Pyryharakka!

Malminkartanolla reenaas. Treeni kavereina tällä kertaa Tiia ja Emmi bortsuineen. Paikkana toimi pientä toria muistuttava aukio, jonka läpi kulki ihmisiä ja satunnaisesti autoja. Kirjasto toisella puolella ja ravintola toisella puolella, eli häiriöö ihan omiksi kotitarpeiksi ;0) TIIA toimi taas hovikuvaajana, kiitos siitä Tiia!

Ruu oli varsin vauhdikkaalla tuulella ja seuraaminen menikin sitten hötkyilessä. Emmi sanoi kauniisti, että muistuttaa hämähäkkiä, mutta pyryharakka se musta lähinnä oli. Ainut plussa oli se ettei painanut, ei edistänyt, ei poikittanut ja pään asento oli oikein hyvä. Eli kaikki se mihin nyt ollaan kiinitetty huomiota oli hyvää, mutta sitten kaikki muu vuoti! Eli taas palkkaus kuvioita muuttamaan.... on tää kyllä, sanon minä =D

Liikkeestäistu oli ihan ok. Emmi käskytti ja naksutti. valmisteleva osuus oli myös hyvä.

Luoksetulo ensin suorapalkka ja sitten stoppi (seiso) ja loppuun suorapalkka. Vauhtiin nähden oikein hyvä stoppi. Mutta eihän se sääntöjen mukaan ole missään nimessä 10 kait tuolle vauhdille täytynee ruveta jotain tekemään. Taidan lopettaa toistaiseksi suorapalkkauksen tässä liikkeessä, jos se hiukka rauhoittaisi menoa... hmmm.

Ruutu pariin kertaan. Ekalla hiukka kaarrosta oikealle, kun hämy merkit hiukka sotki toista, mutta mielestäni kaarsi todella hyvin takaisin linjalle ja meni Ruutuu sisään suoraan edestä ja keskelle tarjosi paikkaa. Tokalla sitten aivan suora ruutu ja paikan haku joka ok.

                                           -TAUKO-

Hyppynouto oli ok. Emmi liikkuroi. Ei palkkaa.

Metallinouto myös ok, ei palkkaa.

Tunnari jossa Emmi edelleen liikkuroi. Tehtiin vierailla kapuloilla. Hyvin sain kierrokset alas edellisten noutojen jälkeen. Haisteli Ruu'ksi rauhallisesti. Ei klähminyt tai nostellut ja kun oma osui kohdalle otti sen epäröimättä. Tämä liike näyttää taas olevan nousu suhteessa. Voi miten tyytyväinen olinkaan toiseen!

                                          -TAUKO-

Kaukot loppuun. Otin M-I-S-M-S-I-M Hiukka seikkaili edes takas, mutta hyvin vähän. Olin tähänkin oikein tyytyväinen. Koira oli todella rentona ja pompahteli iloisesti. Nyt on siis tiessään jähmeilyt tämän liikkeen kohdalla, hyvä, hyvä!

Ihan viimeiseksi otin Hessulla ruudun ja tunnarin. Ruutua ei meinannut löytää (mutta eihän se sitä kisatessaankaan oikein meinannut =) mutta Tiian näyttäessä uudestaan lelua löysi lopulta perille. Tunnarissa haisteli hyvin kaikkia, otti oman, mutta jostain syystä epävarmuus iski ja pudotti haistellakseen vielä lisää. Otti kuitenkin oman ja toi sen mälväten kuuluvasti =D Lisäksi Hessu huusi taas koko treenin ajan toisten tehdessä liikkeitä. Se kun on siitä ihan yhtä hauskaa, kuin itse treenaaminen... noh, onhan se partis ;0)

Ruu sai tehdään loppuun vielä hyppynoutoa. Tiia naksautti aina, kun Ruut oli hypyn päällä. Heitin tarkoituksella molemmille puolille vinoon. Hyvin haki takaisin tullessa hypyn. Mennessä katsoo todella tiiviisti kapulaan, joten on muistettava antaa hyppy käsky aluksi, muuten livistää kapulan perään hyppäämättä.

Alla muutamia kuvia Ruu'n ilottelusta elisissä treeneissä. Huomatkaa miten tassut eivät meinaa osua maahan seuraamisessa. Toisella kun oli vain niin kertakaikkisen hauskaa!

Loput Tiian ottamat kuvat löytyvät TÄÄLTÄ

Sitten Hessun kuulumisia. Käytiin tänää Järvetissä ottamassa B12 ja Folaatti. Niiden tulokset tulevat muutaman päivän päästä. Otatin vielä ison verenkuvan. Tämä oli Hessulla täysin puhdas. Ei missään mitään vikaa, ei edes lähellä raja-arvoja suuntaan tai toiseen. Eli Hessun ongelma on ohutsuolessa, mikä nyt olikin tiedossa, mutta haluttiin vain varmistua, ettei johdu maksasta, munaisista tms. Luulen, että jos tuo suolen tilanne saadaan tasoittumaan ja B12 oikealle tasolle, niin Hessu voi hyvinkin elää 15 vanhaksi. Se kun on muuten niin hyvässä kunnossa, eikä sydän tai ylipaino vaivaa. Lenkkejä se tekee edelleen vaivatta nuorempien mukana säällä kun säällä ja helmikuussa mittariin tulee 13-vuotta!

Joulun tervehdys

Tuumailua tunnarista

Nyt sitten, kun se varmuus oman löytämisen suhteen on saavutettu ( n. 80 tunnaria, joista 8 väärää), niin sitten alkaa vireen muokkaaminen urakalla ko. liikkeessä. Sitä ei lienee saavuteta juuri muulla (sopivan alhaiselle tasolle) kuin ruokapalkalla. Ruu ei juuri edelleen(kään) arvosta ruokaa kovin korkealle, joten saas nähdä kuin käy. Vire varmaan saadaan alemmas, mutta saattaa ilmetä lieve ilmiönä kapulan mälväämisenä ja jopa haluttomuutena tuoda se. Mutta siihen on onneksi toiset lääkkeet, joten ei kun vireen kimppuun.

Nyt sitten pyrin tekemään tunnari kerran päivässä (taas =) Tärkeää on tehdä se aina lenkin jälkeen ei ennen. Ennen tunnaria syötän jonkun herkun (esim. mahalaukku siivun) ja puhun rauhallisella äänellä "rauhotu" Haluan, että ehdollistuu rauhalliseen mielen tilaan tuolla sanalla. Sitten vien kapulat paikalleen ja teen normi virittelyt. Ennen kuin lähetän kapuloille syötän vielä parit herkut saate sanoilla "rauhotu" Sitten vielä itse huokaan ja pyrin rentouttamaan oman kropan, ennen kuin lähetän koiran matkaan.
Olen tehnyt nyt tätä muutaman kerran ja huomaan, että tämä todella auttaa. Ruu kyllä lähtee edelleen matkaan, kuin nappi housuista, mutta ei kaahota palikoiden päälle kita auki. Eli on ruvennut haistelemaan ja keskittyy puuhaansa. Vielä ei ole myöskään ilmennyt sivu juonteita, eli palauttaa ihan nätisti. Loppuun annan vielä nameja sivulla sekä isomman herkun jonka aikana taas hoen "rauhotu" Tämän vire muokkauken myötä menee siis virittely sana uusiksi, eli se on tästä lähtien "rauhotu"

Sisällä kun tekee, on myös tärkeää Ruu'n kanssa muistaa, että on matto pyllyn alla... ai miksikö?! Tyttö lähtee aina niin vauhdilla, että laminaattilattialla tassut sutii hetken tyhjää, ennen kuin pääsee matkaan. Tämä ei haittaa muuten (laminaatti on kyllä koiran kynsien kestävää) mutta musta tuntuu, että tuo lähtö ruopiminen aiheuttaa entisestään kierrosten nousua, kun sutii ja sutii ja mieli on jo kapuloilla. Ei tarvittaisi enää yhtään patoamisia tähän liikkeeseen ;0)

Ruu'n asenne edelleen nameja kohtaan, hih =D (kuva: Leena)

kaikenlaista...

... puuhaa on ollut ja reenattukkin kohtalaisen ahkerasti. Ainut mikä ei niin ahkeraa ole ollut, on tämä blogin päivittäminen. Olen ollut ihan kuitti poikki ja univelka painaa päälle. Joululoma alkaa onneksi ensi maanantaina ja sitä herkkua kestääkin sitten lähes 2,5 viikkoa. Koulussa on sitten ihanaa olla töissä =)

Viime viikonloppu vierähti kokonaan messarissa. Osallistuttiin oheisohjelman toteuttamiseen. Isossa kehässä esiteltiin molempina päivinä suosituimpia palveluskoira rotuja. Bc'tä oli Ruu'n lisäksi kolme. Ruun tehtävänä oli tuoda kaiken kansan tietoon, että bortsuja löytyy lyhytkarvaisinakin, vaikkei niitä juuri näyttelyissä näekkään.

Ruut käyttäytyi edukseen koko viikonlopun ajan vaikka koira/ihmis määrä oli valtava. Henkisesti kuitenkin päivät olivat toiselle uuvuttavia ja se näkyikin  siinä, kun tultiin kotiin, niin Ruu kaatui suorilta jaloiltaa sänkyyn ja nukkui siinä aamuun asti.

Isokehä, valot, uusi alusta, kuulutus, skriinit ja ihmiset katsomossa, eivät toista hetkauttaneet. Ensimmäisenä päivänä annoin toisen pompotella hiukka sinne ja tänne, että sai katsoa mihin oikein tultiin. Toisena päivänä päätin ottaa ringin kierron hyvänä häiriö harjoitteluna ja seuruutin koko pätkän (3 kierrosta) Ruu seurasi ihan hyvin ja kontaktikaan ei tippunut kuin muutaman kerran ja senkin korjasi itse heti. Ei kuitenkaan ollut parasta Ruu'ta, mutta ihan tyytyväinen olin tytön seuraamiseen kaiken sen hässäkän keskellä.

Lisäksi otin molempina päivinä tunnarin. Ei tainnut olla ihan viisas ratkaisu. Tein molempina päivinä ko. liikkeen aika loppu päässä. Tämä näkyi ikävästi häsläämisenä kapuloilla (lauantaina viuhto tassuilla palikat sinne tänne ja klähmi kaikkia) ja sunnuntaina suoranaisena keskittymishäiriönä, kun toi suht monta kertaa peräkkäin väärän ja nosteli hiukka kaikkia =( Muut liikkeet meni kuitenkin ihan kohtalaisesti. Luoksetulot tosin valui aivan liian pitkäksi alustan liukkaudesta johtuen, mutta koira kuitenkin selvästi yritti pysähtyä vaadittaviin asentoihin, joten olen ihan tyytyväinen tähänkin liikkeeseen.

Mutta mitä tulee vielä tunnariin niin, lelupalkan palauttaminen on ollut huono ratkaisu. Ruu ei meinaa keskittyä muutenkaan vaan viuhtoo menemään. Tuo kuitenkin todella luotettavasti oman, mutta kasalla tuntuu tapahtuvan yhtä ja toista, ennen kuin päätyy omaan (onneksi kuitenkin päätyy omaan) Tämä on harmi, kun meillä niin pitkään tuo tunnari näytti hyvältä ja koiran asenne liikkeen aikana suht hyvä. Nyt vain täytyy ruveta tekemään tunnaria joka kerta reeneissä ja aina viimoisena, että on saanut purkaa isompia höyryjä pois. Lisäksi aina lenkin lopuksi tunnari (että saan koiran oikeaan vireeseen) Sisällä ei enää yhtään tunnaria, eikä lelulla palkata. Luulen, että tämä kyllä tuottaa tulosta, mutta harmittaa vain, kun se oli niin hyvä ja nyt ollaan tässä =( Mutta tätähän tämä toko on, jatkuvaa pähkimistä liikkeiden välillä. Aina kun saa yhden pelaamaan, niin toinen prakaa =D Siinä lienee se lajin suola!

Messarista tuli osteltua myös aikapaljon kaiken laista. Ruu sai uuden hienon Hurtan pannan ja Hessu hienon vinkuvan pehmokalan ja molemmat yhteiseksi uuden pedin. Lisäksi erilaisia herkkuja ja luita tuli ostettua varastoon, kun kerta messuhintaan saa.

Oli todella kiva nähdä kavereita, joita näkee harvemmin. Toisia kerran vuoteen Messarissa =) Mukavaa oli myös nähdä Annia ja Riimiä, jotka kyläilivät samalla luonani, kun osallistuivat sunnuntain karkeloihin. Tervetuloa uudestaan, jos näillä nurkilla päätät käydä näytelmissä!

Ja kiitos kaikille tsempityksistä Hessun tiimoilta. Hessu voi oikein hyvin. Kävimme ottamassa uuden pistoksen B-vitamiinia perjantaina ja joulun jälkeen loppu kuusta olisi tarkoitus ottaa uudet kokeet, että nähdään onko arvot lähteneet nousemaan. Hessu on ollut vieläkin virkeempi noiden pistoksien jälkeen, joten luulen, että ovat alkaneet puremaan, hyvä, hyvä katsotaan mitä tuleman pitää!

