Tokoilua ja kuvia

Torstaina reenaamassa Koiviksen kentällä Sailan&Sagan, Leenan&Priman/Ritan ja Marian&Remun kanssa. Aikalailla mentiin Ruu'n kanssa samalla setillä kuin ennenkin.

Paikkamakuu.. Hyvin maahan omalla vuorolla. Etupalkka. Oli hiukka levoton vatkasi kolmesti itseään lonkalta toiselle. Luulen, että etupalkka (palkka yleensä) on tuonut tuon tullessaan. Nyt etupalkka pois ja muutenkin harkittava palkattomuutta ko. liikkeeseen -> oletus arvo koiralle nolla.

Seuruulla aloitettiin. Aaargh! Kyllä ahdisti. Ruu paino ihan kunnolla! Muutama huomautus. Jatkoi painamista... tosin pienemmällä voluumilla. Seuraaminen on kait meidän ikuisuus projekti. Teemana oli vauhdin muutokset. Ne ihan ok. Hitaassa käynnissä oli joka välissä painamassa pyllyä maahan. Sitä siis reenattava lisää.

Luoksarin stoppi kierron yhteydessä. Tämä oli ihan ok. Napakka seisominen ja heti pallopalkka kohti koiraa, ei yli (niin, kuin Katja neuvoi) -toimii!

Ruutua leikkien. Ekalla lähetys tyhjään tämä ok. Palkkaus ruudussa leikkien. Toka oli loistava ja siitä koira hakemaan multa palkka. Kolmas oli hiukka ennakoitu, mutta meni loppuun saakka, tosin taisi tehdä parit myyrät. Muuten ok.

Nouto. Palkka nostoista. Itse olin lähempänä (kapulan sivussa) Kaikki nostot oli ok. Takaa katsottuna näyttää, että törmää kapulaan, mutta sivusta huomasin jotain mielenkiintoista. Sepä ei pamauttanutkaan kapulaan, niin kuin luulin. Kapula kyllä siirtyy paikaltaan ja takaa katsottuna Ruu'n syöksy saa näyttämään tilanteen toiselta mitä se todellisuudessa on (oneksi tuomari katsoo sivusta!) Reenin lopussa tehty koe sitten vahvisti mun havainnon. Leena ja Saila katsoi edestä miltä tilanne näyttää. Heitin kapulan heitä kohti. Ruu painoi vauhdilla kapulalle ja se (kapula) kohahti taas hiekkaa pitkin. Tämä johtuu siis siitä, että Ruu syöksyy kapulalle suu auki ja jarruttaa samalla. Ruu ei sulje heti suutaan vaan pitää pään jarrutuksen ajan alhaalla, joilloin kapula siirtyy hiukka maata pitkin suun työntäessä sitä edellään. Tämä oli kyllä aika helpottava uutinen mulle!

Liikkeestä istuminen takelteli alkuun, mutta loppua kohti istumiset napakoituivat huomattavasti. Lisäksi virittelin Ruu'n muihin jääviin ja palkkasin vain seuruusta, joka oli oikein hyvää nyt, kun oli saanut päästellä ensin pahimpia höyryjä ulos. Ei myöskään ennakoinut vaan seurasi hyvässä kohdassa.

Perjantaina töiden jälkeen nappasin kameran mukaan ja suunnattiin koirien kanssa lähi pellolle, jossa oli vilja leikattu. Ruu löysi rikkinäisen vinkuvan koiran lelun jolla rallatteli pitkin peltoa. Välillä Hessu katsoi vanhemman oikeudeksi ottaa ipalta lelun pois. Se käy käsittömän näppärästi! Molemmat nauttivat pellolla juoksemisesta suunnattomasti. Koirilla on selvä työn jako. Ruu juoksee edellä lelu suussa ja Hessu huutaa, kuin heikkopäinen ja juoksee perässä. Ihanaa, että se jaksaa vielä tuollain touhuta =D Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Hessu kirmaa Ruut'n perssä.

Ruu'lla vauhti päällä!

Hetken hengähdys tauko...

... ja taas mentiin!

Hessu hurjana...

