Vieraassa paikassa ja aivan erivärisillä/näkösillä törpelöillä aivan bueno! Mäkin olen alkanut hallitsemaan sen missä kohtaa pitää antaa stoppi käsky. Lisäksi asiaa helpottaa se, että koirakin on alkanut tietämään mihin pitää ruudussa mennä. Loppu osa oli Ruu'lle hieman vaikee ja ilmensikin epä varmuutta. Tuli kuitenkin hyvin sivulle seuraamaan, mutta vauhtia tähän lisää, niin hyvä tulee.

Hyppynouto: Oikein hyvä.

Metallinouto: Tämä myös oikein hyvä.

Tunnari: Komppaan edellisiä =)

Kaukot: Ei valittamista. Ripeästi ja tarkasti kaikki vaihdot. Hiukka taipui vasemmalle. (tämä on ongelma joka hiljalleen jää varmasti pois)

Kokoinaisuus: Oli mielestäni oikein hyvä. Koira teki aika rauhallisella otteella töitä, mutta ei kuitenkaan fleguillut. Lähinnä silleen tyynen coolisti. Itse olisin ehkä kaivannut hiukka "säpinää" liikkeisiin, mutta kyllä mulle tuollainen tasaisen varmakin käy =) Kaikki muu siis meni mielestäni 8-9 pisteen arvoisesti istumista lukuunottamatta. Eli kyllä sieltä Purinalta pitäisi se ykkönen irrota, jos ei mitään kummempaa ilmene. Hyvillä mielein pientä hiulaamista ja sitten ei kun kisoihin vain ;0)

Loppuun Hessun vauvakuva. Ikää pojalla joku 5-6kk.

Vuosi -97 osa 1

Hessun 13-vuotis synttärit lähestyy, joten päätin laitella vanhoja paperi kuvia koneelle. Laittelen niitä nyt tänne pienissä erisssä. Kyllä ne partis vauvat vaan on niin vietävän söpöjä karvapalloja <3 Ensimmäisessä kuvassa Hessu on n. 8vk ja juuri hyökkäämässä kimppuun. Toisessa kuvassa ollaan sitten 12 viikkoa ja näin ollen hakemassa ensimmäistä rokotusta. Tuolla ell. oli aina tapana ottaa potilaistaan kuvia, jotka sai sitten hakea seuraavalla kerralla. Aika ihana tapa. Huomatkaa onnellisen ja ehkäpä hiukka ylpeän teinin olemus, kun pitää sylissään ihka omaa koiran pentua =)