Väärällä alalla!

Hessu on saanut lähi aikoina toisen samanlaisen kohtauksen, mutta lievempänä. Lähdettiin sitten ell. juttusille. Kaupungin ell. kuitenkin tuumasi kyseessä olevan "vain" epilepsian. Olin kuitenkin lukenut, että B-12 vitamiinin puutos voi aiheuttaa neurologisia oireita (keskushermosto)Kyseessä siis tärkein hermostovitamiini. Ko. lekuri ei katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään kokeita, joten pyysin häntä sitten vartavasten ottamaan näytteen ja lähettämään Vetlab'n. Hassuinta hommassa oli se, että lääkäri tiedusteli multa minkä kokeen halusin koiralta otettavan. Epäilin Hessun suolistotulehduskesta (Hessullahan on ollut 4-vuotiaasta lähtien krooninen suolistotulehdus) johtuvaa B-12 vitamiinin puutosta ja pyysin, että ottaa sen ja folaatin. Tämän jälkeen emme enää keskustelleet lääkärin kanssa.

Ell. soitti mulle viikon alussa ja myönsi, että Hessun ko. arvot olivat päin mäntyä. B-12 oli Hessulla alle 150 viitearvojen ollessa 200-850 lisäksi tuo 150 alitus viittaa todella alhaisiin lukemiin, kun tuon lukeman jälkeen ei ole taulukossa arvoja, eli Hessulta ei saatu tietää todellista lukemaa. Folaatti pojalla on 2,8 viite arvojen ollessa 3-14 Puljun vaihto oli siis edessä ja suuntasimme vaki ell. luokse Järvettiin. Halusin itse ottaa asioista myös selvää mihin noi  Hessun arvot viittaisi (olen aina siis ollut kiinostunut lääketieteestä ja sisätaudeista). Oma maalikon diagnoosi Vetlabin sivujen mukaan oli, että Hessulla on pitkäaikainen koko ohutsuolen alueella oleva paha tulehdus. Tämä tuntui mielestä varsin loogiselta, koska Hessulla on viimeisen kahden vuoden aikana ollut ruokinta asiat epätasapainossa, johtuen mun yhdestä pitkäaikais ruokakokeilusta ja siitä, että alueelle jonne muutimme pari vuotta sitten asuu vanhoja ihmisiä, jotka tykkäävät ruokkia lintuja parvekkeelta heittäen kokonaisia leipiä pitkin pihanurmea. Hessu on näitä päässyt syömään ollessaan vapaa ja vatsa on siis oireillut aika voimakkaasti viimeisen kahde vuoden ajan.

Eilen sitten olimme Elli Kivikosken juttusilla. En puhunut hänelle omista epäilyistä, mutta kerroin koko tilanteen ja näytin nuo uudet verikokeen tulokset. Hän päätyi täysin samaan diagnoosiin, kuin minäkin =D Päätettiin aloittaa Hessulla B-vitamiinin antaminen pistoksena säännöllisin väli ajoin ja seuraava verikoe otetaan reilu parin viikon päästä pistoksesta. Tarkistetaan lähteekö arvot nousemaan. Samalla otetaan (varoiksi) isoverenkuva. Ei kuitenkaan uskonut Hessulla olevan maksassa/munuaisissa mitään, kun on niin hyvä kuntoinen ja lenkkeilee edelleen samat lenkit nuoremman mukana. Mutta samallahan nuokin tulee tarkastettua, kun otetaan se B-12 ja folaatti.

Eli taidan siis olla väärällä alalla. Olenkin ihan pikku-tytöstä lähtien haaveillut ell. ammatista. Tämä kaatui kuitenkin siihen, etten oikein ole luku ihmisiä... Harmi sinäänsä koska mua todella kiinnostaisi eläinten sairaudet ja luen niistä todela paljon eri paikoista, mutta mitä tulee matikan tai kielten opiskeluun, niin ei kyllä ole mun juttu ja siihen se sitten tyssää. Eläin lääkikseen päästessäni olisin kyllä varmaan valtavan innoissaan ja hakisin kaiken mahdollisen tiedon... Mutta olipas mukavaa huomata, että jonkin lainen tieto on karttunut ihan maalais opiskelujen pohjalta ja päädyttiin samaan taudin kuvaan ammatti ihmisen kanssa =D

Summa summarum: Hessu siis saa pistoksia (B-12) ja toden näköisesti toipuu oikein hyvin vajeestaan ja jatkaa virkeää vanhuksen elämää lenkkeilen huomattavasti useammin hihnassa, kun possuna mussuttaa ulkoa kaiken mahdollisen mikä vain sattuu osaumaan kuonon eteen!

Pikkujoulut ja tavoitteet vuodelle 2010

Lauantaina oltiin sessujen kanssa koirien pikkujouluissa, jotka UKU'laiset järjesti. Ohjelmassa oli glöki ja pipari tarjoilua, pieni temppurata, joka sisälsi agility putken, pukottelua ym. mukavaa. Sekä koirille lahjat. Ruu sai tehdä avo-luokan putkeen palkatta. Tämä oikein mainio paitsi, että istui seisomisen. Ja väli siirtymät eivät olleet sieltä parhaimmasta päästä. Tytteli kun oli lentelemässä sinne ja tänne merkki viidakossa.
Tekemistä ne eivät kuitenkaan haitanneet ja kontakti oli todella hyvä.

Hessu taas sai osallistua koirien temppurataan. Ja kyllä pojalla olikin hauskaa. Huusi kuin heikkopäinen alusta loppuun, mutta niinhän ne partikset aina =)

Sitten ensi vuoden tavaoitteita/suunitelmia:

• TOKO'ssa saada TK3 (kolmella kisalla) ja 1-tulos EVL'stä (mahd. TK4 loppuvuodesta) Salainen haave (joka ei siis enää tämän jälkeen ole salainen =) saada koira 1-tulos putkella valioksi. Lisäksi sijoittuminen syksyn piirin kisoissa kolmen sakkiin.
• Joukkueeseen pääseminen toko-sm kisoihin ensi kesänä ja voi-luokassa sijoittuminen.
• Helmi/maaliskuussa Ruu'n sterilointi
• Agi'ssa päästä kisaamaan ja mahdollisesti loppu vuodesta siirtyä kakkosluokkan.
• BH-kokeen suorittaminen
• Hessulla mahdollisimman terveenä pysyminen ja Ruu'lla samoin =)

Saippuaa

Eilen Hyvinkäällä liitelemässä... ja jos sitä nyt lyhyesti kommentoisi, niin aivan persiilleen meni! Tunne oli kaiken aikaa, kuin olisi pitänyt märkää saippuaa käsissä, aina lipsahti väärään paikkaan. Jotenkin tuntui myös, että Ruulla oli kovempi vauhti kuin aikaisemmilla reenikerroilla. Ja intoa oli enemmän, kuin taitoa. Irtoo juu hyvin, mutta ei sitten oikein tiedä miten kaempana olevat esteet tulisi suorittaa, jos eivät ole linjassa. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että minä olin auttamattomasti myöhässä. Tunsin itseni todella huonoksi, mutta olo ei kuitenkaan ollut mitenkään surkee tai olisin kokenut jollain tavalla häpeää pätevämpien ohjaajien edessä. Lähinnä vain totesin, että kylläpä olen huono tässä.

Reenin koho kohta oli ehdottomasti kepit, jotka alkavat nyt sujumaan (lähetettynäkin), sekä tunnari, jonka tein radan vieressä aivan puomin lähellä (n. 1m) Tunnari palikoiden edessä oli yksi koira. Takana toinen ja ohjaaja palikoiden vieressä. Yksi koira suoritti rataa ja toinen reenasi puomilla kontakteja. Ruu juuri radalta tulleena kierrokset tapissa. Ja lyhyesti sanottuna ko. liike oli todella Pro!! Haisteli paria ja nappasi heti oman kun kohdalle sattui. Ei klähminyt muita ja keskittyi muutenkin todella hyvin tähän "tylsempään" osuuteen, vaikka muut koirat viuhtoivat siellä ja täällä esteillä ja metelikään ei ollut ihan sieltä hiljaisemmasta päästä. Kyllä jäi todella hyvä mieli reenistä vaikka itse rata osuus oli kyllä todella syvältä.

Lisäksi tein muutaman todella hyvän havainnon, mitä auttavat meitä varmasti tulevaisuudessa. Ensimmäinen oli se, että agi on kuin keilaamista. Katse olisi aina pidettävä siellä minne ollaan seuraavaksi menossa (eikä koirassa) Tämä siis ihan perus asioita, mutta mitenkäs se olikaan päässyt unohtumaan ;0) Huomasin vain viime viikolla mielenkiintoisen asian keilatessani. Jos katsoin palloa sitä heittäessäni, niin meni se takuu varmasti minne sattui. Jos taas keskityin katsomaan horisontissa olevaa kiintopistettä, niin onnistumisprosentti oli huomattavasti suurempi. Tämä lienee pätee myös agilityyn.

Toinen tärkeä huomio tuli kontakteilla. Ruu on alussa suorittanut ko. esteet hyvin (aloittelevaksi koiraksi) mutta nyt viime aikoina on ilmennyt ongelmia. Ruu on lopussa jotenkin epävarmempi ja alkaa himmaamaan liian akaisin. Syy on niinkin yksin kertainen, että mä olen ollut esteen lopussa liian autoritäärinen (henkisesti) ja painostanut koiraa siinä pelossa, että loikkaa alas ennen aikojaan. Nyt vain on iskostettava mieleen se, ettei se ole maailman loppu jos loikkaa. Sitten vain "hupsis" ja uudestaan ko. este. Lisäksi Ruu reagoi rohkaisuun joten tätä tehtävä alastulolla. Lisäksi äärimmäisen tärkeää on kropan rentouttaminen. Itse olen kuin seipään niellyt, joka lihas jännittyneenä siltä varalta jos se vaikka loikkaa. Eli rento meininki loppuun asti ja turhat jäykistelyt pois. Kun tämän oivalsin lopun kontakti reenit sujuivat todella hyvin ja Ruu uskalsi jo viimeisellä kerralla mennä aavistuksen mun edelle odottamaan lupaa syöksyä leluun. Eli siis varsin opettavainen kerta tämä reeni!

Seuruu ja kaukot

Treenailtu ollaan ahkerasti. Ja pari uutta havaintoa tehty myös.

Eli kaukot menee nyt uusiksi. Tekniikka niissä ihan ok, mutta ne istumaan nousut ei vain mielytä mua Ruu'n maanisuudesta johtuen. Nyt sitten kaikki takapalkka pois. Vaihdetaan lelut nameihin ja mä käyn palkkaamassa koiran esim. istumaan noususta menemällä sen luokse perusasentoon. Tämä tuntuu toimivan ja mikä parasta ei etene. Ollaan tätä nyt tehty 5-10m matkalta. Ruu ei tällä tavalla tee vaihtoja ihan sillä intesiteetillä millä haluan, mutta maanisuus on pois, joten tämä kelpaa mulle. Lisäksi istumisesta tarjoillaan palkka niin korkealta, että joutuu olemaan "orava asennossa" saadakseen sen. Tämä on lisännyt myös pään asentoa ylemmäs ja näin istumiseen on tullut sitä mun kaipaamaa ryhtiä.

Seuraaminen on sitten toinen projekti. Kyllähän se seuraa ihan kohtalaisesti, mutta en jaksa sitä, että joka reeni kerta joudumme käymään läpi saman keskustelun siitä painetaanko vai ei. Yleensä monen jauhamisen jälkeen rupee tekemään nätisti, mutta tämä on aika väsyttävää, kun ei johda mihinkään. Joten ei auta kuin tarttua härkää sarvista ja ruveta muokkaamaan paikkaa taaksemmassa (näin ei pysty painamaan samalla tavalla) Eli seuraamiseenkin lelut pannaan ja namit kehiin. Palkka tarjoillaan aina housun sauman kohdalta mahdollisimman ylhäältä. Ensi naksu oikeasta paikasta ja sitten tällä tavalla tarjoiltu nami. Uskokee tai älkää, niin tämä toimii meillä loistavasti! Jo muutaman reeni kerran jälkeen paikka on ruvennut menemään taaemmas, eikä näin ollen tarvitse enää käydä sitä alku keskustelua millä tavalla on soveliasta seurata.

Että näin meillä. Tylsää tässä on se, että joudutaan luopumaan näissä liikkeissä lelu pois. Musta kun olisi ollut, niin kiva riekkua lelujene kanssa, mutta kun kerta joku asia ei niillä toimi, niin sitten ei toimi ja se vaan on hyväksyttävä. Eli nyt sitten palkataan namilla seuraamiset, kaukot, tunnari ja satunnaisesti jäävät... höh! Tosin jäähän siihen vielä liuta liikkeitä, joissa saa ilotella kunnolla =D

Ja kiitoksia kovasti Leenalle kuvista joita hän napsi viikon takaisissa reeneissä. Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Tiistain tokoilut

Eilen taas Leenan kanssa treenaas uikki-hallin kentällä. Ruulle tein kisamaisen reenin Leenan toimiessa liikkurina, joten pyrin alkuun virittelemään sen ja siirtymään oletettuun kehään. Tämä ihan jees. Lisäksi oli yksi lyhyempi ja yksi pidempi palkkaamattomuus jakso. "kehässä" tein eripaikkoihin siirtymiä koira hallussa. Nämä myös ihan jees, kun ottaa huomioon, ettei tuollasta olla reenattu juurikaan (lue: Ei ollenkaan!)