... ja söpönä <3

Katja Tammisen koulutus..

.. oli oikein hyvä ja onnistunut. Ja nähtiipä päivän aikana rukousvastauskin säiden suhteen. Oli nimittäin aika kamalaa ilmaa luvannut edellisenä päivänä lauantaista alkaen. Vaan kuinkas kävikään! Päivä alkoi harmaana, mutta ei satanut ja iltaa kohti vain kirkastui, jopa siinä määrin, että muutamilla oli jopa kuuma, kun oli siihen koiranilmaan varautunut.

Mutta sitten itse koulutukseen. Päivä alkoi klo 9 ja kesti klo 17 asti. Jokaisella oli mahdollisuus käydä kaksi liikettä läpi päivän aikana. Katja näytti alkuun kunkin liikkeen kohdalla miten itse on opettanut sen Nevadalle ja sitten käytiin ongelmien kimppuun. Päivään oli ilmoittautunut kymmen kunta koirakkoa ja suunilleen saman verran kuunteluoppilaita.

Itse valitsin ruudun ja siinä paikan haun. Olen siis opettanut seka tekniikalla Ruu'lle ruudun. Viimeisimpänä kosketusalusta. Ongelmamme on se, että Ruu tekee myyrä loikkia pari kappaletta ennen alustalle läppäämistä. Yritettiin sitten, niin että minä olen lähellä (ruudussa) ja palkkaan heti, kun koskee. Ei oikein toiminut. Yritettiin hetsata Ruu'ta ennen liikettä, niin että minä innostin ja Katja piti kiinni. Tämä vain mielestäni aiheutti entisestään hitaamman lähestymisen ruutuun (rauhoitteli meitä) ja loppu pompun alustalle.

Päädyttiin siihen, että Ruu'lle ei sovi kosketusalusta tähän liikkeeseen. Lisäksi alusta aiheuttaa myös sen, että jatkaa edelleen loikkimista ruutuun mennessä vaikka se oli otettu pois. Tosin väheni kerta kerran jälkeen.

1. Alusta ruudusta pois


2. Palkka heitettävä koppina, ei ruudun taakse


3. Jos palkka ruudussa, niin keskelle, ei enää takareunalle.


4. Jos menee itse palkkaamaan ruutuun, pidettävä huolta ettei peruuta (ulos ruudusta)


5. Ruutu -leikkiä -> välillä palkka viedään ruutuun, välillä saa hake ohjaajalta.


6. Läheltä itsenäistä paikan hakua

Mielestäni Ruu'lla on nyt naksahtanut joku palikka paikalleen ruudun suhteen. Se hakee aika hanakasti, jopa itse keskelle ruutua odottelemaan palkkaa =D

Toiseksi liikkeeksi valitsin kaukot ja siinä erityisesti ekan istumaan nousun, joka tahtoo jäädä mun makuun hiukka vajaaksi tai sitten se jumii, eikä suostu nousemaan ylös. Tällä harjoitus kerralla ei esiintynyt, kuin ensimmäistä, eli vajailua...

1. Ehdotettiin pelkkien suullisten käskyjen käyttö (olen itsekkin harkinnut tuota...)


2. Vajailu ei ole kovin todellista. Ruu istuu selkeesti. Se mikä häiritsee on, ettei se nouse istumaan etujalat tasan, vaan toinen jää hiukka "vajaaksi"


3. Ed. kohtaan: uusi pienempi käsky etujalkaan (korjaa kyllä sen) ja palkka siitä. Ei siis varmaankaan tajua sitä itse. Kokeillaan näin, jos vaikka toimisi.


4. Hiukka peruuttaa (20-30cm) koko sarjassa.


5. Kaukot pakettina kunnossa.


6. Jokaisen osion säännöllistä hiomista läheltä ja kaukaa.


7. Ekaa vaihtoa palkattava säännöllisesti, niin kokee kannattavana tehdä heti ekalla.

Mutta näin. Päivä oli siis varsin antoisa, kun perehdyttiin jokaisen yksittäisiin ongelmiin. Lisäksi oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa vanhoja koira tuttuja ja turista niitä näitä!