• Liik.istu: Palkatta, ok.
• Kauko: M-I ja M-S nami (taka) palkalla. Aijaijai kun aijaa... höh! Sitten M-I-M-S-M. Nyt hiukka paremmin, mutta kyllä oli tahmeeta menoa, varsinkin M-I siirtymä.
• Metalli nouto: Palkatta, ok.
• Tunnari: palkatta, loistava!
• Ruutu: jossa palkka valmiina. sitten stopilla joka myös ok ja vielä kerran suorapalkka. Loppu kiertelyt onnistui myös tällä kertaa oikein hyvin.

Jäätiin (taas) suustamme kiinni, kun pohdittiin ummet ja lammet koirien rakennetta, persoonaa ym. suhteessa suoritettavaan liikkeeseen ja tultiin siihen loppu tulokseen, ettei se mäyrä koira parka pääse yhtä ryhdikkääseen istuma asentoon kaukoissa, kun esim. neliön mallinen belgi, joten elämä jatkukoon ;0)

Uusia kierto leikkejä!

Musta on todella kivaa leikkiä tokoa reenatessa =D Nyt sitten kehittelin ruutuun tulosta ja seuraamisesta uuden kiertoleikki variaation. Homma menee näin:

Pistetään Ruu kiertämään (itse lähdetään pois päin kävelemään) ja paluu matkalla hihkastaan "seuraa" kun tyttö oikeassa kohdassa kehut ja uusi kierto taakse. Aikas kätevää. Ei muuten kaahaile ohi vaan tekee todella hyvän jarrutuksen ja seuraa just oikeassa kohdassa odottaen uutta kierto käskyä. Tällä tekniikalla voipi sitten ottaa paluu seuraamista avo -ja suljetustakulmasta.

Seuraaminen menee samalla tavalla, mutta tehdään pidempää pätkää ja ohitettua kohteen (esim. puu) koira kiertämään. Tää on sitten tytöstä ihan sika mageeta! Ei tarvita mitään palkkaa, kun kiertoleikki on se juttu! Ja mikä parasta seuraamis paikka on ihan tautisen hyvä. Ei edistä, eikä paina ja tekee täyskäännökset todella vikkelään. Suosittelen kokeilemaan !

Leenan kanssa tokoilua

Pitkästä aikaa päästiin Leenan ja bc Prima'n kanssa tokoilemaan. Paikkana toimi uimahallin viereinen kenttä. Maa oli hiukka lötskö mikä ei haitannut Ruu'n menoa, mutta ohjaajaa inhotti sitäkin enemmän, kun sai siitä osansa päälle... yök, mä sitten inhoon niin kuraa!

Sitten alku mietteitä tokosta. Nyt pitää lisätä entisestään kisamaisuutta reeneihin. Eli aina yhteis reeneissä peppu tarkastus ja ennen varsinaista reeniä kisavirittelyt ja liikkeiden väliin toisinaan hallittua siirtymistä. Hallittu siirtyminen myös aina kehään mennessä. Loppu leikki lempi lelulla ja namien syöttö (vireen alas ajo)

Sitten itse reeniin...

• Seuruu: Pientä painamista alkuun. Loppua kohden parani. Jos siis jatkossa haluan hyvää seuraamista kisoissa, niin Ruu'ta lienee pitäisi seuruuttaa vaihtelevilla matkoilla 5-10 minuuttia tylsällä nakki palkalla ennen kehään menoa. Tällä kertaa rytmin vaihdot teemana. Juoksussa painoi eniten, joten sitä reenattava enemmän. Hitaassa alkuun tuppasi peppu painua maahan, joten sitäkin enemmän reeneihin. Muuten kaiketi ok.
•  Luoksetulo: suora-stoppi-suora. Bueno!
• Kauko: hinkuti, hinkuti... plaa! Tää on sitten ikuisuus projekti. Tauko ei tässä liikkeessä tee todellakaan hyvää. Joten tiuhaan vaan tätäkin reenaas, niin pysyy kuosissa. Lisäksi helpotettava nyt ja tultava lähemmäksi. Sisällä käytän takana nakki palkkaa ja ulkona kiertoja. Aina ekasta vaihdosta (I ja S) suorapalkka ja sitten useampia vaihtoja.
• Tunnari: Liikkeenä alusta loppuun. Ensimmäisen kerran LO vei mun kapulan muiden joukkoon. Ei tuottanut ongelmaa. Palautus oli ihan suht ok. mutta PA jäi huonoksi. Näihin noutojen loppu osaan pitää nyt kiinnittää enemmän huomiota.
• Ruutu: suora-stoppi-suora. Ok. Loppuun paikan hakua ja kiertelyä. Kiertely vaatii vielä runsaasti reeniä.
• Hyppynouto: Viikonloppuna tuli tätkin viriteltyä enemmän. Nyt alkoi jo sivulta palautukset sujumaan. Avain asemassa tässä on ollut vapautus palkalle heti kun on lähtenyt ponnistamaan hypylle.

Tunnarilaskuri: 48+1-4=45

Hessu oli viikonloppuna suloinen. Se varasti todella monta kertaa heitetyn kapulan perään. Enkä suinkaan heittänyt sille, vaan Ruu'lle! Hessu yleensä odottelee sivummalla istuskellen ja seuraten meidän reeniä. Nyt se sitten on kait nyppiintynyt, kun ei saa tehdä noutoja, joten päätti oikaista vääryyden ja vanhemman oikeudella hakea palikan. Ruu katsoi ihan sen näköisenä että "Ei voi olla totta! Toi vei mun kapulan!!" Mutta nöyränä tyttönä vain istua nökötti sivulla, kun ei saa varastaa. Höpsöjä elikoita. Hessun tietenkin palkkasin moisesta omatoimisuudesta ja sehän sitten vallan villiintyi varastaamaan kapulan Ruun odottaessa nouto käskyä =D

Lisäksi Hessu on aina silloin tällöin tehnyt reeneissä tunnaria. Hyvin löytyy aina oma. Tää on ehdottomasti Hessun bravuuri liike. Täytyy alkaa ottamaan enemmän reenin loppuun Hessulle noita noutoja, kun kerta niistä niin pitää.

Tokoilut

PERJANTAI

• Idari: Helpotettuna. Kerroin mikä tulee seuraavaksi. Tarjosi alkuun istumista. Loppua kohden petrasi. Ja lopulta kaikki vaihdot oikeassa järjestyksessä. Käännöksissä alkoi oikomaan kulmia. Joten otettiin sitten loppuun vain käännöstä vasemmalle.
• Tunnari: Ei keskittynyt alkuun. Nappasi vain jonkun. Uusinta oli oikei hyvä. Ei löytänyt alkuun omaa ja nyt keskittyi hyvin ja haisteli kapulat moneen kertaan kunnes oma nousi. Palautuksessa pientä kalikan pyörittelyä suussa. Joten loppuun sitten vain palautuksia mitkä ihan hyviä.
• Hyppynouto: Itse hyppy ja nouto oli ok, mutta sitten kait lähti toisella mopo keulimaan. Tuli kovaa sivulle ja ajttelin, että nyt menee kyllä hiukka pitkäksi. Ja niinhän se menikin. Ruu kaarsi mun ympäri ja painoi kapula suussa pihan perälle?! Ei puhettakaan, että olisi tullut sivulle se suussa. Ylimääräisellä käskyllä sain sivulle, mutta en oikein muuten osannut reagoida siihen. Loput toistot oli ihan ok. Mikä lie hetken mielen häiriö toiselle tullut...

LAUANTAI

• Metallinouto: Ihan ok. Tämä liikkeenä ilman palkkaa.
• Hyppynouto: Taas keuli toisella. Palautukseen saakka oikein hyvä, kunnes taas pyyhälsi mun ohi ja lähti yksikseen kapula suussa rallattamaan pitkin pihaa. Nyt ärähdin ihan kunnolla. Ruu meni nolon näköiseksi ja räkäsi kapulan suusta. Toisella kerralla annoin varoiksi sivulle käskyn ja nyt olikin oikein hyvä. Ärähdys ei kuitenkaan tuonut epävarmuutta suoritukseen. Taisi ihan tietoisesti ruveta säätämään omiaan. Saa nähdä loppuiko nuo tuohon. Kummallista ei se koskaan tuolleen rupee säätämään :o Tämä liike myös palkatta.
• Tunnari: Tämä oli oikein hyvä palautuksineen kaikkineen. Ei huomattamista. Palkka tästä liikkeestä.
• Hyppynouto: Tämän kanssa sitten askarreltiinkin ihan jonkin tovin. Nyt ei keulinu, mutta opeteltiin tulemaan hypyn kautta vaikka olisikin sivussa hyppylinjastra. On se vaan niin vaikeeta. Ehkä rauhallisempi vauhti auttaisi tässä harjoituksessa, mutta miten saada kierroksia pienemmälle. Annoin toiselle pienen käsi avun ja erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin palkkaamaan itse hypystä, eli sai pudottaa kapulan ilmassa ja syöksyä heti hypyn jälkeen leluun. Tämä tuntui oleellisesti vahvistavan halua pyrkiä hypylle vaikeestakin kulmasta, joten näillä harjoituksilla jatketaan.
• Tunnari: kapulan palautusta muutama toisto. Palkka eri pituisista matkoista. Ok

Piha tottistelut

Illalla reenattiin hiukan omalla kotipihalla. Olin raahannut myös hypyn ulos, sitä kun tulee muutenkin niin vähän reenattua.

• Liik.istuminen: Oikein hyvää. Näitä muutama toisto.
• Tunnari: Reilusti vääriä ympyrässä. Lähti ihan kivan rauhallisesti, haisteli maltilla ja poimi oman kun kohdalle osui. Palautus sivulle oli nyt ihan hyvä. Miinusta tällä kertaa palikan pyöräyttämisestä suussa. Otinkin sitten palautuksia eri matkoista joissa malttoi pitää rauhallisesti.
• Hyppynouto: Tää on Ruu'n pravuuri. Hassua, että nää hypyt pelittää tokossa vaikka ei juuri reenatakkaan. Perusasentoa myöden siis ovat todella hyviä. Kokeilin myös niin, että heitin tahalleen todella vinoon. Mennessä hyppää hyvin, mutta tullessa kurvasi aina hypyn ohi. Näitä siis pitää lisää reenata. Lisäksi on heitettävä riittävän kauas (jos ottaa vinoja) kun Ruu hakee niin nopeesti, ettei oikein millään meinaa ehtiä hyppäämään vaan on kääntyessään jo oikeastaan hypyn sivulla (pitkät loikkamaiset askeleet) Mutta reeniä siis...

Tokottelua

Maa oli sulanut ja hiekkakenttä aika löllö joten mentiin tekonurmelle. Tuo on kyllä kieltämättä alustana aika mainio sade säälläkin, ei tule kuraseksi =D

• Seuraaminen: Nami palkalla. Ei ollut ihan niin kamalaa kun yleensä. Namit kait rupee pelittämään. Loppua kohden parani vain. Tosin tiivishän se edelleen on, mutta siihen en aijo puuttua. 
• Liik.istu: Muutamia kertoja liikkeenä. Oikein hyviä olivat.
• Nouto: Metallilla. Ok tarttumiset kapulaan. Palkkaa satunnaisesti eri matkoista ja loppuun kapulan pitämistä, niin että hiukka nyin sitä. Ekalla pudotti, mutta muuten piti ihan kivasti.
• Tunnari: kymmen kunta vierasta. Palikat rivissä oma puoli välissä. Juoksi kapuloiden yli reilu metrin. Palasi kapuloille ja haisteli pariin kertaan läpi kivan rauhallisesti. Otti kuitenkin väärän (oma oli tämän vieressä) Tuuli teki toiselle tepposen. Tämä on käynyt kerran aijemminkin. Pitää ruveta reenaamaan tuulisilla ilmoilla tunnaria. Tokalla ihan ok. Palautukset myös hyviä. Miinusta vain sivulle siirtymisessä (jää liian eteen ja hiukka vinoo) Tätä siis erikseen reenattava.
• Ruutu: Suorapalkka-stoppi-suorapalkka. Todella hyvä tällä kertaa. Olin laittanut ruudun läheisyyteen häiriö merkkejä pari. Katsoi aluksi niitä, mutta kun kysyin toistamiseen "Missä" löysi oikean kohteen ja juoksi aivan suoraan ruutuun. Loppuun paikan hakua, jotka olivat tällä kertaa myös todella hyviä sekä ruudussa makaamista mun kierrellessä sinne tänne. Tämä myös ok.
• Tunnari: Vielä kerran loppuun. Sama kapula määrä ja asetelma. Nyt ekalla oikea.

Tunnari laskuri (päivitys): 57-8+1-2=48

Tylsyys...

... loppu just tähän! Viikko treenaamattomuutta saa riittää. Oltiin siis eilen tuossa lähi kentällä ja molemmilla edelleen hauskaa ja voi miten innoissaan tuo yksi veti kentälle. Hihna pinkeellä mentiin suorinta tietä!

• Seuruu: Paino ja on hiukka liian edessä. Tähän nyt puututtava (edessä oloon) Vaihdan lelun tässä liikkeessä lentäviin nakin paloihin. Loppua kohden rupesi todella kivasti toimimaan.
• Luoksetulo: Ensi suorapalkka. Sitten maahan joka ihan ok ja siitä takapalkka. Loppuun vielä suorapalkka. Ei ennakoinut mitään osiota.
• Kaukot: M-S-I-M palkka perusasennosta. M-I-S-M ja kierto palkka. Loppuun Pari M-I ja palkka kierrolle. Ihan ok. Pientä hötkyä, mutta olkoon. En jaksa puuttuua.
• Ruutu: Suorapalkka-Stoppi-Suorapalkka. Ihan hyvä stoppi oli ja palkka multa. Taisi jäädä tällä kertaa aika eteen. Sitten loppuun paikan hakua eri kulmista. Tarjosi aika eteen edelleen. Näin se maailma vain muuttuu. Kivasti on kuitenkin oivaltanut sen, että jos jää eteen alkaa peruuttamaan ja jos on liian reunassa alkaa liikkua sivusuunnassa kohti keskikohtaa. Kyllä tää tästä!
• Tunnari: Illalla vielä kotosalla. Kolme kertaa. Joka kerta toi oman. Ruu todella rauhallisena. Tosin kahdella ekalla pudotti oman ja meni vielä haistelemaan. Johtui nameista joita laitoin ekalla kerralla maahan. Nämä nyt vain ei siis sovi meille enää. On kuitenkin kelpuuttanut lentävät nakit palkaksi ja tämä on laskenut kivasti virettä. Hyvä, hyvä!

Tylsää!!!

Tylsää tämmöinen reenaamattomuus. Viikko nyt ollaan vietetty jouten oloa ja molemmat vain haikaa yhä kiihkeämmin reeni kenttien suuntaan lenkillä. Itse mielessäni ja koira konkreettisesti. Ollaan pyöräilty, leikitty ja silloin tällöin etsitty omaa metsästä ja lenkillä pari kertaa pyytänyt sivulle... toinen on niin tohkeissaan siitäkin. Katsotaan jaksammeko nyt ihan kolmea viikkoa olla tauolla. Molemmilla kun on niin palava hinku reenien pariin, mutta koitetaan nyt kärvistellä. Tuon kanssa vain on niin mukava puuhata, kun tekee töitä niin tosissaan. Se ei voi kertakaikkiaan ymmärtää mitä tämä tämmöinen jouten olo muka on!?!

Tauko

Meillä reeni kamat siirtyy kolmeksi viikoksi telakalle. Keskitytään vain leikkimiseen, lenkkeilyyn ja muuten vain oleiluun.

"No kuis siinä noin pääsi käymään?!?"

Treeni, treeniä

Taasen tuossa omalla lähi kentällä. Lunta tuli aikalailla, joka ei kuitenkaan menoa haitannut.

Ruutu: Sillä siis aloitettiin ja tahkottiin yhteen menoon varmaan vartti! Ensin pallo ruudussa ja sitten tyhjä josta se jankkaaminen alkoi. Menee kyllä todella hyvin ruutuun suoraan ja keskelle, mutta aivan liian taakse. On nimittäin hiinä ja hiinä onko se nolla. Mä vaan en osaa pysäyttää oikein ja koira ei myöskään osaa pysähtyä oikein =) Revi siitä sitten. Eli vaikka otettii aikas lyhyeltäkin matkalta, että koiralla ei niin paljoa vauhtia ehtinyt tulla, niin sinne se vain oli pakko aivan takareunaan mennä... aargh! Paikan haussa ei ole taas tätä ongelmaa vaan menee aika keskelle kivasti.

Kokeiltiin sitten niin, että otin täydestä matkasta ruutuun ja kun meni taakse pyysin aina uudestaan takaisin sivulle ajatuksena, että palkka tulee vasta kun suostuu menemään keskelle. Ei onnistunut, ei. Ruu pinko ruutuun aivan perällä ja takaisin mun sivulle (käskystä) ja tuntui olevan oikein tyytyväinen edes takaisin juoksemisesta.

Sitten kokeiltiin niin että palkkaan sen mun luonta, ajatuksena, että haluisi pysähtyä nopemammin ja siihen keskelle, kun kerta palkkaa ei tarjoilla ruutuun. Ja taas sama ralli... ruudun perälle ja palkka multa, ruudun perälle ja... Ei toimi!

Seuraaminen: Päätin sitten väliin ottaa seuraamista. Painaa. Aloin nostella jalkoja ylös päin ja lopetti painamisen... hetkeksi. Pitäisi olla AINA se pieni pallo kädessä. Sillä kun tekee pitkää kuuria, niin jo alkaa löytymään oikea paikka ilman kummoista painamista. Joten nartsa kehiin.

Tunnari: Kymmenkunta palikkaa. Nami ennen kapuloita, jota tosin ei huomioinut millään tavalla. Meni kuitenkin rauhallisesti kapuloille ja haisteli yhtä ja poimi oman. Ihan nätti suoritus alusta loppuun, ilman mitään pureskeluja. Tähän siis olin oikein tyytyväinen.

Kaukot: M-I-S-M ihan ok. Pientä hötkyä lähteä kierrolle ennen aikaisesti, mutta maltoi kuunnella loppuun.

Liik.istu: Ekalla ihan hyvin tokan ja kolmannen seisoi ja neljäs ok. Lelu saa sen liian jännittyneeksi tässä liikkeessä joten laitetaampa oletus arvoksi ko. liikkeelle lentävät nakin palat tästä eteenpäin.

Ruutu: Sama renksuttaminen jatkui. Juttelin Heidin kanssa illalla vielä ko. liikkeestä kun sattumalta tapasin... Hän kehoitti olla huolehtimatta siitä ja katsoa kuulemma ekat VOI-kisat. sanoi, että suurin osa koirista ei painu niin taakse, kuin reeneissä. Kyllä hiukka helpotti mieltä. Kiitos Heidi! Ja sanoi vielä. että jatka vain paikan hakujen vahvistamista, niin hyvä siitä tulee.

Juoksut alkoi

Ruut päätti ruveta juoksemaan eilen aika lailla tarkalleen 7kk välillä edelliseen juoksuun. Tämä tarkoittaa sitä, että helmi/maaliskuussa onkin sitten sterilisaatio edessä. Aijon siis leikata kierron puolivälissä siksi odottelin nämä juoksut saapuvaksi. Edellisellä kerrallahan Ruu'lla oli aika voimakas valeraskaus ja jos saman kaavan mukaan mennään, niin se on edessä nytkin enkä halua leikata sitä kun vasta 3-4kk päästä juoksusta, että on varmasti sitten kaikki hormooni hyrräys loppu ;)

Ja mitä Hessuun tulee, niin poika on ollut täysin ennallaan ja jatkaa muiden mukana parin tunnin lenkkejä, kuten eilen kun Tainan kanssa samoiltiin Keravan metsissä. Oli todella kivaa lenkkeillä pitkästä aikaa yhdessä ja turista niitä näitä!

Tunnarilaskuri: 67-8=59

Tuunailut jatkuu...

tunnarin parissa. Eli taas ollaan otettu tehostetusti ko. liikettä ja kokeiltu eri virityksiä millä niiden väärien kapuloiden klähmiminen loppuisi. Ruut'han aina ottaa heti oman kun kohdalle osuu, eikä näin jää arpomaan, että olisikohan se mahdollisesti oikea vai ei. Olen vaihtanut lelun namiin ja tämä näyttää hieman hillitsevän toisen menoa.

Tosin nyt olen huomannut, että namia ei voi sijoittaa palikoiden väliin vaan ne on laitettava yhteen kohtaan hiukka ennen kepukoita. Tämä siksi, että Ruut syö namit, haistelee ottaa oman ja sylkee sen pois tarkastaakseen vielä, että jäiköhän sinne sittenkin vielä joku herkku! Tämä on mulle aivan uutta, koska Ruut tunnetaan äärimmäisen nirsona koirana, joka valitsee reenirepustakin pallon sian korvan sijaan!!

No typsy on siis oppinut arvostamaan ruokaa enemmän, mikä sinänsä on oikein hyvä juttu. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että jos haluan käyttää nameja edelleen stoppaamassa toisen menoa, niin Ruu on saatava tajuamaan, että ne löytyvät aina samasta paikkaa ja yhdestä pienestä kasasta. En kuitenkaan usko tämän tuottavan vaikeuksia.

No mutta näille jatketaan. Eli nami kasa ennen kapuloita, nami jahtaus palkaksi ja lisäksi taas kuurina joka päivä lenkin yhteydessä oman etsimistä heinikosta ennen kuin lumet tulevat. Otetaan paljon myös kapulan palauttamisia eri matkoista lelu-palkalla, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Tunnari laskuria en nyt juuri muista, mutta kuudenkymmenen tehdyn tunnarin raja alkaa kohta puoliin menemään rikki ja plakkarissa on jo yli viisikymmentä onnistunutta tunnaria ajan jaksolla 15.8-4.11 Joten kyllä se varmaan alkaa kohtapuoliin kisa tilanteenkin kestämään. Ollaan kuitenkin pyritty reenaamaan mahdollisimman eri paikoissa ja mahdollisimman eri ihmisen liikkuroimana. Hyvillä mielin siis eteen päin =D

Tuunailua tunnarin parissa

Viikonloppuna oli teho-tunnari päivän sana. Otettiin muutamia tyhjien kasojen haistelua joissa oli tällä kertaa levottomampi, mutta ei sortunut tuomaan mitään. Nosteli kyllä senkin edestä. Yhdessä välissä jopa katsoi kysyvästi, että oletko nyt ihan varma, että se kapula on täällä jossain?! Palkka haistelusta. Sitten tein kokeilun rauhoittaako namit tuota ja viljelin niitä kapuloiden joukkoon (oma menossa mukana =) Ja kyllähän se rauhoittui. Lakkasi klähmimästä muita. Syö namit nopeasti ja sen jälkeen alkaa haistelemaan palikoita ja nappaa heti oman kun kohdalle sattuu. Tällä taktiikalla aijon jatkaa eteenpäin. Lisäksi yritän ajaa namin sisään tähän liikkeeseen palkaksi. Nyt se näyttää toimivan, eikä pureskelu ole palannut. Lisäksi otan pelkkiä palautuksia lelupalkalla.

Teho kuurin saldo: 77-2-3+1-6=67

Uimassa

Lauantaina suunnattiin Hyvinkäälle koirien kanssa Onnen koira -kylpylään uimaan. Hessu ei ole oireillut sen öisen jälkeen millään tavalla, joten päätin sen kuitenkin ottaa mukaan. Se kun niin kovin pitää vedessä lotraamisesta. Molemmat koirat nauttivat uimisesta silmin nähden alun kastautumis vaikeuden jälkeen ;0) Outi napsi päivästä kuvio joista muutama tässä. Molemmat koirat olivat reissun jälkeen väsyneitä. Täytyy ehdottomasti ottaa joskus uudestaan! Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Alun odottelua pihalla, ennen sisään menoa. Kaik yhes koos....

Näkymät sisältä.

Suihkuttelu ennen altaaseen menoa kuulu koirillekkin =D

Ruut uima-opettajan valvovan silmän alla ;0)

Hessu nautti pallojen hakemisesta altaasta. Se oli sitten kertakaikkisen liikuttava <3

Tunnari kokeilu

Katrin ja Mervin innoittamana kokeilin sitten tänää ensimmäistä kertaa tunnari kapuloiden haistattamista, niin että omaa ei ollut joukossa. Ensi alkuun otettiin yksi tunnari liikkeenä. Tämä ihan ok. Tosin nosti yhtä ja klähmi toista, mutta kun oma kohdalle sattui otti sen ripeästi suuhun. Palautus oikein hyvä.

Sitten se kokeilu joka jännitti ihan mahdottomasti. Tein sen kuitenkin senkin uhalla, että koira tekee virheen ja tuo sieltä vain jonkun. Haluan päästä eroon tuosta virheiden tekemisen pelosta. Tosin myönnettäköön, että jos tämä kokeilu ei olisi onnistunut, niin saattaapi olla, että olisi jäänyt mainitsematta ;0)

Laitoin siis haistelemaan samoja kapuloita, mistä oli juuri aikaisemmin hakenut oman. Kaikki samat virittelyt alkuun ja sitten vain koira matkaan. Hyvin jaksoi haistella. Kävi kapulat (joita joku 10 kipaletta) edes takaisin läpi ja välillä yritti ilmastakin poimia hajua, omasta. Aina uudestaan ja uudestaan painui nenä maahan ja todella rauhallisesti jaksoi haistella. Annoin toisen työskennellä jonkun parikymmentä sekunttia ja juuri kun kuono oli maassa hihkaisin iloisesti pois lelulla leikkimään. Ei siis ruvennut pomimaan väärää, eikä ollut muutenkaan paineistuneen oloinen. Ei itse asiassa edes klähminyt muita saati sitten olisi nostellut niitä.