Plääh!

Tehtiin eilen jälki ja tokoiltiin. Aika kökkö maku jäi molemmista. Jälki siis sänkipellolle. Pituus joku 200m ja pari kulmaa. Kävelin vahingossa hevosen jätöksen poikki ja lopussa pupujussin reitin yli. Haastetta ihan tarpeeksi siis meille. Jäljen vanhentumista odotellessa paikalle pyyhältää ratsastaja ja suuntaa suoraa samalle pellolle johon juuri olin tehnyt jäljen.

Ajattelin sitten kaikesta huolimatta yrittää, vaan ei olis pitänyt... Jälki oli vanhentunut reilu vartin, kun suuntasimme "janalle" hyvin eteni suoraa, ei häiriintynyt ratsastajasta ja nappasi nerokkaasti takajäljen. Aikamme säädettyä pääsimme matkaan. Jäljesti hyvin muutaman kymmenen metriä, kunnes hukkasi jäljen. Eikä sitten enää löytänyt sitä. Hevostelija käytti nimittäin todella tehokkaasti koko pelto alan kuviointiin.

Päätin sitten marssia jäljen loppu päähän. Uusi nosto ja ihan ok jäljestys ja palkkakin löytyi. No kerta jälki ei sitten sujunut enkä jaksanut uusinta jälkeä ottaa päätin reenata heppa häiriössä tokoa. Häiriö reeni olikin sitten ainut mikä onnistui. Liikkeet sitten menikin hiukka mun maun vastaisesti seuraamista lukuun ottamatta.

Aloitettiin siis seuraamisella. Suoria pätkiä kohti laukkaavaa hevosta. Ei tippunut kontakti kertaakaan. Hevonen siis laukkaili ja ravasi meidän ympäri. Kummatkin siis reenasimme omia kuvioita, eikä ketään näyttänyt häiritsevän toisen puuhat =D Tämä olikin päivän ainut koho kohta...

Luoksari oli ihan ok. Jäävistä otettiin kaikki. Sekoili minkä ehti. Lisäksi seisomisessa valuu hiukka mun mielestä, eikä maahanmenokaan ollut sitä parasta Ruu'ta. Yritettiin taas sitten takapalkalla, joka ei tällä kertaa aiheuttanut himmailua vaan väljäilyä, edistämistä sekä poikittamista =0 ?!? Olin kyllä todella ihmeissään moisesta. Kontakti ei tosin tippunut, mutta muuten oli kyllä aivan karsee valmisteleva osuus!

Tätä jäätiinkiin sitten hinkuttaa enemmän, kuin laki sallii. Eikä parantunut paikka vaikka kuinka yritin. Lisäksi otettiin ekan kerran eteen lähettämistä matkan ollessa n. 30m Hyvin irtoo ja lähtee, kuin pieni ohjus luoti suoraa kohti kohdetta, aikas hienon näköistä =0)

Missä mennään voi-luokka?

Aika pitkällä luulisin. Kirjaan tähän nyt ylös liikekohtaisesti mitä tytteli osaa ja mitä pitää vielä reenata. Reeneistä noin, niin kuin muuten, että ollaan kyllä säänöllisesti reenailtu... en vain ole ehtinyt päivittelemään. Mutta sitten voi-voi-luokkaan...

1. Paikkamakuu: Suorassa pysymistä reenattava. Lyhyitä aikoja + etupalkka. Muuten ok.
2. Seuraaminen: Askeleet; erityisesti vasemmalle ja taakse. Lisäksi ainaista oikean paikan reeniä varsinaisessa seuruussa.
3. Liikkeestä istuminen: Hitaassa vauhdissa tekee jo kivasti. Paljon reeniä.
4. Luoksetulo: Molempia stoppeja vahvistettava erillisinä kokonaisuuksina. Osaa tehdä molemmat stopit samalla kerralla.
5. Ruutu: Paljon reeniä. Lisäksi taitaa olla tästä luokasta kaikkein eniten palasina. Osaa kuitenkin hakea katseella ruudun ja suunistaa sinne. Loppu onkin vielä aika hämyisää...
6. Hyppynouto: Reenattava nopeita kapulaan tarttumisia. Muuten ok.
7. Metallinouto: Sama kuin hyppynoudossa. Muuten ok.
8. Tunnari: Paljon oman etsimistä heinikosta. Lisäksi pureskelee jonkin verran...
9. Kauko: Jumitusta M-I vaihdossa ajoittain. Lisäksi etenee hieman S-M-S vaihdossa. Reeniä siis tälläkin rintamalla. Voi miten mä sitten pidän kaukoista ;0)