Loppuun otin vielä tunnarin liikkeenä. Nyt meni kapuloille aavistuksen rauhallisempana, kuin edellisillä kerroilla. Ei klähminyt kertaakaan muita ja nappasi heti oman, kun kohdalle sattui. Palautus myös ihan ok. Näitä täytyy ruveta tekemään lisää, että pääsee palkkaamaan vain siitä haistelusta.

Tunnarilaskuri tämän päivän jälkeen: 79-2=77

Agilityä

Eilen oltiin Hyvinkäällä omissa KAT-treeneissä. Saatiin siis Kirsiltä lupa taas liidellä. Teemana oli putket ja lähetykset niihin eri kulmista. Hauskaa oli molemmilla. Tosin pimeeseen kulmaan lähetys varsinkin hypyltä tuotti vaikeuksia ja Ruu rupesikin kiertämään pytkea ympäri ja palkkaantui näin moisesta joka kerta. Vihellettiin peli poikki ja minut passitettiin koirineen "nurkkaan" reenaamaan rauhassa ko. kuviota, joka lähti sujumaan ihan hyvin ja koirakin alkoi reagoimaan mun vetoon siinä määrin, että jätti putkeen menon väliin, kun en osannut oikeassa kohdassa vetää...

Lisäksi otettiin itsekseen kepit paristi ja A'ta. Kepit sujui hyvin alku sählingin jälkeen (ei siis malttanut pujotella huolellisesti vaan roiski sinne tänne) Tähän esteeseen olen kuitenkin hurjan tyytyväinen, mutta sitten ne kontaktit...

Alku opetus meillä on ollut todella onnistunutta ja eteenpäin menevää, mutta nyt ollaan jotenkin patti tilanteessa monestakin syystä johtuen. Itsellä on liian isot odotukset liian aikaisin ja perfektionismi meinaa ottaa vallan. Ruu vaistoo tämän vaikken sitä sille mitenkään näytä. Se on jotenkin epävarma, mutta toisaalta liian korkeassa vireessä, että oppiminen olisi sujuvaa. Äh... en osaa selittää, mutta yön yli pohduttuani asiaa olen tullut siihen lopputulokseen, että siirryn nami+naksu palkkaukseen toistaiseksi, ettei toisella olisi liian isot odotukset ko. esteillä . Lisäksi palataan 2on2off menetelmään ja luovutaan targetista. Tämä siksi, että tuo target pitäisi kaiketi opettaa noille kontaktelle takaperin ketjuttamalla, että sujuisi paremmin. Lisäksi luovun vauhti ajattelusta ja keskitytään vain tarkkuuteen. Lisäksi pyrin luopumaan siitä ajattelusta, että olisi aivan katastrooffi että se jonkun kerran loikkaa innoissaan liian aikaisin pois esteeltä. Tämä virheiden teko pelko aiheuttaa sen, että en voi olla rennolla mielellä, en luota koiraan ja olen painostava varsinkin siellä alas tulo osuudella.... Kurjaa. Omistajalle siis asenne muokkausta tiedossa.

Lelu palautetaan kontakteille mukaan vasta kun liike rata on hiljaisessa vaihdissa hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan että koira menee suht tasaisella vaihdilla loppuun asti ja tekee 2on2off pysähdyksen empimättä ja jää suoraan seisomaan menosuuntaan eikä käänny alas tulon lopulla katsomaan mua kysyvästi. "Pinta" käskyn annan vasta aivan lopussa, muuten kehun rauhoittavasti ja pyrin hiukka jäämään taakse, ennemmin kuin pyrkisin koiran eteen painostamaan sitä ottamaan kontaktin.

Tulihan taas sepostusta, mutta luulen, että nyt mulle alkaa hahmottumaan palkkaus ym. kuviot miten lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin. Mutta sen vain sanon, että meillä on vielä varsin pitkä matka siihen että tuon kanssa pääsee kisaamaan kontakti radoille.

Hessun vointi edelleen...

... jatkaa nousu suhdanteisesti =) Eli nyt ei ole enää minkäänlaisia oireita. Nyt siis turkin ravistelukin onnistuu ilman mitään horjumisia. Katsoin vielä kertaaleen sen korvat läpi, mutta ei siellä mitään näkynyt. Putsasin ne kuitenkin samalla kerralla. Voi olla, että kun oireet jäi noin pieniksi ja lyhytkestoisiksi, että kyseessä oli sisäkorvan tulehdus, mikä ei siis aiheuta kipua vaan huimaamista. Äidilläni oli joitakin viikkoja sitten ko. vaiva eikä meinannut pysyä pystyssä, kun keinutti niin rajusti. Hoidoksi lääkäri määräsi vain lepoa. Tuohon ei siis määrätty lääkkeitä. Luin myös netistä että ko. tulehdus on yleensä virusperäinen, eikä tunnetusti viruksiin juurikaan antibiootit tehoa. No Hessu saa lepäillä, enkä taida sitä uskaltaa ottaa uimaan Hyvinkäälle koirakylpylään. Harmi sinänsä kun poika tykkää vedessä lotraamisesta ihan valtavasti, mutta luulen, että paperimpe näin.

Ruu'n tunnarilaskuri unohtui päivittää viime reeneistä eli tilanne on tämä 80-1=79.... Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Piha treenit ja Hessun vointi

Ihan alkuun Hessun voinnista. Se on aamusta pysynyt samana. Hiukka hoiputtaa unilta noustessa (huimaus) ja ravisteltaessa, mutta muuten liike esim. ulkona on ihan sitä normi liikkumista eli menee edellä iloisesti ravaten ja häntä heiluen selän päällä. Samoin sohvalle nousu ei tuota ongelmaa, kuin ei myöskään muukaan liikkuminen. Luin asiasta lisää netistä. Juttua löytyy TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ Mitään ruokahaluttomuutta tai oksentelua ei ole esiintynyt. Ei myöskään kaatumisia tai kouristeluja mitä on saanut lukea, että joillain on ilmennyt. Täytyy kuitenkin seurata tilannetta ja ottaa yhteyttä tarvittaessa ell. jos ei lähde paranemaan. Nyt kuitenkin vointi on hyvä ja Hessu suht ok. pientä satunnaista hoippumista lukuun ottamatta. Suunta kuitenkin selkeästi parempaan, eikä kuumetta tai kipuilua ole esiintynyt (hengittää rauhallisesti/tasaisesti jne.) ja ruoka maistuu =D

Sitten tokoilut Ruu'n kanssa jotka oli taka-pihalla, kun en jaksanut lähteä lähi kentälle valvotun yön jäljiltä...

• Seuruu: Pallo tällä kertaa vasemmassa kädessä. Tämä auttaa paikan taakse saamiseen, eikä kyttää palloa kuitenkaan, joten otetaan kuurina tätä. Alkuun ihmetteli tavara junaa jota kohti seuruutin =o Tuolle on kyllä ihan varmasti tulossa juoksu kun on ajoittain ruvennut kummalliseksi seuruussa. Uusinta ei tuottanut enää ongelmaa. Loppuun käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä. Nämä ok.
• Luoksetulo: Ensin suoria pätkiä. Takapalkka valmiina. Ennakoi. Palkkasin eteenpäin ja jätti ennakoinnin. Yksi maahanmeno joka ihan hyvä. Tosin vauhti aiheuttaa sen, ettei pysty 10 arvoiseen pysähdykseen, mutta en nyt tästä aijo välittää. Pää-asia että miellyttää itseä. Katsotaan sitten kisoissa mitä mieltä tuomarit ovat. Itse kuitenkin näkisin, että sääntöjen mukainen kuitenkin on...
• Nouto: Puisella pari kertaa. Suora palkka jalkojen välistä. Oikein nättejä kapulaan tarttumisia.
• Tunnari: Nyt ei aiheuttanut edelliset noudot säätämistä palikoilla vaan meni heti nenä auki, haistoi yhtä ja nappasi oman. Tosin suu ei pysynyt jalkojen tahdissa mukana, kun oli niin kiire palauttamaan, että palikka putosi suusta (ei ehtinyt sulkemaan sitä, kun oli jo kääntymässä takaisin =) Tämä siis miinusta, muuten todella hyvä ja suht rauhallinen työskentely, eikä klähminyt muita.
• Kauko: Ensi M-I ja M-S Nämä oikein ja kiertopalkka. Sitten M-I-M-S-M Nämä tällä kertaa todella hyvät!

Olihan yö!

Viime yönä heräsin outoon kolinaan. Nousin katsomaan ja huomasin, ettei Hessu päässyt kunnolla ylös. Laitoin valot päälle ja rupesin tarkastelemaan tilannetta. Hessu oli jotenkin kummallisen oloinen. Ei sillä kipuja kylläkään näyttänyt olevan, mutta "huolissaan´" olevan oloiselta poika tuntui.

Hessu ei päässyt hyppäämään ollenkaan sängylle tai sohvalle ja käveleminen oli aika hoippuvaa. Sängylle sain sen yhden kerran lopulta, mutta hypätessään alas takapää petti ja menetti tasapainon. Oli todella kurjaa katsoa tilannetta ja molemmat olimme yhtä avuttomia. Mieleen hiipi monen laisia mahdollisia syitä oireilulle. Ensimmäinen ajatus oli aivoverenvuoto, kun kerta noin äkisti alkoi. Toinen oli myrkytys, mutta kun ei ollut huonovointinen eikä tuntunut kipuilevan, niin en pitänyt sitä kovin todennäköisenä.

Hessu ei myöskään meinannun mennä aloilleen vaan sinnitteli seisoallaa jonkin tovin. Lopulta (ilmeisesti) rauhoittui/tottui oloon ja kävi maate ensin lattialle ja siitä siirtyi sitten itse sohvalle. Nyt siis onnistui tuo ylös kiipeeminenkin hyvin.

Ei kuitenkaan auttanut kuin katsoa aamuun, vaikka osa yöstä menikin itkiessä. Jossain vaiheessa olin kuitenkin nukahtanut. Aamulla Hessun vointi oli ihan ok. Ravistelu oli ainut asia mikä tuotti hiukka horjuttamista, mutta muuten liikkui hyvin ja oli muutenkin iloinen oma itsensä. Aamu pisuillakin nosti jalan mahdottoman korkealle (niin kuin ennenkin =) eikä hoippumisesta ollut tietoakaan. samoin kulki portaat normaalisti ylös, kuin myös kulki sohvalle ja alas ilman mitään liikkumis vaikeuksia. Oli niin kuin mitään ei olisi ollutkaan.

Netistä oli heti pakko katsoa mitä moisesta vanhan koiran käytöksestä sanotaan, kun ei se aivoverenvuotokaan voinut olla. Luulen, että Hessulla tuon aiheutti Idiopaattinen vestibulaarisyndrooma, joka siis vaivaa yleensä vanhoje koiria. Aiheesta löytyy lisää tietoa TÄÄLTÄ ja ihmisten omaa pohdintaa TÄÄLTÄ

Vaiva onneksi menee itsekseen ohi ja elämä voi jatkua. Kyllä helpotti!!

Sataa, sataa ropisee...