Että näin... Olen tuossa hiukka miettinyt, että josko sitä vain siirtyisi suoraan voi-luokkaan. Nyt kun noiden touppinkien kanssa jouduin pulaamaan, niin en pääse niihin avo-kisoihin joihin suunittelin. Loppu vuosi taas tuo tullessaa juoksut, enkä haluisi ensi vuotta aloittaa avo'ilemalla. Joten taidan suosiolla kääntää katseen ylempiin luokkiin. Tavoite startata voittaja on ensivuoden alku, riippuen siitä mihin ajan kohtaan Ruu'n sterilointi sijoittuu.

Luuston kuvaus

Eilen oli Ruut'n viralliset lonkka -ja kyynärkuvaukset Jär-vet'ssä. Ruun Kuvasi Elli Kivikoski. Pidän hänestä kovasti. Oikein mukava ja ystävällinen ihminen =) Ruu laiettiin uneen ja se simahtikin saman tien, kun suoneen laittoi. Odotellessa (ell. kiireitä) leikkasin tytön kynnet samalla.

Kauaa Ruu ei malttanut olla unessa, kun jo kuvauksien aikana yritti jo punkea ylös ja ell. viritti hiekkasäkin painoksi toiselle. Kun kuvat oli otettu ja Ruu laskettu alas patjalle alkoi taas punkea ylös. Kait se jonkinlainen eloonjäämis vietti ajaa koiria ylös vaikka kuinka horjuttaisi.

Ruu olikin nukutuksen jäljiltä hiukka varautunut ja kommentoi herkästi ympäristössä olevia asioita. Lisäksi kotosalla pari kertaa kesken unen säntäsi ylös hätääntyneen oloisena. Ruu raukka muistutti jollain lailla pientä villieläintä, joka panikoi uutta ja outoa olotilaa. Koki kait jollain tavalla itsensä puolustuskyvyttömäksi. Luulen, että tämä osittain menee sinne sh-käytöksen piikkiin...

Karita oli lupautunut ystävällisesti kuskiksi klinikalta kotiin, joten ei tarvinnut hoippuvaa koiraa kävellen kuljettaa. Kiitos vain kovasti Karita avusta! Ruu olisi varmasti nähnyt tuolla lyhyellä matkalla miljoona mörköä, jotka olisivat voineet pikkuisen syödä suihinsa ;0)

Ruu'lta kuvattiin siis lonkkien ja kyynäreiden lisäksi selkä ja olkapäät. Lonkat lähti kennelliittoon A'na ja kyynärät nollana. Elli kommentoi lonkkia ja sanoi, että hänen mielestä oikein kauniit ja tiiviit ja sanoi, että ei jos arvio huononee, niin ei B'tä alemmas pitäisi mennä, mutta hänen mielestään siis molemmat oli A't

Olkapäissä ei ei ollut mitään vikaa, joten se reilu viikon takainen ontuminen oli siis vain rasitus vamma. Selkä oli myös ok. Elli kommentoi, että Ruu'lla oli kaunis ja vahva luusto. Sanoi, että lyhyt karva hämää ja antaa vaikutelman hentosesta, mutta sanoi että neidillä on jämerä luusto jolla on hyvä harrastaa =D

Olipa helpottavaa kuulla, että selässä eikä muuallakaan ollut mitään vikaa. Ruu'n jumit siis on vain lihas peräisiä joihin sitten auttaa säännöllinen hieronta ja silloin tällöin käynti fyssarilla. Mukavaa, että elämä jatkuu =0)

Jälki ja kuulumisia

Ensin kuulumiset. Ruut söi siis 5 päivää Dolagis -nimistä tulehduskipulääkettä ja oli myös tuon ajan levossa. Ontuminen loppui sunnuntaina. Lisäksi ell. tarkasti jalan tunnustelemalla sekä hieroja tsekkasi lihakset sunnuntai iltana. Mitään kummallista ei jalasta löytynyt, eli rasituksen/pienen revähdyksen piikkiin meni tuo ontuminen.