Vetinen reeni tälläkin kerralla. Nyt uskaltauduin tuohon lähi kentälle johon on laitettu keino nurmi. Se ei ole millään lailla aidattu siihen vain on tökätty vanha nurmi jostain jalkapallo hallista joten pakko oli pimeän turvin päästä kokeilemaan sitä =D

• Ruutu: Ekalla haki voimakkaasti oikeaan reunaan, mutta oli selkeästi sisällä. Muilla kerroilla haki myös laitaan, mutta loppua kohden rupesi reagoimaan käsi ohjaukseen ja haki keskemmälle. Ihan loppuun paikan hakua, joka ok. En heitä enää palkkaa ruutuun vaan menen leikkimään sinne Ruu'n kanssa. Tämä toimii! Lisäksi yksi ruutu jossa palkka valmiina.
• Nouto: Ensin puisella liikkeenä, joka ok. Sitten muutama metalli, joista ekalla palkka nostosta ja tokalla puolivälistä, ok.
• Tunnari: Tämä oli päivän kokeilu. Olin päättänyt hetsata Ruuta noudoilla ennen tunnaria ja katsoa miten laskee vireen ko. liikkeeseen virittelystä. Kapulat oli jonossa n. 5 m päässä. Vieraita palikoita joku 10 ja oma toko vikana. Lähti sangen vaihdikkaasti ja hiukka levottomana pyöri kapuloiden päällä, klähmi muutamaa, muttei nostanut. Sääti jonon alkupäässä ja oli sitä mieltä, ettei kapulaa ole täällä. Päätti kuitenkin rauhoittua ja lähti haistelemaan jonoa eteenpäin. Nappasi heti oman kun kohdalle sattui. Palautus oli oikein hyvä. Virittelyt vaatii vielä rutkasti lisä reeniä. Samoin pitää ruveta ottamaan parit noudot alle ennen tunnaria. Tunnari laskuri: 81-1=80
• Seuruu: Pari kertaa joku 50m suora. Alkuun kulki hyvin, mutta loppua kohden rupesi painamaan. Muutama huomautus ja tasoittui. Takaisin päin ei painanut, mutta tiputti kontaktin muutaman kerran. Katseli kait edessä olevaa ruutua ja sivulla olevia tunnarikapuloita. Viimeiseksi seuraamista parilla käännöksellä ja loppuun juoksu osuus. Käännökset oli todella hyvä, mutta juoksu osuudessa on ruvennut painamaan. Tämä on uusi juttu.
• Kaukot: Sekalainen järjestys. Alkuun vaihdot oli hyviä, mutta sitten rupesi sotkemaan jostain syystä istumista ja seisomista. Ei vain voinut seistä ekalla. Oli jotenkin poikkeuksellisen innostunut kiertämään ja tuntui ennakoivan sitä kaiken aikaa. Loppuun muutama onnistunut M-S ja siitä kierto palkka.
• Ruudussa makoilua: Tämä lienee pitää ottaa ohjelmistoon. Oli aluksi lähdössä mun mukaan kun käännyin vasempaan ruudun kohdalla. Sai kuitenkin ideasta kiinni ja pääsin palkkaamaan rauhallisista makuista. Lisäksi otettiin maasta sivulle tuloja (selkä koiraan päin) ja pari seuraamista samalla tyylillä. Nämä molemmat ok.
• Paikkamakuu: Pari minuuttia vesisateessa. Nyt alkaa löytymään oikea asenne tähänkin liikkeeseen, vaikka taivaalta lappaa vettä. Hyvä, hyvä!
  

Päivittelyä

Monenlaista on ehtyinyt tapahtua tässä viime viikkojen aikana. Hessu-vanhus voi hyvin. Siltä poistettiin hammas edestä joka heilui. Tämä operaatio meni oikein hienosti nukutuksineen kaikkineen. Muutenkin Hessun voinnit ovat olleet hyvät. Välillä tuntuu, että sehän voi elää vaikka ikuisesti... mutta tiedänhän minä, että vanhat koirat voivat mennä varsin nopeasti...

Reenattu ollaan varsin ahkeraan. Aina jotain pientä hiettovaa esiintyy, mutta sehän on lajin henki. Tunnari laskuri näyttää tältä: 89+1-9=81 Yksi kämmi kävi syyslomalla, mutta muuten on mennyt varsin hyvin. Liikkeenä siis ollaan tätä tehty aikalailla pelkästään.

Syysloma oli varsin tapahtumarikas. Ensi kurvattiin lauantaina moikkaamaan Amy ja Touho-lappalaista Helsinkiin Tuomarinkylään. Koirilla oli kivaa keskenää, kuin myös omistajilla jutellessa kuinkas muutenkaan, kuin koiramaisia asioita. Lisäksi otettiin pienet reenit. Nämä ihan hyvin. Touhokin oli varsin pätevä =D

Maanantaina käytiin mummia moikkaamassa ja ajettiin jälki joka oli 200m pitkä ja vanhentui puolisentuntia. Ei keppejä, mutta palloja 3 kipaletta kylläkin. Hyvin toimi! Näitä aijon viljellä jäljelle jatkossakin. Noottia sai ohjaaja sössiessä jäljen lopun aiheuttaen pikkuiselle bc'lle harmaita karvoja... Lomalla ajettiin vielä yksi jälki joka suunilleen saman 200m parilla kulmalla ja tunnin vanhentumisella. Tämä toinen jälki ajettiin jälkeen yhdeksän illalla ja kun maalla oltiin, niin en nähnyt eteeni yhtää vaan roikuin koiran perässä kirjaimellisesti. Palloja oli kolme kipaletta myös, jotka löytyivät oikein hyvin. Ilemisesti siis oltiin kaiken aikaa jäljellä. Tämä oli niin mielenkiintoinen kokemus, että ehdottomasti pitää uusia. Tässä ei voinut auttaa vahingossakaan koiraa vaan piti luottaa 100% sen nenää, Hauskaa!!

Loppu viikko oltiinkin sitten Lappeenrannan päässä mökkeilen ja kavereita moikaten. Torstai päivä vietettiin Ullan ja bc Retu&Milan vieraana maalla lampaita ihmetellen, tokoa reenaten ja navetalla töitä tehden. Oli muuten varsin mukavaa touhua se lehmien parissa puuhaaminen. Sain opetella kuinka lypsykone toimii ja miten sieltä vetimestä saa manuaalisesti maidon tulemaan. Ja sain kun sainkin lopussa maitosuihkuja tulemaan, vähänkös olin ylpee moisesta ;0) Mila ja Ruut tulivat todella hyvin juttuun. Olivat ihan kuin kaksi marjaa. Välillä oli vaikee sanoa kumpi oli kumpi, niin samikset olivat nuo kaksi pientä trikki bc-tytteliä =) Eikä pojillakaan ollut mitään sanomista toisilleen vaikkeivat olleetkaan ihan niin ihastuneita toistensa seurasta, kuin tytöt.

Lampaat olivat aika hankalan oloisia ja asiaa vaikeutti entisestään se, että olivat jo sisätiloissa josta ne piti ensin saada kuljetettua käytävää pitkin ulos. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta varsin mallikkaasti Mila ne lopulta sai ulos vaikka joukossa ollut pässi pisti oikein urakalla kampoihin puskien Milaa. Ruu oli alku touhusta sangen hämmentynyt, mutta silti roikkui Milan perässä kaiken aikaa. Tuntui, kuin Mila olisi sanonut, että "Katsoppas Ruut, näin tämä homma menee". Ja Ruut'han katsoi!

Pihalla tarhassa saivat koirat liikutella lampaita muutamia kertoja edes takaisin, tai lähinnä se Mila niitä liikutteli Ruu'n taas hännystellessä perässä. Varsin kiinostunut kuitenkin tytteli oli villapöksyistä ja halusi kuitenkin pienistä pässi-Mila hässäköistä huolimatta yrittää jonkin sortin paimentamista. Lopussa saatiin sitten yrittää lampaiden vientiä sisälle ihan kahdestaan Ruu'n kanssa. Epäilin syvästi mitä siitä mahtaa tulla. Lambit kun olivat nurkassa ja Ruu on aina tähän asti mennyt elikoiden eteen, jos olen niitä yrittänyt nurkista punkea liikkeelle. Nyt se kuitenkin tuli ensimmäistä kertaa mun mukana nurkkaan ja kun sain lampaat liikkeelle Ruu kurvasi kauniin kaaren kohti tallin ovea ja hups vain sinne sisään ne painoivat Milan ottaessa vastaan ja ohjatessa ne takaisin karsinaan. Ruut puolestaan paineli lampaiden perässä suoraan karsinaan, mikä olikin varsin hienoa minusta. Se ei siis jännittänyt ahtaaseen paikkaan menemistä vaan tuntui olevan varsin rento tuossa tilanteessa.

Koho kohta tässä paivässä taisi kuitenkin olla se, että lopussa kun molemmat bc't oli karsinassa yksi lampaista loikkasi pienen sählingin jälkeen puoliksi Ruu'n päälle. Tyttö meni matalaksi, käänty ympäri ja saman tien takaisin kohti lammasta ja näykkäsi kunnolla. Tuntui tuumaavan, että "et kyllä hypi mun päälle" Tuo oli eka kerta kun Ruut käytti suuta ja olen todella iloinen siitä. En tarkoita, että sen nyt pitäisi ruveta lampaita puremaan, mutta hyvähän paimenen on osata myös tarvittaessa käyttä hampaitakin.

Navetassa taas ei oltu ihan niin kotona. Alun vietti karjakeittiössä, kun menin Ullan mukaan tutustumaan tilan töihin, mutta Mila tuntui tuumivan taas että "Tule vain, näin tämä homma täällä menee" ja Ruu kokosi hienosti itsensä ja tuli kapeille käytäville kävelemään. Täytyy sanoa, että vaikka tuo on tuollainen pieni ja kaikkea uutta epäilevä, niin sillä on ihanan paljon toimintakykyä. Vaikka sitä pelottaisi, niin se hetken pohdittuaan kokoo loistavasti itsensä eikä anna pelon häiritä tekemistä. Hieno pieni koira, ei voi muuta sanoa! Kiitos vain kovasti Ulla, että saatiin tulla. Tullaan joku toinenkin kerta mielellää! Ja niiden vasujen paimentaminen olisi myös kivaa kokeilla miten Ruut suhtautuu niihin.

Aaa... meinasi ihan unohtua! Käytiin Kirsin luona hieronnassa ja saatiin lupa jatkaa agi-liitoja! Selkä oli todella hyvänä, eli hieronta, fyssari, BOT-loimi ja pyrälenkit ovat auttaneet, joten niillä jatketaan. Niskassa oli tuore jumi, joka saatiin heti aukeamaan. Samoin lantion alueella oli pieni lukko joka myös aukesi mitään kummempia ongelmia. Hyvä, hyvä ja eikun torstaina Hyvinkäälle halli reeneihin. Innolla odotan sitä =D

Tokoa räntä sateessa...

...ja nappiin meni! Ei edes sää voinut pilata meidän mukavasti menneitä reenejä. Jäi jotenkin erityisen hyvä mieli. Ruu teki todella nopeesti ja tarkasti alun seuruuta lukuun ottamatta. Reeni kavereina Minna&Liz, Leena&Prima&Rita ja Kati&Lempi. Jakaannuttiin pareiksi. Paikka oli uimahallin kenttä.

• Seuruu: Hiukka valui taas eteen, mutta taisi olla suht suora. Tästä huomautus pariin kertaan ja meno parani. Aika pitkää pätkää ja juoksua myös ihan kohtalaisesti. Ihan ok.
• Liik.istu: Alkuun pari kertaa palkka heti istumisesta ja loppuun niin että selkeästi jatkoin matkaa. Oikein hyvä. Nyt tuntuu että alkaa tajuumaan.
• Ohjattu: LO -> Kati Oikea puoli haettiin. Meinasi varastaa nyökkäyksestä... tosin positiivista, että suunta oli selkeesti merkille eikä kapulalle. Ei siis olla reenattu merkkiä kuin ihan joitakin kertoja ja nyt se tarjosi sitä hyvällä paikalla. Pitänee ruveta ottamaan enemmän tätä ohjelmistoon. Itse nouto oli todella nopee ja tarkka. Tästä vauhti palkka.
• Tunnari: LO, matkaa kapuloille joku 20-25m?! Tämä ei ollut tarkoitus, mutta Kati arvioi matkan hiukka pidemmäksi. Päätin ottaa haasteen vastaan. Meni kovaa, mutta ei posauttanut päin. Nenä ei tosin ollut heti auki vaan tohotti jostain syystä kapuloiden päällä sinne ja tänne. Ei kuitenkaan sortunut maistelemaan saati ottamaan väärää. Hetken hötkyttyään päätti ruveta haistelemaan oikeasti ja johan löytyi heti oma. Palautus vauhti todella hyvä ja vielä ilman mälväilyjä. Ihanaa, että lelu palkka toimii tässä liikkeessä. Ruulla tuntuu olevan nyt asenne kohdallaan tunnarin suhteen. Näitä hötkyily haisteluja ei ole ollut kuin pari. Normaalisti on nenä auki heti ja ottaa myös saman tien oman kun kohdille osuu. Positiivista näissä hötky kerroissa on ollut se, ettei ole ruvennut tuomaan mitä sattuu, vaan tuntuu tuumaavan hetken hyörittyään sinne tänne että "ei tässä auta nyt kuin ruveta oikeasti haistelemaan niin tulee se palkkakin aikanaan" =D Tilanne nyt 87-1=86 
• Paikkamakuu:  Alo-makuu ja aika ko. luokan mukaan. Ei haitannut märkä ja taivaalta tuleva räntä. Alas naapurin käskystä. Tästä nosto ylös ja uusi käsky. Pitää tässä olla nyt tarkempi. Kaverin lähtö kerran makuusta ei haitannut. Ok meininki.
  

Treeni kuulumisia

Treenailtu ollaan varsin ahkeraan. Lähinnä voittajan kimpussa oltu ja pääsääntöisesti yksin reenattu tuossa lähi kentällä.

Paikkamakuu: Muutama sade reeni tähän, joista toinen oli rae kuuro. Sade alkaa olemaan ok, mutta rakeet tuottivat epävarmuutta. Molempiin kuitenkin onnistuneet reenit. Lisäksi paikkamakuu tuulessa, jossa vaahteran lehdet pyörivät vimmatusti ympärillä sinne tänne. Ilmekkään ei värähtänyt, hyvä, hyvä!

Seuruu: Hiukka valunut eteen, lisäksi pientä poikittamista ja jopa väljäilyä... Luulen tietäväni syyt näihin. Nyt sitten ollaan taktiikkaa muutettu ja alkaa kivasti vastaamaan uuteen palkitsemis tapaan. Lisäksi toppa vaatetus tuo jostain syystä tuota koiraa eteenpäin. Sama juttu viime talvena... Vaatetusta en kuitenkaan aijo vähentää edes hyvän seuraamisen saamiseksi =)

Liik.istu: Rauhallisessa mielentilassa ihan ok. Lisäksi otettu seiso, istu ja maahan, niin että koira vapaana ja mä vain käyskentelen ja pyydän sitä kulloinkin eri asentoon josta naksu ja vapautus. Tuntuu tomivan.

Luoksetulo: Suoria enimmäkseen. Stoppeja kiertojen yhteydessä. Enää ei tunnu sotkevat seisomista ja maahanmenoa tässä reenissä.

Metsku: Enää ei törmäile kapulaan, vaan otta varsin vilakkaan sen maasta. Palautus ok.


Ruutu: Tässä huimaa edistymistä. Hahmottaa kivasti eri paikoissa ja merkeillä. Tarjoo myös varsin aktiivisesti oikeaa paikkaa ruudussa, jos erehdyn juttelemaan pidempää reeni kentällä jonkun kanssa. Käyn vielä palkkaamassa tästä. Enää en heitä palkkaa ruudun yli vaan menen ruutuun sisälle ja leikitään siellä lelulla samalla hokien "ruutu" ja kun lopetan, niin tässä kohtaan en anna lähteä lelun kanssa rallaamaan. Ajatuksena se että menemällä ruudun keskelle saa vain kivan lelun.

Tunnari: Tämä myös mennyt huimasti eteenpäin! Nyt ollaan tehty jo liikkeenä lähes joka päivä. Tarkoitus oisi edelleen silloin tällöin ottaa oman piilotusta lenkilläkin. Omaksi iloksi aloitin tunnarilaskurin joka näyttää tältä: 89-2=87

Kauko: On sitten se ikuisuus projekti... välillä oikein hyvä ja välillä ei ihan niin hyvä. Edelleen kierto palkalla ja lisäksi niin, että palaan koiran luokse ja vapautan sen heittämällä namin taaksepäin. Työt jatkukoon.

Hyppynouto: Hypyt tuntuu olevan tuon vahvuus ja niihin on kaikista vähiten tarvinnut kiinnittää huomiota/reeniä. Toisaalta tämä on hyvä, kun ei omista kunnollista hyppyä. Hypää aina mennen tullen ellen nyt sitten heitä överi sivuun. Näitä övereitä olisi kiva päästä harjoittelemaan lisää. Kapulaan tarttuminen hypyn tuolla puollen on ihan ok. Samoin sivulle tulo.

Että näin meillä ja reenit jatkukoon. Tuon kanssa on sitten niin mahdottoman mukavaa puuhata =)

Ajatuksia agilitystä

Inka on luvannut ystävällisesti auttaa meitä agilityn parissa. Käytiin sunnuntaina yhdessä reenamassa ja sain mukavasti vinkkejä miten jatkaa omissa reeneissä. Laitan tähän listaa Inkan kanssa pohditusta ja joitakin omia ajatuksia.

1. Ruu'lla ihan ok hyppytekniikka. Tuntuu kunnioittavan rimoja
2. Tekniikkareeneissä hyvä olla medi hypyt, niin ei tarvii keskittyä hyppyyn, muuten alettava ajamaan maxeja sisään esim. hyppy suorat.
3. Kontakteja targetilla. Ensin oikeapuoli sujuvaksi. Oma rauhallisuus tärkeää samoin rintamasuunta. "pinta" ja "vapaa" palkan saa heittää eteenpäin.
4. Targetin treenausta mahd. paljon eri paikoissa ja tilanteissa. Lisäksi opetellaan laittamaan molemmat tassut alustalle "pinta" käskyllä.
5. Targetilta ei saa poistua ilman "vapaa" -käskyä.
6. Keppejä paljon eri kulmista lähettämällä. Lisäksi hyppy mukaan ja toisinaan palkka heti ekan kepin takse, että oikea väli vahvistuu. Oma rauhallisuus tässäkin tärkeää.
7. Lisäksi keppejä tehdään vain oikealta puolelta, kunnes tämä sujuu. Tekniikka tässä on hyvällä mallilla ja Ruu pujottelee jo ilman käsi ohjausta, mun liikkuessa mukana samaan suuntaan.
8. Muuri, pöytä, rengas ja pituus paljon yksittäistä reeniä oikeasta suoritustavasta palkiten. Taas ensin oikea puoli kuntoon ja vasta sitten paneudutaan vasempaan.
9. Erilaisia ohjauskuvioiden reenausta -> valssi, leikkaukset, välistä vedot lähetykset ja haltuun otot. Lisäksi jo nyt reenattava tiukkoja käännöksiä -> löysät pois!
10. Lisäksi opeteltava sitä mikä on oman koiran kääntövara. Miten tiukkaa käännöstä voi vaatia ja miten aikaisin voi ruveta kääntämään seuraavalle, ettei aja esteen ohi jne.

Paljon siis on tehtävää, ennen kuin Ruu on siinä pisteessä, että voidaan kisata. Hyppy kisoja voidaan ehkä jo ajatella vuoden alussa, mutta kontakti radoille mennään vasta keväällä/kesällä. Ruu kuitenkin on kehittynyt aika mukavasti, vaikka ei kovin montaa kertaa olla agilityä reenattu. Se etenee sujuvasti 10 esteen sarjoja ja hallitsee ihan mukavasti monien ohjaus kiuvioiden alkeet. Lähinnä isoin työ on siinä, että itse opin ohjaamaan sitä ja antamaan käskyt tarpeeksi ajoissa =D Ruu tuntuu kuitenkin jo nyt varsin mukavalta agi-koiran alulta, jolla järki kulkee mukana radallakin ja silti mennään lujaa!

Kuulumisia ja rukousvastaus

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä bloggauksesta. Eikä kaiketi ole luvassa parannusta lähi tulevaisuudessakaan. Sen verran aikaan saamaton tämä mun elämä tällä hetkellä on. Mutta mennämpä tuohon rukousvastaukseen, jonka koin muutama viikko takaperin. Mulla oli kuukauden vanha uusi puhelin. Olin sitten eräänä sunnuntaina vessassa ja tietenkin puhuin samalla luuriin. Kuinka sattuikaan, että tuona aamuna mulla oli vatsa sekaisin ja vessa vetämättä. Lopun lukija saattaa arvatakkin... plumps! ja sinnehän se sukelsi. En suinkaan rynnännyt työntämään kättäni moisen ryynin sekaan, mutta hetken tuumattuani päätin sen sieltä nostaa, kun ei sitä kaiketi voinut vetää alaskaan.... YÄK!!

Yritin putsata ja kuivata puhelinta parhaani mukaan, mutta mykkähän se oli. Pari päivää operaattori oli mykkä, kunnes taas yhden kokeilun ja rukouksen jälkeen käynistyi iloisesti PIN-koodia kysellen!!

Olen aikaisemminkin kokenut ihmeen ja rukousvastauksen liittyen puhelimeen. Ensimmäinen kännykkäni vuosia sitten oli ollut mulla vain kuukauden, kun unohdin sen takkini taskuun ja näin se päätyi pesukoneeseen kera pesuaineen ja neljänkympin ohjelman. Olin asiasta harmissani, kun kertomattakin on selvää ettei uusi puhelimeni inahtanutkaan moisen käsittelyn jälkeen. Epäilin näinkö rukous auttaisi, tai lähinnä epäröin, että näinkö Jeesus viitsisi vastata näin arkipäiväiseen pyyntöön, mutta äiti totesi, että "Anna nyt Jumalalle edes mahdollisuus" Niin'pä laitoin kädet ristiin, huokaisin ylös päin ja laitoin puhelimen kasaan ja hämmästys oli suuri; Puhelin toimi kuin toimikin, ihan kun mitään ei olisikaan kaksi päivää aikaisemmin tapahtunutkaan!!

Kun onnettomuus oli sattunut olin ollut yhteydessä kännykköjä myyvään liikkeeseen josta kerrottin, että puhelimeni (Nokia 3310) ei ole edes roiskesuojattu, joten mahdollisuus siihen, että se tuosta pesukone hässäkästä olisi selvinnyt oli myyjän mielestä mahdottomuus. Akku nimittäin hapettuu, kun joutuu veteen ja sen jälkeen ilman kanssa tekemisiin hajoittaen näin myös puhelimen. SIM-kortin kohtalosta ei ollut ihan varma. Sanoi että se mahdollisesti oli saattanut selvitä, joskaan sekään ei ole ihan varmaa.

Rukouksen jälkeen, kuitenkin puhelimeni toimi moitteettomasti vielä pitkään ja mikä ihmeellisintä akku ei edes hapettunut, enkä näin ollen joutunut siihen vaihtamaan uutta. Samoin SIM oli ok!! Tähän kohtaan on mainittava, että takki ei ollut todellakaan koretex ja eikä pesuohjelma lyhyimmästä päästä ajallisesti. Työkaveri nauroikin kuullessaan näistä kahdesta ihmeestä, että mun kannattaisi hakea töihin firmaan, joka korjaa puhelimia. Kävisi varsin näppärään puhelimien korjaus, kun laittaisin vain kädet ristiin ja siirtyisin seuraavaan puhelimeen ;0) Pitääkin harkita alan vaihtoa =D

Sitten muita kuulumisia. Ollaan ahkerasti tokoiltu vaikken olekkaan jaksanut reenejä naputella tänne. Seuraamista ollaan otettu pitkinä pätkinä ja alkaa rauhoittua kivasti. Lisäksi ollaan kokeiltu seuruuta niin, että lelu on kannon nokalla (koti pihalla) Tämä aiheuttaa yllättävän paljon katseen herpaantumista ja lelun suuntaan vilkuilua =o Kävelemme kantoa ympäri, teemme askel siirtymia ja pitkiä suoria kannosta pois ja kohti. Haluan tietoisesti jättää lelun näköpiiriin ja haetaan se sitten yhdessä, kun kontakti ja paikka hyvä. Ihan kiva reeni ja saa lisää haastetta seuruuseen.

Liikkeestä istuminen edistyy myös hyvin, joskin haluan pelata varman päälle ja tehdään mahdollisimman hetsaamattomasti -> varmuus.

Tunnari oikein hyvällä mallilla. Olen nyt ruvennut tekemään, niin että otetaan tunnari kerran päivässä liikkeenä. Mulla on ulkosalla hajustamattomat kapulat yötä päivää. Sinne vien aina oman ja hyvin tuntuu nenä toimivan. Tällä hetkellä 8/11 on onnistunut, eli ihan hyvä onnistumisprosentti. Pidän tunnarilaskuria ja päivitän tänne aina välillä kuinka monta ollaan tehty ja moniko on onnistunut. Aloitettiin tunnari-tehotreenit ja tätä olisi tarkoitus jatkaa muutama kuukausi ajatuksella, varmutta rutosti lisää.

Lisäksi joka kerta virittelen koiran alkuun johon kuuluu oma kääntyminen, ennen liikkeen alkua (myös yksin) Kaverin ollessa läsnä teemme samat rutiinit, ainoana erotuksena se, ettei yhteisessä treenissä käytetä vieraita kapuloita (ruu kuumuu yleisistä reeneistä ja liikkuroinnista) vaan liikkuri vie mun kapulan ja repii heinää sen päälle. Näin saadaan tehtyä tunnari turvallisesti liikkeenomaisesti. Lisäksi heinä haisee vieraalle, mikä sekin hyvä juttu.

Ruu ei enää juurikaan pureskele varsinaisesti tunnari palikkaa, muttaa saattaa korjata sitä suussaan jopa pari kolme kertaa (pyöräyttää sitä suussa ympäri) ennen sivulle tuloa. Yleensä kuitenkin tekee tämän vain yhden kerran. Ollaan myös kovasti reenattu tunnarin palautusta, niin että jätän Ruu'n seisomaan ja kapulan sen tassujen eteen. Menen n. 10m päähän ja pyydän "hakemaan" Tässä reenissä Ruu ei pyörittele kapulaa juuri koskaan. Palkkailen välillä nostoista, välillä puolivälistä ja välillä ihan lopussa. Tuntuu toimivan.

Lisäksi ollaan otettu ihan perus settiä, jossa ei ole huomauttamista. Toimii pääsääntöisesti aikas kivasti kaikissa liikkeissä ja innolla odotankin mitä mahdollinen joulukuun Pieksämäen-koe tuo tullessaan ;0)

Treeni, treeniä

Maanantaina treenattiin Keravalla kera Sailan&Sagan, Minna&Liz ja Pia&Jack. Alustana nurmikenttä. Sää aika ihanan aurinkoinen.

Paikkaistuminen: Ok

Paikkamakuu: Ok, en jättänyt etupalkkaa.

Seuraaminen: Lyhyitä pätkiä. painoi ja yli yritti. Pia ehdotti, että pistän Ruun tekemään huomattavasti pidempää pätkää. Tuumasta toimeen ja kyllä vaan toimi. Rauhoittui sivulle hyvin.