Meillä meni nyt sitten kisasuunitelmat uusiksi tuon takia ja ajattelin sitten samaan kisakarenssi syssyyn kuvata koko koiran. Tiistaina otetaan sitten viralliset lonkka ja kyynärkuvat sekä lisäksi kuvataan selkä ja olkapäät... kaiken varalta. Ruu'n selässä napsuu edelleen pari nikamaa, joten haluan kuvilla varmistua asiasta. Tämän jälkeen sitten käännymmekin mahdollisesti osteopaatin puoleen ja lisäksi Ruut'a hierotaan kuurina nyt joka toinen viikko. Tuo nikamien naksuminen aiheuttaa ilmeisesti lannerangan alueella jatkuvaa lihas jumitusta. Vaiva voi olla myös suoliluussa edelleen.

Sitten jälki. Eilen pitkästä aikaa otettiin jälki. Meillä on mennyt kesän jäljet aika pieleen. Esim viimeinen jälki ennen taukoa meni seuraavalla tavalla. Tein normi jäljen mökillä pellolle ja sinne 4-5 keppiä. Koira ei nähnyt jäljen tekoa (oli sisällä) Jälki ehti vanhentua jonkun puoli tuntia, kun Ruu laukkaa iloisesti kuistille "aarre" suussa. Esine osoittautui sitten 5. jälikepiksi!! Tyttö oli saanut hajun siitä ja hakenut sen itseasiassa aika kaukaa ja nyt sitten hyvin tyytyväisenä itseensä palautti sen mulle kesken salaatin teon.

En tiennyt oliko Ruut jäljestänyt jäljen vai bongannut kepin kauempaa, mutta päätin sitten kokeilla jälkeä. Juu ehkä ei olisi pitänyt... Ruut lähti hyvin matkaan, mutta sitten alkoi säätö. Välillä jäljesti ja välillä meni ihan suvereenisti ilma vainulla. Uskomattominta tässä jäljestyksessä -joka siis ei oikeasti muistuttanut pätkääkään jäljestämistä! oli se että kaikki kepit nousi.

Ruut on muutenkin ruvennut jäljestämään aika korkealla nenällä keppien tultua mukaan. Olenkin miettinyt, että nyt se taitaa sitten etsiä niitä keppejä jäljellä ja se itse jäljestys sitten unohtuu. Aika omituinen ongelma. Olen ratkaissut tämän, niin että teen jälkiä ilman keppejä ja sitten niin, että lyhyehköllä suoralla on muutama keppi ja tuuli tulee seläntakaa, että toinen joutuu oikeasti jäljestämään päästäkseen kepin luokse. Voihan olla että teoriani on väärä, mutta näin minusta touhu on näyttänyt. Ruu'llehan on alusta asti ollut kepit jäljellä itsestään selvyys. No katsotaan...

Mutta sitten se eilinen jälki... Tein sen myös pellolle. Jälki oli joku 200-300m pitkä ja vanhentui puolisentuntia. Puolessa välissä kuppi, jossa kissan märkäruokaa ja loppuun vinkkis palkaksi. Jäljellä oli kaksi pientä ojan ylitystä. varsinaista janaa ei otettu, mutta kun lähestyimme jälkeä suorassa kulmassa, niin jäljen kohdalla Ruu nappasi heiti jäljen ja lähti kovaa eteenpäin. Tätä vauhtia riitti aivan loppuun saakka. Itse olin aika hengästynyt, kun jäljestys oli ohi. Pari kertaa jäljellä tarkisteli kohtia, mutta muuten meno oli todella hyvää ja tarkkaa. Merkkasi myös kannelsin purkin ja söikin sen kissan ruuan, mutta myönnetään, että hiukka pitkinhampain ja kärsimättömänä moisesta katkoksesta kesken ihanan jäljen ajon. Höpsö koira! Ojan ylitykset meni todella hyvin ja loppupalkkakin löyty, jolla sitten varovasti leikittiin saikusta johtuen. Olipa ihana nähdä toinen niin tohkeissaan jäljellä. Tauko tehnyt ilmeisesti hyvää, mutta niinhän se tekee aina.