Ohjattu: haettava vasen. Lo alkuun. Vein merkille ja lähetin. Ei oikein tajunnut. Toka ok.

Ruutu: Tämä ei oikein sujunut mun makuun niin kuin olisin sen halunnut sujuvan. Myyriä taas nähtiin... ilmeisesti ruohikko alusta oli jotenkin toisesta vaikee hahmottaa merkkejä...

Keskiviikkona treenattiin taas nurmikentällä Järvenpään rantapuistossa. Reenikaverina tällä kertaa mukava uusi tuttavuus Pihla ja hoffi neiti Vinka. Sää aurinkoinen.

Ruutu: Odotellessa otettiin ruutua. Nyt sujui oinen mallikkaasti. Otin alkuun suorapalkan. Toka stopilla ja loppu suoralla. Tämä malli näyttää toimivan parhaiten, joten jatketaan tällä. Loppuun otin myös häiriö esineitä matkalle. Alku oli hankalaa. Pyöri ja ihmetteli. Laitoin liikaa esineitä ja varsinkin toko kamat (kapula ym,) hämäsivät toista. Lyhennettiin matkaa ja lopulta lähetys ruutuun onnistui hyvin kahden esineen (reppu ja bot-loimi) häiriöstä huolimatta. Tämä oli kiva reeni. Näitä lisää!

Paikkamakuu: Ok

Seuraaminen (LO): Paljon pitkiä suoria ja muutama käännös sinne tänne. Oli ihan kivan rauhallinen. Täyskäännöksissä ei ollut ihan niin terävästi mukana kuin yleensä. Pitää taas niistä ruveta palkkaamaan. Muuten ok.

Luoksetulo (LO): suora-maahan-suora. Suorat ok. mutta, ei voi millään mennä ekalla maahan vaan haikailee pallon puoleen, joka odottaa takapalkkana. Seisomisena stoppi olisi ollut ihan suht hyvä. Otettiin sitten kiertojen yhteydessä pari kertaa, jossa maahan menot olivatkin sitten aikas mainioita =D

Kauko (LO): M-I ja I-S-M Eka istuminen hiukka vajaa. Tokassa satsissa ihan ok. nousi kuitenkin molemmissa ekalla.

Liik.istu: Pihla naksutteli, kun pylly osui maahan. Tätä täytyisi tehdä aina, kun vain on apuja käytettävissä. Ei tarvitse vilkuilla milloin annan palkan. Ihan ok meininki.

Tunnari (LO): En ole ottanut tätä taas vähään aikaan, joten ei olisi pitänyt ottaa sitä kentälle mukaan ohjelmistoon saati sitten liikkeenä... tyhmä, tyhmä! Koiralla kierrokset kaakossa =/ Ensin heinikkoon piilotus liikkuroituna. Tämä loistava! Sitten Pihla vei vieraat n. 5 metrin päähän ja minä oman. Juoksi kapuloille ja nappasi vain jonkun kohdalle osuvan suuhun katsoi silmiin ja näytti pohtivan omia tekosiaan. Olin aivan hiljaa ja räkäs palikan suusta ja lähti sitten haistelemaan muita. Nappasi oman. Palautus ok. Tähän olisi pitänyt jättää.... Toka samalla tavalla (alku) Malttui haistella, otti väärän ja lähti iloisesti palauttamaan. Otin kapulan suusta rauhallisesti ja lähetin hakemaan uudemman kerran. Haisteli, otti oman ja palkka puolessa välissä.

Nyt pitää ottaa noita tunnareita useita viikossa. Joka päivälle lenkin yhteyteen kerran oman etsimistä (alku valmistelut liikkeen omaisesti) Palkka vasta, kun on sivulla. varsinaista tunnaria tehdään joko sisällä tai omalla kotipihalla, että löytyy varmuus. Yhteis reeneissä aina pyydettävä jota kuta tekemään ko. liike käskytettynä -> liikkuri käy piilottamassa oman heinikkoon. Näin liike tulee tutuksi ja vasta myöhemmin yhdistetään kokonaiseksi liikkeeksi.

"heitä, heitä, heitä!"

Terveys tulokset...

...tulleet koiranettiin. Kiitos Amy vinkistä ja onnitteluista ;0) Eli kyynärät oli nollat ja lonkat (molemmat) oli B't Ihan hyvä tulos ja näin ollen terveen paperit tyttelille. En tiedä muistinko edellisessä postauksessa mainita, että fyssari totesi, että suoliluu oli pysynyt suorana. Samaa totesi ell. lonkkakuvauksien yhteydessä. Taidan jossain vaiheessa kuitenkin otattaa lanneranka kuvat, mutta kiirettä sillä kuvauksella ei ole. En usko että sieltä mitään kummallista löytyy.

Loppuun Maria Sorvalin ottama kuva viikon takaisista reeneistä. Laitan niitä tänne lisää myöhemmin. Kiitos vain hovi-kuvaajalleni ;0)

Fyssarilla

Tänään matkustettiin taas Hyvinkäälle koirakylpylään Riinan hoteisiin. Suoliluu oli pysynyt paikoillaan, mikä näkyikin jo lonkkakuvien yhteydessä. Sen sijaan jumeja löytyi rintarangan alueelta sekä vasemmalta puolelta niskaa/lapaa (seuraamisen tulos). Sanoi, että kannattaa opettaa Ruu seuraamaan myös oikealla puolella, niin tulee rasitusta myös sillekkin puolelle.

Ruu kiemurteli aikalailla koko hoidon ajan ja oli pariin otteeseen lähdössä käpyttelemään pois. Ruu'ta ei tuollain ole koskaan ennen venytelty/taivuteltu ja luulen sen johtuvan tottumattomuudesta. Riina sanoikin loppuun, että ei usko todellakaan siihen, että koira olisi niin jumi mitä liikehdintä antoi ymmärtää.

Seuraava käynti onkin sitten n. kahden kuukauden päästä. Kysyin hänen mielipidettä agilityn suhteen. Riina totesi, ettei Ruu'lla sellaisia jumeja ole hänen mielestään, etteikö voisi huoletta reenata. Sanoi myös (mitä olen itsekkin pohtinut) että ei tälläiset (harrastus) koirat ole koskaan täysin jumittomia ja jos sitä hetkeä odottaa, niin sitä ei vain tule koskaan. Hankkivat jumeja myös ihan omasta takaakin.

Saatiin ohjeeksi jatkaa pyörälenkkejä. Lisäksi metsässä peruuttelua ja sisällä kirjojen yli peruuttelua. Taivutteluja oikealle ja vasemmalle sekä seuraamisen opettelua vastapainoksi oikealla puolella. Lisäksi jumppa-pallon päällä taiteilua (365 asteen kulmaa ym.) n. 15-30 sekunttia x 2-3 ->viikossa .n 3 kertaa. Lisäksi portaiden kulkemista takaperin hitaasti, että joutuu käyttämään harkitusti molempia jalkojaan vuoron perään.

Mitään ei kielletty, ei edes tokoa vaikka tuo rintarangan ongelma tuleekin innokkaasta seuraamisesta. Lähinnä vain saatiin ohjeeksi tehdä vasta painoksi myös sitä oikean puolen seuruuttamista. Taidan sille puolelle kokeilla seuraamisen opettamista täysin imutus pohjalta. Ruu'llehan on seuraaminen opetettu seka tyylillä.

Ja sitten aiheen vierestä: Molemmat koirat olivat tänään apteekin edessä kiinni, kun kävin ihan pikaseen siellä. Huomasin äidin ja pojan lähtevän pois ja menin perään vakoilemaan miten Ruu reagoi tilanteeseen. Se kun on kokenut tuollaiset tilanteet ahdistavina ja reagoi helposti haukkumalla niissä. En olekkaan sitä kovin usein tästä syystä jättänyt kiinni minnekkään. Vain sattunnaiseti ollaan ihan pikku hetkiä oltu kiinni kaupan liepellä, että tottuisi.

Ruu oli noussut ylös ja oli ehkä aavistuksen varautunut, ollen kuitenkin kropaltaan vielä rentona. Ei äännellyt tai muutakaan. Tarkkaili vain tilannetta. Menin palkkaamaan ja jatkoin ostoksieni tekoa. Ruu on muutenkin tuossa lapsi-asiassa mennyt huimasti eteenpäin. Lääkkeenä tähän on ollut vain yksin kertaisesti etäisyyden lisääminen ja koiran kuuntelu. Näillä jatketaan eteenpäin =D

Vielä noudosta..

Tässä vielä Maria Sorvalin ottama kuva siitä miltä Ruu'n kapulaan tarttuminen näyttää edestäpäin. Ruu siis jarruttaa vasta ihan viime tingassa ja työntää suullaan kapulaa eteenpäin ennen kuin kääntyy palauttamaan sitä. Tekniikka ei kaiketi ihan paras mahdollinen ole, mutta en jaksa puuttua siihen. Se ei kuitenkaan törmäile kapulaa päin, testi ja kuva sen todistavat =D

Tokoilua ja kuvia

Torstaina reenaamassa Koiviksen kentällä Sailan&Sagan, Leenan&Priman/Ritan ja Marian&Remun kanssa. Aikalailla mentiin Ruu'n kanssa samalla setillä kuin ennenkin.

Paikkamakuu.. Hyvin maahan omalla vuorolla. Etupalkka. Oli hiukka levoton vatkasi kolmesti itseään lonkalta toiselle. Luulen, että etupalkka (palkka yleensä) on tuonut tuon tullessaan. Nyt etupalkka pois ja muutenkin harkittava palkattomuutta ko. liikkeeseen -> oletus arvo koiralle nolla.

Seuruulla aloitettiin. Aaargh! Kyllä ahdisti. Ruu paino ihan kunnolla! Muutama huomautus. Jatkoi painamista... tosin pienemmällä voluumilla. Seuraaminen on kait meidän ikuisuus projekti. Teemana oli vauhdin muutokset. Ne ihan ok. Hitaassa käynnissä oli joka välissä painamassa pyllyä maahan. Sitä siis reenattava lisää.

Luoksarin stoppi kierron yhteydessä. Tämä oli ihan ok. Napakka seisominen ja heti pallopalkka kohti koiraa, ei yli (niin, kuin Katja neuvoi) -toimii!

Ruutua leikkien. Ekalla lähetys tyhjään tämä ok. Palkkaus ruudussa leikkien. Toka oli loistava ja siitä koira hakemaan multa palkka. Kolmas oli hiukka ennakoitu, mutta meni loppuun saakka, tosin taisi tehdä parit myyrät. Muuten ok.

Nouto. Palkka nostoista. Itse olin lähempänä (kapulan sivussa) Kaikki nostot oli ok. Takaa katsottuna näyttää, että törmää kapulaan, mutta sivusta huomasin jotain mielenkiintoista. Sepä ei pamauttanutkaan kapulaan, niin kuin luulin. Kapula kyllä siirtyy paikaltaan ja takaa katsottuna Ruu'n syöksy saa näyttämään tilanteen toiselta mitä se todellisuudessa on (oneksi tuomari katsoo sivusta!) Reenin lopussa tehty koe sitten vahvisti mun havainnon. Leena ja Saila katsoi edestä miltä tilanne näyttää. Heitin kapulan heitä kohti. Ruu painoi vauhdilla kapulalle ja se (kapula) kohahti taas hiekkaa pitkin. Tämä johtuu siis siitä, että Ruu syöksyy kapulalle suu auki ja jarruttaa samalla. Ruu ei sulje heti suutaan vaan pitää pään jarrutuksen ajan alhaalla, joilloin kapula siirtyy hiukka maata pitkin suun työntäessä sitä edellään. Tämä oli kyllä aika helpottava uutinen mulle!

Liikkeestä istuminen takelteli alkuun, mutta loppua kohti istumiset napakoituivat huomattavasti. Lisäksi virittelin Ruu'n muihin jääviin ja palkkasin vain seuruusta, joka oli oikein hyvää nyt, kun oli saanut päästellä ensin pahimpia höyryjä ulos. Ei myöskään ennakoinut vaan seurasi hyvässä kohdassa.

Perjantaina töiden jälkeen nappasin kameran mukaan ja suunnattiin koirien kanssa lähi pellolle, jossa oli vilja leikattu. Ruu löysi rikkinäisen vinkuvan koiran lelun jolla rallatteli pitkin peltoa. Välillä Hessu katsoi vanhemman oikeudeksi ottaa ipalta lelun pois. Se käy käsittömän näppärästi! Molemmat nauttivat pellolla juoksemisesta suunnattomasti. Koirilla on selvä työn jako. Ruu juoksee edellä lelu suussa ja Hessu huutaa, kuin heikkopäinen ja juoksee perässä. Ihanaa, että se jaksaa vielä tuollain touhuta =D Loput kuvat löytyy TÄÄLTÄ

Hessu kirmaa Ruut'n perssä.

Ruu'lla vauhti päällä!

Hetken hengähdys tauko...

... ja taas mentiin!

Hessu hurjana...

... ja söpönä <3