Olen ihmetellyt jonkin aikaa nenän jälkiä keittiön ikkunassani. Tiedän, että Ruu usein on siellä, kun olen poissa kotoa, mutta mua on askarruttanut se, että mikä mahtaa olla niin kiinostavaa mun takapihassani, kun ei siellä juuri ole elämää...

Sitten yksi päivä "yllätin" toisen makaamasta keittiön pöydältä nenä ikkunassa kiinni. Lähempi tarkastelu sitten paljasti, uuden asukkaan muuttaneen pihapiiriin =D

Rasitusvamma =(

Ruu'lla rasitus vamma oikeassa etujalassa luultavammin lavan kohdalla. Olimme pyöräilemässä torstaina agi-reeneihin. Tähän kohtaan sanottakoon, ettei ollut ensimmäinen pyörä reissu. Olin hankkinut pyörään kiinitettävän Walky dog -nimisen juoksutuslaitteen. Ajatuksena helpottaa molempien menoa ja tehdä pyöräilystä vieläkin turvallisempi.

Tuo laite vaimentaa n. 90% koiran aiheuttamat vetämiset. Varsin tehokkaaksi se osoittautuikin, kun Ruut veti niin paljon, kuin vain jaksoi pyörästä pois päin ja silti pystyin polkemaan lähes vaivatta eteenpäin. Ajattelin sen rauhoittuvan kun jatkamme matkaa. Ruu ei kuitenkaan halunnut juosta niin lähellä pyörää ja vänkäsi toden teolla vasempaan. Tästä Ruu'n aiheuttamasta vasta liikkeestä johtuen, jouduimme lopettamaan polkemisen 2km kohdalla ja kääntymään kotiin.

Ruu rupesi välittömästi ontumaan ja iltaa kohti jalan kipu vain paheni siinä määrin, ettei suostunut hyppäämään sänkyyn tai menemään maahan. Tuntui todella pahalta katsoa sitä niin surkean näköisenä.

Tänään sitten soitin Jär-Vet'n ja sain ohjeeksi syöttää 3-5pv. kipulääkettä ja pitää levossa pari viikkoa, kuitenkinkin niin, että remmissä liikumme jalkaa verrytellen, ettei jäykisty. Piti myös vaivaa rasituksesta tulleena, eikä uskonut että esim irtopala olisi ontumisen aiheuttaja, kun koira ei ole elämässään ikinä ontunut (joulun tassu haavaa lukuunottamatta) ja ikää jo kuitenkin sen 1,5 vuotta. Sanoi kuitenkin, että jos vielä viikonpäästä ontuu kuurin loputtua, niin kuvataan jalka.

Nyt sitten jää sunnuntai toko-koe, mikä kyllä vähän kirpasee, mutta eniten mua huolettaa Ruu'n tilanne ja säälittää sen puolesta, kun se könkkää eteenpäin. Sitä, kun olisi tajunnut ettei se vekotin sovi meille, mutta eihän sitä voinut tietää.

Oli kuitenkin pakko katsoa jo seuraavat kokeet... ja sellaisethan löytyi Helsingistä syyskuun puolenvälin jälkeen. Eli 19.9 ja 20.9 Yritämme molempiin. Toinen koe oli UMN'n järjestämä ja etusijalla noutajat. Paikkoja kokeessa 60. Toinen koe oli Labbis kerhon järjestämä seuran mestaruus koe ja paikkoja vain 30. Saa nähdä päästäänkö jompaan kumpaan. Koepaikat, kun ovat täällä kortilla.